Siirtolaisuuden puoli vuosisataa Ruotsissa – tulokkaat aloittavat duunareina

Teksti: Emilia Voltti Kuvat: Emilia Voltti ja José Poviña

Joka neljäs ruotsalainen tai vähintään toinen hänen vanhemmistaan on syntynyt ulkomailla. Merkittävällä osalla heistä on suomalainen tausta. Ruotsinsuomalaisten tarkkaa lukumäärää on vaikeaa arvioida, sillä heidän historiansa ulottuu useamman sukupolven taakse. Eri arvioiden mukaan suurimpaan pohjoismaiseen vähemmistöön kuuluu 200 000–700 000 ihmistä.  

Nykyään Ruotsiin muutetaan laajemmassa mittakaavassa ja kauempaa kuin aiemmin ja kolmanneksi puhutuin äidinkieli ruotsin ja suomen jälkeen maassa on arabia. Keitä olivat ruotsinsuomalaiset? Entä keitä ovat nykypäivän nuoret siirtolaiset, jotka saapuvat Ruotsiin työn perässä?  

2020-luvun taitteessa  

Geraldinne Johansson-RetamalYerko Iturrieta Aguilera ja José Poviña ovat saapuneet Ruotsiin Chilestä ja Argentiinasta alun perin Working Holiday -viisumilla, joka sallii vuoden oleskelun ja työskentelyn Ruotsissa. Argentiinalaisen Josén piti alun perin mennä Tanskaan, joka perui viisumit koronapandemian vuoksi. Ruotsi oli ainut vaihtoehto poikkeuksellisena vuonna 2020. Viisumi perustuu yksittäisten maiden välisiin sopimuksiin. Suomeen ei voi saapua yhdestäkään Latinalaisen Amerikan maasta Working Holiday -statuksella.   

Etelä-Amerikasta Chile korostuu siirtolaisten lähtömaana. Ruotsiin saapui paljon chileläisiä poliittisina pakolaisina sotilasdiktatuurin aikaan 1970–1980-luvuilla. Siksi monilla on sukulaisia Ruotsissa, kuten chileläisellä Yerkolla.  

Yerkon setä on asunut Tukholmassa vuodesta 1987. Hän kutsui siskonpoikansa usein kylään, kunnes tämä kesällä 2019 matkusti ystävänsä kanssa Tukholmaan.   

“Ajatuksemme oli viettää Tukholmassa pari kuukautta ja sen jälkeen matkustaa ja nähdä Eurooppaa. Vietimme kesän tutustuen kaupunkiin, kävimme kalastamassa ja luonnossa.”  

“Ja baareissa”, Yerkon chileläinen ystävä kommentoi leikillään.   

Geraldinnelle ulkomaille muutto oli ollut selvää jo alan valinnasta lähtien. Hän oli ennen Ruotsiin muuttoa talvella 2018 asunut ja työskennellyt Kanadassa matkailun parissa.    

“Halusin tutustua muihin paikkoihin, rakastan matkailua, mutta etsin myös turvallisuutta ja parempia mahdollisuuksia elämässä.”  

Geraldinne toteaa, että Chilessä palkkaerot ovat hyvin suuria ja minimipalkalla tulee hädin tuskin toimeen. Vaikka hän työskentelee tällä hetkellä matalapalkka-alalla, hän pystyy elättämään itsensä Tukholmassa.   

“Tiesin, että mieluummin aloittaisin nollasta täällä kuin jäisin Chileen.”   

1970-luvun taite   

Muuttoliike Suomesta Ruotsiin oli huipussaan 1960-luvun lopussa, jolloin tiettävästi tyhjentyi kokonaisia kyliä joistakin osista Suomea. Kun Suomessa monet kärsivät työttömyydestä ja näköalattomuudesta, Ruotsi teollistui huimaa vauhtia ja tehtaille tarvittiin työvoimaa. Myös Ruotsin korkeampi palkkataso houkutteli. Suurten yritysten edustajat matkustivat Suomeen houkuttelemaan tekijöitä.  

“Isä treffasi Haaparannassa pomon ja sai ilmaisen lipun tullakseen Enköpingiin töihin”, toisen polven ruotsinsuomalainen Annika Bärgård muistelee.  

“Ne maksoi kolmesataa, jos toi jonkun tullessaan töihin”, täydentää Jorma Keskitalo, joka lähti nuorena Ruotsiin seikkailunhalunsa vuoksi ja jäi maahan.   

“Ensimmäisessä kodissani Ruotsissa kylppärin ovi ei mennyt kiinni ja kylpyamme oli ruosteessa. Sitten vielä emäntä tirkisteli oven takaa.”   

Työvoima on voinut liikkua Ruotsin ja Suomen välillä vapaasti vuodesta 1954 lähtien, joten suomalaisen piti vain valmistaa eväät pitkälle matkalle. Toisen polven ruotsinsuomalainen Carina Lundin kertoo, että junassa nukuttiin istumapaikalla, laivan kannella tai missä oli tilaa mennä pitkäkseen, jopa rappujen alla. Perillä saattoi etsiä asuntoa ja työtä sanakirjaa apuna käyttäen.  

2020  

Geraldinne ja José löysivät työnsä verkosta. Matkailu- ja hallintoaloja opiskellut Geraldinne työskenteli aluksi osa-aikaisesti hotellissa ja kasinossa, kunnes pääsi nykyiseen kokoaikaiseen työhönsä tukholmalaiseen jalkapalloseuraan.   

Kontaktit voivat auttaa työn löytämisessä etenkin, jos ei osaa ruotsia. Insinööri Yerko ei tullut alun perin työskentelemään, mutta päätyi lopulta töihin:   

“Menin kerran serkun kanssa pelaamaan jalkapalloa, jossa tutustuin erääseen chileläiseen, joka pyysi minua töihin. Ajattelin, että miksipä ei.”   

Aluksi hän työskenteli pimeästi, mutta myöhemmin hän tutustui – jälleen jalkapallokentällä – toiseen chileläiseen, jonka kautta päätyi nykyiseen viralliseen siivoustyöhönsä.   

José arvelee, että raskas byrokratia saattaa edistää harmaata taloutta, sillä vaadittavien asiakirjojen hankkiminen on vaikeaa ja odotusajat pitkiä. Hän olisi halunnut aloittaa työt mahdollisimman nopeasti, mutta laillisten töiden aloittamista täytyi odottaa kolme kuukautta.    

“Onneksi sain työn ja työsopimuksen jo kolmantena päivänä, joten pystyin hakemaan ruotsalaiseen järjestelmään heti. Jos ei ole paljon rahaa säästössä, kun saapuu maahan, täytyy joko työskennellä pimeästi tai palata kotimaahan jo heti kättelyssä.”  

“Ruotsalaiset seuraavat tarkasti protokollaa. Esimerkiksi henkilökohtaista numeroa ei voi hakea ilman työsopimusta ja sitten työnantaja ei suostu kirjoittamaan työsopimusta ilman numeroa”, Geraldinne pohtii.   

1970  

Suomalaiset työskentelivät sankoin joukoin esimerkiksi satamissa, tehtailla ja sairaaloissa. Työntekijöillä ei useinkaan ollut koulutusta eikä kielitaitoa, mikä mahdollisti toisinaan huonon kohtelun.   

“Oli tyypillistä, että aloitettiin esimerkiksi rappusiivoojina, mutta myöhemmin kouluttauduttiin tai edettiin parempaan asemaan”, Carina taustoittaa.  

Usein yritys järjesti työntekijöille ensiasunnon Ruotsissa. Työn kautta saadut asunnot olivat pieniä ja yksinkertaisia, useimmiten huoneita, joissa ei ollut edes omaa suihkua.  

Työn ja asuntoloiden kautta tutustui muihin ulkomaalaisiin ja etenkin suomalaisiin, joista muodostui tulijoiden sosiaalinen verkko tuntemattomassa. Etenkin vanhoissa tehdaskaupungeissa suomalaisten osuus väestöstä oli huomattava.   

Suomi-seurojen jäsenmäärät kurottelivat pilviä ja uusia seuroja perustettiin eri puolille Ruotsia. Seurat järjestivät niin tansseja ja myyjäisiä kuin rakensivat saunoja talkoovoimin. Uutistapahtumia saattoi seurata suomenkielisistä sanomalehdistä ja radiolähetyksistä. Vuonna 1969 Ruotsin radio perusti kokonaan suomenkielisen toimituksen.   

Yritykset järjestivät työntekijöilleen kielikursseja, osa opiskeli vapaa-ajalla. Toisaalta työn luonne vaikutti siihen, kuinka nopeasti ruotsin kielen oppi. Oli mahdollista elää arkeaan lähestulkoon täysin suomeksi. Toisaalta suomalaisiin liitettiin paljon negatiivisia stereotypioita. Monet kokivat kielihäpeää, joka ei ole täysin hälvennyt tähän päivään mennessä. Suomen kieltä ei esimerkiksi haluttu puhua julkisilla paikoilla. Lapsille piti puhua vain ruotsin kieltä, jotta heistä ei vain tulisi “puolikielisiä”.   

2020  

Chileläiset nostavat Ruotsin ikäväksi puoleksi individualismin, joka aiheuttaa paljon yksinäisyyttä. Geraldinne toteaa, että ruotsalaisiin tutustuminen on ollut vaikeaa, vaikka kielitaidon kehittyminen on auttanut siinä.   

“Kestää kauan, että ystävystyy paikallisten kanssa. Nyt kun olen ollut pidempään töissä, ruotsalaiset työkaverini ovat viimein alkaneet juttelemaan niitä näitä ja vitsailemaan kanssani. Kollegat ovat kertoneet, kuinka ruotsalaisiin pystyy tutustumaan. Täällä on esimerkiksi vahva feministinen ajattelu, joten naiset tekevät aloitteita.”   

Kaikki ovat löytäneet asuntonsa sosiaalisen median ryhmistä, joihin kuuluu muita Tukholman latinoita. Ryhmien kautta jaetaan esimerkiksi informaatiota kaupungista, kutsuja juhliin, työpaikkailmoituksia, myydään kotimaan tuotteita, vaihdetaan pesoja kruunuiksi ja etsitään pelaajia urheilujoukkueisiin.   

“Parasta on olla avoin, valmis auttamaan muita ja antaa muiden auttaa itseään. Kokemusten jakamisen lisäksi tutut voivat helpottaa esimerkiksi työn saamisessa ja majoituksen löytämisessä”, José kertoo.   

“Matkustin aluksi sellaisen ihmisen kanssa, jota olin pitänyt ystävänäni. Hän joutui riitoihin kaikkien tapaamiemme ihmisten kanssa ja eristi minutkin muista, koska en halunnut kääntää selkääni hänelle. Parhaimmat hetkeni täällä olen kuitenkin viettänyt yhdessä muiden matkailijoiden kanssa.”   

1960—2021 Ruosut jäivät pysyvästi  

Noin puolet Ruotsiin lähteneistä palasi myöhemmin takaisin Suomeen: osa jäädäkseen, osa huomatakseen, ettei koti ollutkaan enää siellä. Ruotsiin jääneet tapaavat kertoa, kuinka kaikki ruotsinsuomalaiset tulivat alun perin vain käymään. Sitten löytyi elämän rakkaus, lapset kasvoivat ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja kuin huomaamattaan he juurtuivat maahan.  Ruotsinsuomalaiset työskentelevät kaikilla eri aloilla ja monet heistä korkeissa asemissa, valtiopäivillä saakka. Esimerkiksi Magdalena Anderssonin hallituksen siviiliministeriksi nousi syksyllä 2021 ruotsinsuomalainen Iida Karkiainen. Toisaalta lukuisilla maan julkkiksilla, muun muassa Miriam Bryantilla ja Ana Diazilla, on suomalaiset juuret.  

Ruotsinsuomalaisten vuosikymmeniä kestänyt poliittinen aktivismi ja uurastus näkyvät nykypäivän instituutioissa: esimerkiksi suomen kielen resurssikirjaston kautta pystyy lainaamaan suomenkielistä kirjallisuutta eri puolilla maata ja suomalaisissa kouluissa opetus tapahtuu osittain ruotsiksi ja osittain suomeksi. Suomen kielen ja kulttuurin asema ja oikeudet on määritelty laissa, minkä ansiosta esimerkiksi Tukholmassa voi asioida kunnan kanssa suomeksi. Ruotsinsuomalaiset ovat yksi maan viidestä kansallisesta vähemmistöstä. 

Nykypäivänä monet ensimmäisen polven ruotsinsuomalaiset harmittelevat jälkipolvien suomen kielen taitoa, koska monet ruotsinsuomalaiset nuoret eivät osaa suomea. Samalla ruotsinsuomalaiset aktiivit ikääntyvät, mikä herättää huolta siitä, kuolevatko Suomi-seurat ja kuka jatkaa ruotsinsuomalaisen kulttuurin kehittämistä ja taistelee ruotsinsuomalaisten oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin tulevaisuudessa.  Osa toisen sukupolven ruotsinsuomalaisista on myös esittänyt kritiikkiä hallintoalueiden tarjoamia suomenkielisiä palveluita kohtaan, sillä he eivät koe kaksikielisinä tarvitsevansa palveluita.  

2020  

José aikoo muuttaa muualle, kun hänen vuoden mittainen Working Holiday -viisuminsa päättyy. Taiteilija on tehnyt Ruotsissa erilaisia hanttihommia, kiinteistönhuoltoa, siivousta ja keittiötöitä.  

“Ruotsi on hyvä maa elää ja jäisin tänne, jos voisin työskennellä omassa ammatissani. Mieluummin lähden toiseen maahan, jossa voin saada uusia kokemuksia, vaikka tekisinkin samaa työtä kuin täällä.”   

Haastateltavat kehuvat ympäristön siisteyttä ja turvallisuutta Ruotsissa. Maassa on paljon luontoa sekä mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa. Geraldinne ja Yerko suunnittelevat jäävänsä Ruotsiin.  

Geraldinnella on oleskelulupa avioliiton perusteella. Hän haluaisi jatkaa opintojaan ruotsalaisessa yliopistossa ja myöhemmin työskennellä matkailualalla nykyistä ylemmällä tasolla.   

Yerko sai elokuussa viimein työluvan, jota oli odottanut 17 kuukautta epävarmuudessa. Työluvan voimassaoloajan hän yrittää oppia ruotsia niin paljon kuin mahdollista, jotta voisi hakea pysyvää oleskelulupaa sen päätyttyä.   

“Pidän järjestelmällisyydestä ja siitä, kuinka hyvin asiat toimivat täällä. Olen itsekin sellainen. Chilessä ärsyynnyin, kun asiat eivät sujuneet. Toisaalta tykkään siitä, miten Chilessä osataan tarvittaessa vähän improvisoida. Yritän tasapainoilla näiden kahden toimintatavan välillä.”   

Pitkäkestoinen oleskelulupa mahdollistaa Euroopan ulkopuolelta saapuneelle pitkälti samat oikeudet kuin Euroopan unionin kansalaisella. Kansalaisuuteen verrattuna yhteiskunnalliset vaikutusmahdollisuudet, kuten äänioikeus, rajautuvat oleskeluluvan ulkopuolelle. Ruotsi painottaa erityisesti taloudellisia kriteereitä: hakijan täytyy osoittaa, että kykenee elättämään itsensä. Toisin kuin Argentiinassa ja Chilessä, Ruotsissa se onnistuu myös matalapalkka-alalla. Ruotsi tarvitsee duunareita, sillä esimerkiksi hotelli- ja ravintola-alalla on tällä hetkellä suuri työvoimapula.  

Nähtäväksi jää, saavuttavatko kasvavat siirtolaisryhmät institutionaalisen erityisaseman kansainvälisessä Ruotsissa ajan myötä. Mureneeko aiemmin tunnustettujen kansallisten vähemmistöjen erityisasema sukupolvi sukupolvelta, mikäli Ruotsissa kasvaneiden suomalaistaustaisten kiinnostus kielen ja kulttuurin ylläpitoon vähenee? Miten moninaistuvat vähemmistöt voidaan huomioida globaalissa maailmassa, jossa yksilö voi asua elämänsä aikana useissa eri paikoissa ja joskus jopa samanaikaisesti monessa paikassa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s