Kuka on viaton, jos kaikki ovat syyllisiä? – Ajatuksia Saariahon mestariteoksesta

Teksti: Aaro Forssell Kuvitus: Noora Pelkonen

Selatessani oopperan ja baletin ohjelmistoa viime talvena, olin pudota tuolilta huomatessani Kaija Saariahon, Sofi Oksasen ja Aleksi Barrièren Innocencen tulevan syksyn ohjelmistossa. Onnekseni sain liput yhteen näytökseen ja pääsin viemään parhaan ystäväni ensimmäistä kertaa oopperaan. Kantaesityksensä Aix-en-Provencen oopperafestivaaleilla kesällä 2021 saanutta Innocencea on kuvattu aikamme mestariteokseksi. Koulusurman ympärille sijoittuva tragedia ei jätä traagisen oopperan rakastajan suurempia odotuksia täyttämättä.

Innocence ei ole kouluampumisen murhenäytelmä, vaan tragedia katastrofin jälkeisestä ajasta, jota traumat, valheet ja syyllisyys kehystävät. Oopperan tapahtumat sijoittuvat kouluampujan veljen häihin, jossa piilotetut totuudet menneestä alkavat traagisesti vyöryä esiin. Kymmenen vuoden takaiset muistot saa katsojan kyseenalaistamaan nykyhetkeen sijoittuvien tapahtumien viattomuuden, kun hahmojen syyllisyyden ja itsesyytösten tuskat nousevat esiin. Kahdessa aikatasossa etenevä ooppera paljastaa katsojalle monimutkaisen todellisuuden, jossa lopulta mikään ei ole sitä, miltä se on aluksi näyttänyt. 

Inspiraation oopperaan Saariaho sai Leonardo da Vincin freskosta Viimeinen ehtoollinen, jossa kolmetoista henkilöä reagoi tapahtuvaan petokseen. Da Vincin maalauksen tavoin Innocence käsittelee kolmentoista henkilön subjektiivista kokemusta yhdessä koetusta tragediasta. Oopperassa ei ole päähenkilöitä, mikä muuttaa tragedian narratiivin objektiiviseksi. Katsojan on itse tehtävä johtopäätökset siitä, mikä on oikein ja väärin, kuka on syyllinen ja kuka syytön. 

Kohtaamme elämässä jatkuvasti vastoinkäymisiä, halusimme niitä tai emme. “Innocence pisti ajattelemaan sitä, kuinka ihmisillä on aina tarve löytää syyllinen, vaikka selvää sellaista ei aina välttämättä ole, mistä mieleen jää väistämättä ristiriitaisia ajatuksia”, kommentoi paras ystäväni, kun kysyin mitä ajatuksia ooppera hänessä herätti. Mutta onko kaiken takana aina syitä ja syyllisiä, vaikka emme niitä löytäisi? 

Onnettomuudet, koronapandemia ja erilaiset kriisit ovat vaikuttaneet suomalaisten elämään 2020-luvun ensimmäisinä vuosina. Valtiotieteilijän ei tarvitse olla kyyninen todetessaan, että  yhteiskuntaa ja yksilöitä järisyttävien tragedioiden olemassaolo on itsestäänselvyys; maailma ei ole koskaan ollut valmis, eikä tuskin koskaan tulee olemaan. Jos todellisuus on pelkkää tragediaa, onko oikeiden syiden etsiminen tarpeellista? 

Katastrofit eivät koskaan ole yhtä yksiselitteisiä kuin median representaatiot ja historiankirjoitus. Jo pelkkä riita ystävän tai perheen kanssa voi sisältää lähtökohtia, joita emme voi tietää tai käsittää. Vaikka yksinkertainen syy kokonaisen kaupungin tuhoutumiseen voisi löytyä pelkästä luonnonmullistuksesta, voisiko tämä olla riittävä selitys onnettomuudelle? 

Oopperan alussa tapahtunut kouluampuminen kuvataan tragediana, jolle ei löydy selitystä. Esiripun laskeuduttua yhden katsojan sormet eivät kuitenkaan riitä laskemaan kuinka monella tapaa murhenäytelmä oltaisiin voitu välttää. Olisiko mitään tapahtunut, jos ampujaa ei olisi kiusattu? Keiden syytä kiusaaminen ylipäätään oli? Kenellä olisi ollut mahdollisuus estää tapahtumat? Kuka olisi voinut pelastaa muiden henget? Ketkä olivat kouluampujan pettäneet “liittolaiset”? Mikseivät he tehneet mitään? 

Innocence ei anna vastauksia kysymyksiin syyttömyydestä ja syyllisyydestä, vaan jättää katsojan pohtimaan kysymyksiä, joita on mahdotonta olla peilaamatta omaan elämään ja yhteiskuntaan. Saatamme tuntea syyllisyyttä asioista, joihin emme todellisuudessa ole syyllisiä. Voimme tuntea itsemme viattomiksi ja syyttää muita, vaikka vika olisi meissä. Olemme syyllisiä tekemiimme vääryyksiin, joilla tiedostamatta kykenemme ajamaan toisia kohti pahantekoa. Olemmeko siis kaikki syyllisiä, jos kukaan meistä ei ole viaton? 

Objektivisella lähestymistavallaan Innocence onnistuu haastamaan katsojan subjektiivisen käsityksen tapahtumista ja todellisuudesta. Innocence ei vain kuvaa katastrofin jälkeistä aikaa, vaan kysyy katsojalta, onko tragedialla loppua.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s