Onko totuus katsojan silmissä?

Teksti: Elli Pihlajaniemi Kuva: Kaisa Laaksonen “Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen”, lukee Journalistiliiton journalistin ohjeiden kohdassa 8. Totuus on siis keskeisessä roolissa journalistisessa ammattietiikassa. Myös yleisö luottaa siihen, että journalistit noudattavat tätä ohjetta. Elämme sen oletuksen kanssa, että uutisista lukemamme on totta, eikä meitä sen kautta pyritä ohjailemaan tai suostuttelemaan.  Tämä olettamus osoittautuu kuitenkin…

Kolumni: Alkuperäisteokset kunniaan!

Teksti: Henrik Peiponen ja Leo Valkama Kuvitus: Kaisa Laaksonen Olemme opintojemme aikana kohdanneet Francis Fukuyaman The End of History-artikkelin vähintäänkin kahdeksassa eri yhteydessä. Artikkeli on selvästi politiikan tutkimuksen keskeisimpiä moderneja klassikoita, joka auttaa ymmärtämään miten 80-luvun lopun tapahtumiin reagoitiin lännessä. Ongelmamme on se, miten kurssi kurssin jälkeen Fukuyaman ajatusta historian lopusta esitellään. Siitä luetaan muiden…

Keskinkertaisuuden keskeltä

Teksti: Jyri Huttunen Elämäni 20 ensimmäistä vuotta olivat tavallisen suomalaisen elämää. Elin tavallisessa, keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Puutaloja ja betonia, asuinalueiden ympärillä metsää. Oli kavereita, pari harrastusta, tavallista turvallista arkea. Olin ehkä 12-vuotias, kun ensimmäisen kerran halusin pois.  Keskikokoisessa kotikaupungissani ei tietysti ole mitään vikaa. Kaikki vain yrittävät olla mahdollisimman keskinkertaisia, keskiluokkaisia, keskimääräisiä – liian tavallisia….

Kello käy Kabulin aikaa

Teksti: Kaisla Huhta Kuva: Ilona Rantala Iphonen Kello-sovelluksessa on Maailmankello-osio, mihin voi halutessaan asettaa paikan ja kaupungin mistä vain päin maailmaa. Minulla on siellä vain yksi kaupunki: Kabul, Afganistan. Kuluvan vuoden elokuussa olin viettämässä korkeakouluharjoitteluni viimeisiä viikkoja, kunnes yhtenä viikonloppuna joukko varsin merkittäviä asioita tapahtui. Taliban valtasi Kabulin, amerikkalaiset diplomaatit polttivat asiakirjoja ja takavarikoivat henkilökuntaa…

Ihmisille

Mieleeni muistuu puheenjohtajatentti talvelta, jossa keskusteltiin keskustelukulttuurista. Erään puolueen puheenjohtaja totesi, että heidän kansanedustajansa eivät olleet käynyt läpi broilerimankelia, joka opettaisi välttämään eri tavoin syrjivää puhetta. Muistan kommentin pysäyttäneen minut hetkeksi. Olin vahvasti eri mieltä.  En usko, että kunnioittava ja asiallinen puhe on tulos vuosien “broilerimankelista” tai viestintäkoulutuksista, vaan asia joka kumpuaa sekä meistä itsestämme…

Kolumni: Oma tila voi tarkentaa katsetta yhteiseen

Teksti: Saara Pylkkänen Vaivaan leipätaikinaa. Massan pyörittely käsissä tuntuu oudon kokoavalta, jopa terapeuttiselta. Olen aina pitänyt ruoanlaitosta, nauttinut mahdollisuuksista oppia uusia reseptejä ja kokeilla erilaisia raaka-aineita. Etäyhteyksien välittämänä pandemia-aikana siitä on kuitenkin tullut muutakin kuin ajanviete, nimittäin keino ottaa omasta ajasta kiinni. Upottamalla käteni taikinaan olen täysin älylaitteiden ja myös opintojeni tavoittamattomissa. En usko, että…

Pyhiä peuroja ja pandemiaa

Teksti ja kuvat: Elina Eskola ENGLANNIN sana disillusionment on pyörinyt kielelläni pitkin tätä vuotta reflektoidessani opiskeijavaihtokokemustani keskellä pandemiaa. Se kuvastaa paremmin oloani kuin pelkkä sana pettymys. Se on eräänlainen toivekuvan hajoaminen, herääminen toisenlaiseen todellisuuteen kuin oli ajatellut. Ennen päätymistäni Japaniin vaihtoon koronakevääksi, olin haaveillut Naran kaupungin peurojen näkemisestä vuosia. Haave sai alkunsa lauseesta “To be a deer in Nara”,…

Mitä tulee koronan jälkeen?

11. maaliskuuta WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi. Tämä ei ollut yllätys vaan pitkitetty vastaus pelihousujansa repivälle kansainväliselle yhteisölle. Viimeinen sinetti uudelle normaalille oli vihdoin annettu. Viruspandemian aikana kaikki uutisointi on kriisiuutisointia. Tiedotus terveydenhuoltojärjestelmien kuormituksesta muistuttaa viihteellisimmillään #metoo-kampanjan hollywoodkuohuntaa. Mistä löytyy seuraavaksi kaatuva dominopalikka? Etelä-Eurooppa hajosi, Yhdysvallat hajoaa ja kolmas maailma hajoaa perässä. Näyttää siltä, että vähimmällä…

Kolumni: CV-kirous elää ahdistuksen voimalla

“Kun valitsette sitä sivuainetta, niin voitte miettiä, että minkälaisen akateemisen profiilin itsellenne luotte. Sehän on sitten lopulta se, mikä erottaa teidät työmaailmassa toisista.” Suurin piirtein näin lausui luennoitsija valtiotieteiden orientaatioviikolla viime syksynä. Siis ensimmäisellä viikolla koko yliopistossa. Oma reaktioni oli ensin pakokauhu, sillä eihän minulla ole vielä mitään käsitystä siitä, mitä haluan työkseni tehdä. Seuraava…

Ikkunasta nähtyä

”Äiti, kerroit katselleesi nuorena iltaisin ikkunasta Autotalon katolla pyörivää Mersun logoa? En oleaiemmin tullut ajatelleeksi, mutta miten isoisälläsi oli varaa siihen kämppään? Eikö huoneisto Pohjoisella Rautatiekadulla ole aika hintava? Entä mitä asunnolle kävi?” ”Taata oli agronomi. En tarkalleen muista hänen työnkuvaansa, mutta kysyn isoisältäsi. Keskusta-asunnot eivät olleet silloin nykyisissä hinnoissa. Taatan ja Mummin kuoltua asuin…

Kolumni: Yhden valtakauden loppu

KERTTU ÄVALL. Viime vuonna näyttelijä Kevin Spaceyn ympärillä kuohui, kun hän sai useita syytteitä seksuaalisesta ahdistelusta. Spaceyn tähdittämä House of Cards on monelle politiikan opiskelijalle herkullinen sarja, joka kuvaa poliittista suhmurointia Yhdysvaltojen kongressissa. Sen vetovoima perustuu juuri Frank Underwoodin kierolle hahmolle, jonka Spacey onnistui vangitsemaan loistavalla suorituksellaan. Syytteet johtivat kuitenkin nopeasti Spaceyn poistamiseen sarjan viimeiseltä…

Kolumni: Konservatiivien kääntynyt kelkka

JULIUS LEHTINEN. Oli aika, jolloin Yhdysvalloissa palveluiden eväämistä tummaihoisilta perusteltiin yritysten oikeudella valita asiakkaansa ja päättää omista asioistaan. Niinkin hiljattain kuin tänä kesänä Yhdysvaltain korkein oikeus tuomitsi coloradolaisen leipomon olevan oikeutettu kieltäytymään leipomasta kakkua miesparille. Ympäri telluksen konservatiiviset äänenpainot tietenkin ihastelivat päätöstä. Katsos, kun kyse on yksityisen yrityksen vapaudesta päättää, eikä sitä kyllä nyt voida…

Kolumni: Vaikeita oikeita valintoja

NANNI TUOMINEN. Ketjukaupoissa ahdistaa, mutta suomalaista tuotantoa tarkastellessa lompakkoa puristaa. Käytettynä ei aina löydä etsimäänsä, eikä osaaminen riitä itse tekemiseen. Uuden ostamisen lisäksi vaikeutta aiheuttaa myös vanhojen, tarpeettomiksi jääneiden, vaatteiden jatkosijoittaminen. Vaihtoehtoja kertakäyttökulttuurin vastustamiseen on onneksi myös muotiteollisuudessa entistä enemmän, mutta välillä eettisempien valintojen tekeminen tuntuu vaihtoehtojen paljoudessa kiinnostuksesta huolimatta vaikealta. Vaatetuotanto on valtavaa vauhtia…

Kolumni – EU ja mä

YURI BIRJULIN. Viime syksynä päädyin puolivahingossa vaihto-opiskelemaan Euroopan Unioniin liittyvän opintokokonaisuuden. Ranskan Strasbourgissa meitä vaihtareita sitten kierrätettiin pitkin toinen toistaan mahtipontisempia virastorakennuksia, joissa harmaansävyiset virkamiehet soittivat meille Bachia ja näyttivät inspiroivia videoita ylevistä eurooppalaisista päämääristä. Naiivi maailmanparantajamieleni vakavoitui, kun Euroopan parlamentin istuntosalissa demokraattisesti valitut edustajat keskustelivat esimerkiksi tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2016 vastuuvapausmenettelyssä. Ketä…

Kolumni: Ohipuhumisen taito

SASKA SUVIKAS. Kaava on seuraava: joku sanoo jotain hieman poikkeuksellista. Joku muu ymmärtää asian tai kontekstin väärin ja alkaa kritisoimaan alkuperäistä sanomista. Perinteinen media tai some tarttuu asiaan ja kommentoijat ryntäävät valitsemaan puolensa. Alkuperäinen sanoma vääristyy ja pian ketään ei enää kiinnosta mistä alunperin oli kysymys. Jäljelle jää vain öyhötys ja kaikinpuolinen syyttely. Tämä on…

Kolumni: Tove ja mä

KAISA PAKARINEN. Vielä vuosi sitten en osannut nimetä itselleni esikuvaa. Oli piirteitä, joita ihmisissä ihailin ja tekoja, joiden tekijöitä katsoin ylöspäin. Kukaan ei kuitenkaan pystynyt nousemaan muiden yli, täyttämään esikuvan raameja. Pidin tätä aika normaalina, peruskriittisen kyynikon luonnollisena valintana. Kaikissa meissä on virheemme, eikä kukaan yksin kykene saavuttamaan suuria. Miksipä siis nostaa ketään jalustalle? Viime toukokuussa haahuilin kirjastossa, kun vähän sattumalta törmäsin…

Kolumni: Supersankarit

TEEMU VAARAKALLIO. Kävitpä sitten Tiedekulman rauhapöhinöissä, POP-päivillä turkusessa, Lennoneiden twitterissä tai Pohjoismaisten Naisrauhanvälittäjien vuosikokouksessa Stadissa, olet huomannut rauhan olevan nyt kaikkien huulilla. Erityisen lipevästi rauha, kuten feminismikin, seikkailee länsimaisen keski-ikäisen miehen tarkoin harkituissa puheenvuoroissa, joissa twitterissä #feministiksi julistautunut, räätälöityyn pukuun ja sointuvaan taskuliinaan sonnustautunut oman aikamme supersankari kertaa viimeisimmän rauhanretkensä kohokohtia. Testosteronihöyryissään rautaa syövän ja kettinkiä paskovan kasarin machomiehen syrjäytti…