Mikä ihmeen Ašanti?

Teksti: Leo Valkama

Kuvitus: Eeri Laaksonen

Eräässä illanvietossa ystäväni kanssa keskustelimme globaalin kehityksen räikeästä epätasa-arvosta, ja kysyin ystävältäni syitä siihen, miksi Afrikka on vähemmän taloudellisesti kehittynyt kuin Eurooppa. Tähän ystäväni antoi epämääräisen vastauksen afrikkalaisten politiikkojen korruptiosta. Tuntuu, että olen käynyt tämän saman keskustelun monta kertaa monen eri ihmisen kanssa. Nämä keskustelut kertovat suomalaisen historian opetuksen ja tuntemuksen heikkoudesta.Kun Afrikan tai kolonialismin historiaa ei tunneta hyvin, on helppo tuudittautua ajatteluun, jossa globaali epätasa-arvo johtuu essentialistisista konsepteista, kuten toisten maiden korruptiosta ja toisten kansojen laiskuudesta. Tämän tyyppinen ajattelu kertoo koloniaalisten ajattelumallien vallitsevuudesta myös tänään ja rasismista, joka on kytketty näihin ajattelumalleihin.

Kirjassaan How Europe Underdeveloped Africa (1972) Walter Rodney kuvaa Afrikan kehityksen historiaa Eurooppaan nähden. Rodney näyttää historiallisten esimerkkien kautta, kuinka Eurooppa on alikehittänyt Afrikkaa viimeisen 500 vuoden ajan ja kuinka eurooppalainen vauraus perustuu osin tähän riistoon. Rodney on kirjoittanut kirjan globaalin etelän työläisille ja maanviljeilijöille, jotta he voisivat paremmin ymmärtää historiaansa, ja tämän kautta nousta taisteluun kapitalismia ja kolonialismia vastaan. Tämä on keskeistä ymmärtää, vaikka teosta käyttäisikin globaalissa pohjoisessa itsensä sivistämiseen.

Aloittaessani kirjan heräsin oman historian tuntemukseni heikkouteen. Teoksen ymmärtämistä vaikeutti selvästi se, että siinä oli suuri määrä itselleni täysin uusia valtioiden ja henkilöiden nimiä, jotka on kokonaan unohdettu suomalaisista historiankirjoista. Kun historian tuntemus on jo valmiiksi erittäin eurosentristä, on vaikeaa edes aloittaa tutustuminen erilaiseen historiaan, sillä on aloitettava aika lailla tyhjältä pöydältä. Kun kirjaan kuitenkin sukeltaa, löytyy sieltä rikas maailma Afrikan historiaa, joka on täynnä organisoituja yhteiskuntia ja maailman johtavia käsityöläisiä. Nämä asiat unohtuvat, kun Euroopassa kerrotaan tarinaa “pimeästä maanosasta”. On kuitenkin huomattava, että tämäntyyppisen “sivistyksen” lähtökohtainen etsiminen muualta kuin eurooppalaisesta kontekstista peilaa taas historian kirjoituksemme eurosentrismiä. 

Rodney viittaa teoksessaan joitakin kertoja eurooppalaisiin historiantutkijoihin, jotka ovat puhuneet esimerkiksi Dahomeysta mustana Spartana ja Shaka Zulusta Afrikan Napoleonina. Kun Afrikan historiaa ei tunneta juuri ollenkaan, on siitä puhuttava eurooppalaisten esimerkkien kautta. Harvemmin olen kuullut esimerkiksi Tsingis Khania kutsuttavan Aasian Kaarle Suureksi. Selvää on se, että Suomessa sekä länsimaissa yleisesti afrikkalaista historiaa opetetaan todella vähän ja sen tutkimus saa vähän rahaa. Näin luonnollisesti eurooppalaisille Afrikka jääkin “pimeäksi maanosaksi” ei sen takia, että siellä ei tapahtunut mitään, vaan sen takia, että tapahtunutta ei opeteta. On tunnistettava, että opettamatta jättäminen kuvaa myös tietoista historian vääristämistä, jossa historian voittajat kertovat vain sen osan tarinasta, joka sopii heidän narratiiviinsa.

”Todellinen ongelma tulee siitä, että kun historiaa ei tunneta, on helppo tehdä valheellisia narratiiveja Afrikan historiasta ja nykyisyydestä.”

Vasta-argumenttina voidaan esittää, että totta kai Euroopassa opetetaan eurooppalaista historiaa. Tämä on toki ymmärrettävä. Silti on huomattava, että suomalaisissa historian kirjoissa Yhdysvaltojen itsenäistyminen, mayat ja hunnit saavat kaikki merkittävästi enemmän huomiota verrattuna Ašantiin ja Dahomeyhyn, jotka tuskin saavat mainintaa. Globaalissa maailmassa, jossa käyttämämme tuotteet tuotetaan toisella puolella maailmaa, on aivan keskeistä ymmärtää globaalia historiaa. Vain laajan ja monipuolisen historiallisen ymmärryksen kautta voimme ymmärtää, miten päädyimme tilanteeseen, jossa juomamme tee tulee Keniasta ja on niin halpaa.

Todellinen ongelma tulee siitä, että kun historiaa ei tunneta, on helppo tehdä valheellisia narratiiveja Afrikan historiasta ja nykyisyydestä. Jos ei ole mitään tuntemusta moninaisista kulttuureista ja yhteiskunnista, joita Afrikassa oli ennen imperialismin aikaa, on helppo kertoa narratiiveja eurooppalaisista pelastajina ja sivistäjinä. Koska länsimaissa tunnetaan huonosti, mitä Afrikassa tapahtui imperialismin aikana, on länsimaiden myös helppo paeta vastuuta ja vahingonkorvauksia tuottamistaan tuhoista. Kun emme ymmärrä, miten tämänhetkinen maailmantalous on rakennettu ja kuinka tämänhetkiset poliittiset ja taloudelliset rakenteet ovat muodostuneet väkivallan ja kolonialismin kautta, on meidän paljon helpompi nauttia globaalin talouden antimista. Eurosentrinen historiankirjoitus on tietoisesti pyrkinyt puolustamaan kolonialismia ja korostamaan eurooppalaisten osaa kertomalla historiaa tietyllä tavalla ja jättämällä tietyt asiat sanomatta. Niinpä onkin keskeistä oppia historiaa uudelleen, jonka voi aloittaa esimerkiksi lukemalla Rodneyn loistavan kirjan. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s