Kolumni: CV-kirous elää ahdistuksen voimalla

“Kun valitsette sitä sivuainetta, niin voitte miettiä, että minkälaisen akateemisen profiilin itsellenne luotte. Sehän on sitten lopulta se, mikä erottaa teidät työmaailmassa toisista.” Suurin piirtein näin lausui luennoitsija valtiotieteiden orientaatioviikolla viime syksynä. Siis ensimmäisellä viikolla koko yliopistossa. Oma reaktioni oli ensin pakokauhu, sillä eihän minulla ole vielä mitään käsitystä siitä, mitä haluan työkseni tehdä. Seuraava tunne oli suuttumus ja turhautuminen: onko kaikessa todella aina kyse töistä ja työllistymisestä. Voitaisiinko edes hetki uinua siinä idealistisessa kuvitelmassa, jossa me olemme täällä, koska olemme kiinnostuneita yhteiskunnasta, haluamme oppia siitä ja olla aktiivinen osa sen muutosta?

 

”Se näkyy hiljaisesti hyväksyttynä konsensuksena siitä, että pelkkä opiskeleminen ei enää riitä.”

 

Työelämän muutoksesta, siitä, miten yhä useampi ihminen joutuu työskentelemään prekaarissa, epävarmassa asemassa, keskustellaan paljon. Ajatus itsensä työllistämisestä on selvästi tunkeutunut myös opiskelijakulttuuriin. Se näkyy hiljaisesti hyväksyttynä konsensuksena siitä, että pelkkä opiskeleminen ei enää riitä. Jos oikeasti haluat työllistyä, menestyä, tai ylipäätään tehdä mitään merkittävää, on opiskelujen aikana osallistuttava kaikekeen mahdolliseen oheistoimintaan, kaikin  mahdollisin tavoin. Sillä jos ainoastaan opiskelee, millä ihmeellä täytetään CV?

Curriculum Vitae, tuttavallisemmin CV tai ansioluettelo, on kirous, joka on langetettu jokaisen työpaikasta haaveilevan yksilön niskoille. Kirouksen alainen ihminen supistetaan A4-kokoiselle paperille luetteloksi taidoista, saavutuksista ja meriiteistä. CV-kirouksen alaisena mikään tekeminen ei ole merkityksellistä, ellei sitä voi kirjata ylös mahdollista tulevaa työnantajaa varten.

Kirotun mantraksi muodostuu, erään Töölöläisen anniskeluravintolankin seinälle valoputkin muodostettu, ”Always say yes!”. Tässä yhteydessä merkitys on kuitenkin paljon vähemmän hilpeä, kuin nousuhumalaiselle tanssilattialla. Aina kannattaa sanoa kyllä, aina kannattaa osallistua ja aina kannattaa ottaa vastuutehtävä. Mutta ei siksi, että mielekäs tekeminen tuottaisi mielihyvää. Eikä esimerkiksi siksi, että todella haluaisi vaikuttaa opiskelijayhteisön hyvinvointiin. Osallistua kannattaa, sillä se näyttää hyvältä ansioluettelossa eli on CV-seksikästä. Mitä suurempi vastuu, mitä erityisempi pesti ja mitä ylevämmin sanankääntein saat työtehtäväsi muotoiltua, sitä CV-seksikkäämpää. Itse hakeuduin ainejärjestölehteen kirjoittamaan, jotta voisin sitten ansioluettelooni päivittää: ”Valtio-opin opiskelijat ry, Policyn päätoimittaja, 2020”.

 

”Kirotun mantraksi muodostuu, erään Töölöläisen anniskeluravintolankin seinälle valoputkin muodostettu, ”Always say yes!”. ”

 

muokattu always say yes

Miten ansioluettelon kartuttamisen ikuiseen kierteeseen päädytään? Vastaus löytyy jokaisen nykyopiskelijan lempi aiheesta – ahdistuksesta. Jonnekin Y ja Z-sukupolvien väliin sijoittuvalle nuorelle aikuiselle, jolle tulevaisuuden on kerrottu tarkoittavan jääkarhujen sukupuuttoa ja loputonta uudelleenkouluttautumista, ahdistuminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ahdistuspuhe; stressaantuminen, yleinen jaksaminen ja työmäärän päivittely, on osa arkipäiväistä keskustelua. Se ei enää herätä huomiota, eikä sitä kyseenalaisteta.

Epämukavassa, ahdistavassa tilanteessa on luonnollista toimia tilanteen muuttamiseksi ja parantamiseksi. Niinpä minäkin pyrin epätoivoisesti parantamaan todennäköisyyttä selviytyä tuhoon tuomitusta tulevaisuudestani, tekemällä kaiken. Ilmoittaudun joka ikiseen tarjolla olevaan tehtävään ja pestiin. Verkostoidun, opin uutta ja olen aktiivinen. Vapaa-ajallani kuuntelen poliittisia podcasteja, urheilen ja seuraan Twitterissä tärkeitä henkilöitä. Samalla alitajunnastani puskee hakkaavana hokemana läpi uusi pyhä kolminaisuuteni; tulevaisuus, työ, menestys. Epäonnekseni loputon osallistuminen, itsensä kehittäminen ja CV:n päivittäminen eivät ole oikeita ratkaisuja.

Tulevaisuuttani uhkaavat ilmiöt ja asiat eivät lopulta ole sellaisia, joihin voisin itse vaikuttaa. Ilmastonmuutos tai työelämän uudelleen organisoituminen ei ole yksittäisten ihmisten syy. Kuitenkin vastuu työnnetään helposti juuri yksilölle. Jatkuva ”sinun valinnoillasi on väliä” -retoriikka patistaa toimimaan, turhaan. Niinpä sen sijaan, että jatkuvan osallistumisen kautta löytyisi rauha, päätyy uupuva opiskelija vertamaan itseäni toisiin ja vaatimaan itseltään enemmän.

 

”Jo orientaatioviikollakin mainittu ”toisista erottuminen”, osoittautuu lopulta mahdottomaksi, sillä kaikki muutkin osaavat polttaa itsensä loppuun. ”

 

Ansioluettelon kiillottamiseen keskittyvän elämän kurjimpia puolia onkin kilpailu kanssaopiskelijoita vastaan. Kun jokaisen on erotuttava toisistaan, jo ennen työelämää, näyttäytyy toisen menestys esteenä omalle. Jo orientaatioviikollakin mainittu ”toisista erottuminen”, osoittautuu lopulta mahdottomaksi, sillä kaikki muutkin osaavat polttaa itsensä loppuun.

Sen sijaan, että alistuu olosuhteisiin, voisi olla hyödyllistä pohtia syitä oman toiminnan taustalla. Suunnitellessani ensi kesääni, olin pitkään vakuuttunut siitä, että minun vähintäänkin haettava niitä kuuluisia “oman alan” töitä. Jos, ja kun  en saisi niitä, olisi hankittava edes jotain sisäsiistiä ja vaativan kuuloista toimistotyötä. Jotain CV-seksikästä. Ajatus työnhausta vaivasi ja ahdisti pitkään. Vaihtoehtona minulla oli lähes varma kesätyö tutussa elintarviketehtaassa. Työ tehtaassa on stressitöntä, säännöllistä ja pääosin mukavaa. Lopulta perustin valintani ajatusleikkiin: Jos kuvitellaan, että ensi kesän työpaikallani ei olisi minkäänlaista vaikutusta tulevaisuuteeni, mitä tekisin? Vastaus oli ilmiselvä.

Kun nykyhetken toimintaa ei näe keinona menestyksen saavuttamiseksi, löytyy osallistumiselle uudenlaisia, CV-kirouksettomia, perusteita. Opiskelijaelämässäkin merkitystä voi edelleen löytää yhdessä tekemisestä, aidosta mielenkiinnosta ja hauskanpidosta – kaikkea ei pidä alistaa tulevaisuudelle.

Teksti ja kuva: Laura Perälä

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s