Teksti: Ilona Rantala

Tervetuloa pelaamaan ajatusleikkiä. Säännöt ovat selkeät: kuvittele tilanne, jossa lähdet risteilylle Helsingistä Tukholmaan ja sieltä takaisin Helsinkiin. Hytti on perinteinen B-luokan hytti – neljä vuodetta ilman ikkunaa. Saat valita vapaasti, keistä tulee hyttikavereitasi. Hypoteettiset hyttikaverisi voivat olla mistä tahansa maailmankolkasta. Ajatusleikkiristeilyllä ymmärrätte toisianne, vaikka yhteistä kieltä ei “oikeasti” olisi. Huomioitavaa valinnassa on lisäksi se, että valitsemiesi kavereiden ei tarvitse olla tällä hetkellä eläviä ihmisolentoja, vaan voit kutsua huvittelemaan kanssasi jo edesmenneitä, joskus eläneitä henkilöitä. Muihin, tämän seurueen ulkopuolisiin risteilijöihin, ei kiinnitetä huomiota, vaan risteilystä nautitaan ainoastaan sinun valitsemasi neljän hengen seurueesi kesken. 

Olen pelannut tätä ajatusleikkiä useita kertoja. Lähes jokaisella kerralla hytin kokoonpano on vaihtunut. Tänään valinta risteilylle on helppo. Nyt haluan risteillä kansalaisoikeusjohtajan Mahatma Gandhin, Ison-Britannian kuningatar Elisabet toisen sekä apartheidin vastaisen taistelun keulahahmon Nelson Mandelan kanssa. Keskustelisimme sivistyneesti maailmasta, oikeudenmukaisuudesta ja vallasta hytin sängyillä makoillen. Keskustelumme olisi hedelmällistä ja kunnioittavaa. Varmaa olisi, että oppisin uutta ja ratkaisisimme maailman kriisejä yhdessä – ainakin ajatuksen tasolla. 

Toisella ajatusleikkipäivänä risteilylle lähtisivät taiteilija Tove Jansson, säveltäjä Erik Satie sekä tieteilijä/taiteilija Leonardo da Vinci. Joisimme buffetin halpaa kamalan makuista punaviiniä keskustellen lasin äärellä kulttuurin ja taiteen arvosta ja asemasta. Olisi absurdia nähdä renessanssi-ihminen itselleen niin epätyypillisessä ympäristössä kuin mahdollista. Unelmoisimme ja haaveilisimme. Mikään ei voisi olla inspiroivampaa!

Maailman historia ja nykyhetki on pullollaan muita mielenkiintoisia keskustelukumppaneita. Voi kunpa sitä pääsisi ikkunattomaan hyttiin ympäristöä rakastavan munkki Franciscus Assisilaisen, filosofi John Stuart Millin tai renessanssisäveltäjä Monteverdin kanssa. Voin jo nähdä, kuinka Monteverdi selaa illan hämärtyessä aavalla merellä karaoken kappalevaihtoehtoja pettyneenä, kun listalla ei ole yhden yhtäkään madrigaalia. 

Jos minulta olisi kysytty kymmenen vuotta sitten, risteilyllä kanssani olisivat olleet Ruotsin prinsessa Madeleine, laulaja Justin Bieber sekä näyttelijä Robert Pattinson. Risteilyn tunnelma ja ryhmädynamiikka olisi varmasti ollut mielenkiintoinen ja ikimuistoinen. Haaveeni olisivat täyttyneet, kun olisin päässyt tapaamaan oikean prinsessan, laulamaan Babyn duettona Justin Bieberin kanssa ja juttelemaan Edward Cullenin näyttelijän kanssa. Eläisin 2010-luvun alun jokaisen esiteinin unelmaa. Upeaa!

Ajatusleikki on hyvää viihdettä tylsiin hetkiin. Kuitenkin ajatusleikin jälkeisessä itsereflektiossa pohdin, että kaikki ihmiset, keitä olen valinnut risteilylle, ovat minulle mieluisia, ihanteellisia tai kiehtovia julkisuuden henkilöitä, taiteilijoita tai vaikuttajia. Mitä se kertoo minusta? 

Listallani on kaikkea minulle tärkeää. Sieltä löytyvät kaltoinkohdellut yksilöt, henkiset ja hengelliset suunnannäyttäjät, kulttuurivaikuttajat, yhteiskunnalliset suuruudet, toisinajattelijat, oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevat sekä ympäristöä varjelevat ihmiset. Risteilyilläni maailmaa yritettäisiin parantaa ja luovuus virtaisi. Keräilen seuraani ihmisiä, joilta haluan oppia jotain. Haluan oppia olemaan parempi ihminen ajatuksella; seura tekee kaltaisekseen!

Jälkeenpäin pohdittuna minua hämmentää se, miksi en valinnut yhtäkään ihmistä, joka edustaisi minulle täysin vierasta kulttuuria tai ajatusmaailmaa. En ole ikinä tässä ajatusleikissä valinnut muita kuin “turvallisia” ja mieluisia henkilöitä. Mikä muu olisi parempi paikka laajentaa omaa maailmankuvaa ja opetella ymmärtämään ihmisiä paremmin kuin jakaen pieni hytti ja risteilystä nauttiminen. Olisin voinut valita risteilyseuraksi Al-Qaidan perustaja Osama bin Ladenin, mystikko Grigori Rasputinin sekä opettaja/filosofi Kungfutsen. Tällaisesta risteilystä olisi varmasti tullut erilainen kuin aiempien risteilypelien matkoista. Yrittäisin ymmärtää kauheuksia, oppia minulle vieraista asioista kuten kungfutselaisuuden käsityksestä hyvästä elämästä. Kolme edellä mainittua risteilykaveria eivät kuitenkaan tulisi risteilylle kanssani – en valitsisi samanaikaisesti heitä. Ei pidä ottaa liian isoja harppauksia maailmankuvan laajentamisessa ettei ylikuormitu. Täytyyhän sitä myös muistaa pitää laivalla hauskaa!

Tulevia risteilyjä odotellessa pelaa ajatusleikkiä. Ylläty, pohdi ja nauti mielikuvituksellisesta risteilystäsi!