Kello käy Kabulin aikaa

Teksti: Kaisla Huhta

Kuva: Ilona Rantala

Iphonen Kello-sovelluksessa on Maailmankello-osio, mihin voi halutessaan asettaa paikan ja kaupungin mistä vain päin maailmaa. Minulla on siellä vain yksi kaupunki: Kabul, Afganistan. Kuluvan vuoden elokuussa olin viettämässä korkeakouluharjoitteluni viimeisiä viikkoja, kunnes yhtenä viikonloppuna joukko varsin merkittäviä asioita tapahtui. Taliban valtasi Kabulin, amerikkalaiset diplomaatit polttivat asiakirjoja ja takavarikoivat henkilökuntaa helikopterilla, tuhannet ihmiset pyrkivät kaaoksen täyttämälle lentokentälle. Suomi asetti poikkeuksellisen päätöksen evakuoida länsimaiselle liittoumalle työskennelleitä ja lähetti omat suojausjoukot Kabulin kentälle. 

Pohdin omaa etuoikeutettua asemaani sekä niitä lukuisia ihmisiä, joilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kriisin keskelle.

Seuraavia päiviä on vaikea kuvailla sanoin, sillä tuntui että päivä olisi kestänyt viikkoja ja viikko vuosia. Osasin ulkoa Afganistanin kaupungit, viimeisten vuosikymmenten tapahtumat, valtioneuvoston tuoreet päätökset. Pohdin omaa etuoikeutettua asemaani sekä niitä lukuisia ihmisiä, joilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kriisin keskelle. Ajattelin naisten ja tyttöjen asemaa, miehiä pakotettuna osaksi Talibanin joukkoja, unikkopeltoja ja huumekauppaa sekä kylmää talvea ja ruokapulaa. Ennen kaikkea mietin miksi ja miten olemme tässä tilanteessa. 

Tämä pohdinta jatkuu yhä. Huomaan miettiväni Afganistania päivittäin. Haluan auttaa, haluan tehdä enemmän. Haluan käydä jokaisen maahanmuuttoa koskevan keskustelun. Perustella, viitata lakiin. Usein tuntuu, että haluan oksentaa. Pyrin lukemaan kaiken mitä saan käsiini, tutustumaan historiaan, ymmärtämään miksi olemme tässä. Kerron itselleni, että hyviä asioita saatiin aikaiseksi ja työtä on tärkeä jatkaa. 

Mietin pappaani, Karjalan evakkoa, joka samalla tavoin lähti, kun vaihtoehtoja ei ollut.

Miksi jokainen ihminen on oikeutettu elämään? Miksi turvapaikanhakeminen on perusoikeus? Miksi Suomea pitäisi kiinnostaa? Miksi he kysyvät miksi, mietin usein. Mietin pappaani, Karjalan evakkoa, joka samalla tavoin lähti, kun vaihtoehtoja ei ollut. Kuinka lyhyt on historiallinen muisti? Kuinka rasismi oli vahvaa Suomessa jo silloin ja kuinka myös Karjalasta tulleita halveksuttiin. “Miksi” silloinkin kysyttiin. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s