Mieleeni muistuu puheenjohtajatentti talvelta, jossa keskusteltiin keskustelukulttuurista. Erään puolueen puheenjohtaja totesi, että heidän kansanedustajansa eivät olleet käynyt läpi broilerimankelia, joka opettaisi välttämään eri tavoin syrjivää puhetta.

Muistan kommentin pysäyttäneen minut hetkeksi. Olin vahvasti eri mieltä. 

En usko, että kunnioittava ja asiallinen puhe on tulos vuosien “broilerimankelista” tai viestintäkoulutuksista, vaan asia joka kumpuaa sekä meistä itsestämme että ympäröivästä maailmasta. Uskon, että jokainen poliitikko ja vaikuttaja on keskustelukulttuurista vastuussa ja on tärkeää, että tämä vastuu myös kannetaan. 

Nykyinen sosiaalisen median aika on tarjonnut mahdollisuuksia ja uhkia. 

Tieto leviää minuuteissä – erityisesti virheet. Ihmisiä lynkataan lähes viikoittain. 

En voi sanoa, että en ymmärtäisi viestintäkoulutuksia – politiikka on raakaa. Tätä raakuutta kuvastaa hyvin viimevuotiset, valtiovarainministeri Katri Kulmunin eroa edeltäneet tapahtumat. Valtiovarainministeri totesi jännittävänsä esiintymistä ja siksi ottavansa koulutuksia. Jokainen voi tehdä oman arvionsa siitä, miten paljon hän sai jännitykseensä ymmärrystä.

Politiikan kulttuuri on aina ollut kova. 

Kommentti broilerimankelista kuvastaa mielestäni myös toista ilmiöitä: poliitikoiden dehumanisointia. Heistä puhutaan usein broilereina, viestintäkoulutuksia käyttävinä kaiken kestäviä koneita. Tällainen diskurssi on huolestuttavaa.

Ja kyllä, poliitikot käyttävät viestintäkoulutuksia ja välillä kiemurtelevat suorien kysymysten edessä. Välillä politiikassa valehdellaan, välillä tapellaan rumastikin. Ja kyllä, osa poliitikoista on lähtenyt jo nuorena mukaan vaikuttamaaan. 

Tarkoitus ei ole todeta, että politiikka on täydellistä. Vallassa olevia on oikeutettua ja toivottavaa seurata, erityisellä tarkkuudella. Mutta totuus on, että Suomessa poliitikot ovat verrattain tavallisia ihmisiä. Meidän pääministerimme on tavallisesta lukiosta valmistunut pirkkalalainen, joka työskenteli välivuotenaan Stockmannilla. Myöhemmin hän päätti, että haluaa muuttaa maailmaa. Voimme myös lukea lehdistä siitä, miten sisäministerimme löysi aviopuolisonsa tinderistä. Pääministerimme vuosien varrelta ovat kotoisin eri puolilta maata, eri kouluista ja taustoista. Ei ole olemassa eliittiyliopistoja, jotka ainoina tarjoavat tien eduskuntaamme. 

Tästä kaikesta syntyi projektini jonka nimesin Instagramissa Ihmisille. Sen puitteissa olen haastatellut poliitikkoja, tutustunut siihen miten he päätyivät vaikuttaamaan ja miksi he valitsivat puolueensa. Tämän lisäksi olen kysynyt heidän ajatuksiaan keskustelukulttuurista. 

Olen haastatellut sekä nykyisiä että entisiä poliitikkoja, laajasti eri puolueista. Nuorin on ollut 18-vuotias ja vanhin 67-vuotias. Mukana ovat esimerkiksi tasavallan presidentti Tarja Halonen, komissaari Jutta Urpilainen, eduskunnan toiseksi vanhin edustaja Ben Zyskowicz ja Suomen ensimmäinen naispääministeri Anneli Jäätteenmäki.

Näiden ihmisten kautta olen päässyt kulkemaan läpi ajassa. Olen kuullut ihmisiä, jotka ovat toimineet politiikassa ennen sosiaalista mediaa ja nyt sen aikana, sekä ihmisiä, jotka eivät tiedä ajasta ennen sitä. Kuullut, miltä tuntuu, kun joutuu 15-vuotiaana laittamaan tietonsa salaiseksi vihapuheen takia. Kuullut, miltä tuntuu tulla maalitetuksi netissä satojen ihmisten toimesta. Miltä tuntuu saada tappouhkauksia. 

Olen myös todennut, että me emme vielä osaa toimia sosiaalisen median aikakaudella. Uskon, että emme täysin vielä ymmärrä sen täyttä laajuutta. 

On totta, että poliitikoilla on vastuuta. Ja medialla on vastuuta. Mutta mielestäni tulevaisuudessa tärkeä kysymys on myös se, miten toimitaan ajassa, jossa meillä on internet täynnä tietoa ja sanoja, joista kukaan ei ole vastuussa? Mikä suojaa poliitikkoja, journalisteja, artisteja, yrittäjiä ja aivan tavallisia kansalaisia satojen tai jopa tuhansien ihmisten ja bottien lynkkauksilta? Uskaltavatko jatkossakin tavalliset ihmiset lähteä mukaan keskusteluun?

Tätä kaikkea pohdin Ihmisille-projektissani.

Adina Nivukoski

21, Helsinki

Kirjoittaja on entinen Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja ja Suomen Unesco nuorisodelegaatti. Sen lisäksi hän osaa ensimmäisen Harry Potter -elokuvan ulkoa ja syö joka päivä paketillisen kirsikkatomaatteja.

Adinan projektia voi seurata ja haastatteluja lukea Instagramissa: @ihmisille