On se aika vuodesta, kun VOOlaiset ovat käyneet risteilyllä. Niinpä Policyn päätoimittajat ovatkin soluttautuneet risteilylle ja haastatelleet VOOlaisia. Risteilyllä vuoden parhaana päivänä, mikä vituttaa? ”Emmä osaa vastaa tommoseen spontaanisti” ”Mua vähän ärsyttää se että Valkosen cis-heteromiehen oodia ei lauleta” ”Et tää haastattelu tehään täs hetkes, saatanan pellet” ”Mun isä, se yrittää tosi paljon, muttei kuuntele”…

Odotettu kahden koronavuoden jälkeinen paluu lähiopetukseen on osoittanut melkoiseksi sekasotkuksi. Toisaalta on opiskelijoita, kuten allekirjoittanut vihainen VOOlainen, jotka odottivat lähiopetusta kuin kuuta nousevaa ja joutuivat pettymään karvaasti. Todellisuudessa kurssit järjestetäänkin edelleen etänä, koska proffa on Lontoossa tai ties mistä muusta syystä. Toisaalta taas ovat nämä täyspäiväisessä työssä käyvät opiskelijat, jotka valittavat, että on niin harmi,…

On laskiainen, ja joukko vihaisia VOOlaisia on päätynyt Alexandrian alakertaan Kaivopuistosta. Valvotaan Policyn taittoa, koska ei mahduttu Kuppalaan eikä oo kyllä mitään muutakaan järkevää tekemistä tässä välissä. Olkaa hyvät. On ihan helkkarin liukasta. Ja jos ei oo liukasta, niin sitten on märkää.  Räjäytetyt sillat. Ja poltetut. Kuppalabileisiin ilmottautuminen. Tai siis ilmottautumisen yrittäminen. Ei mahdu ei….

Ohoi, vihaiset VOOlaiset ovat lähdössä risteilemään! Päätoimituksemme on lunnollisesti mukana matkassa silittämässä kanssaopiskelijoiden päitä sekä pitämässä huolta siitä, että harmituksen aiheet ikuistetaan Policyn arkistoihin. Sana on siis vapaa! VOOlainen, mikä sinua vihastuttaa?  “Ihmiset joilla on haalarit mutta jotka ei käytä niitä.” “Piti kävellä gamla stanissa darrassa?? Kuka vittu haluaa nähdä kuninkaanlinnan?” “Tarjosin eilen liikaa juomia…”…

Ai UniCafesta ei saa enää mehua?? Boikottiin! – anonyymi Lukukauden alkaessa Helsingin yliopistossa puhalsivat uudet tuulet: UniCafesta vietiin mehu ja opiskelijat olivat valmiita vallankumoukseen. Uutta yliopistolla on myös syyskuussa aloittanut Helsingin Sanomien yliopistokirjeenvaihtaja Valtteri Parikka. Vihainen VOOlainen ei odottanut kirjeenvaihtajalta paljoa: lähinnä HS Vision kaltaista kulunutta ja aikansa elänyttä kapitalistista pöhinää. Kirjeenvaihtajalle on kuitenkin ilmeisesti…

Viime keväänä, kun koronavirus iski Suomeen ja tilanne paheni nopeasti, oli sosiaalinen media täynnä oman elämänsä aktivistien varoituksia ja  infografiikoita, joissa neuvottiin miten hyvän kansalaisen tulee toimia. Kaikki olivat huolissaan, ja halusivat kantaa oman kortensa kekoon pelastaakseen kansantalouden ja ihmishenkiä tältä uudelta ja jännittävältä möröltä. Ilmassa oli tietynlaista pelon ilmapiiriä, minkä seurauksena monet varmasti kokivat…

Taas harmaa ja kolea marraskuu, siis myös opiskelijajärjestöjen hallitusten muodostamisen kuukausi. Polvin ainejärjestöt kihisevät jännityksestä odottaessaan uusien järjestötoimijoiden valitsemista. Samalla muistellaan vuotta, joka jää historiaan monestakin syystä. Myös vihaisella VOOlaisella on sanansa sanottavana. Nimittäin järjestöjyrät ovat jälleen tasoittaneet alleen yhden kalenterinkierron. Tyypillinen jyrä on konkari yliopiston järjestötoiminnassa – tai ainakin oman osaamisensa esittämisessä. Hän tuntee…

Tunnemme valtsikalaisen, joka kolmannen oluen jälkeen Thirstyssä ryhtyy sananvapauden esitaistelijaksi. Hänen taisteluhuutonsa kuuluu ”mitään ei saa enää sanoa”. Tämä lausahdus nostaa hänet Historian ja Totuuden tasolle. Hänestä tulee maailmanhengen, itse Järjen ääni: neutraali, kiihkoton ja tieteellisen analyyttinen. Hän on tolkun ihminen, täydellinen vastakohta kaikille hänen ”ääripäikseen” leimaamille tunteellisille kiihkoilijoille, kuten vasemmistolaisille, feministeille ja antirasisteille.  Toisaalta,…

Punahaalariyhteisössämme toimiminen ei katso ihonväriäsi, sukupuoltasi tai perhetaustaasi. Se ei myöskään katso lautastasi unicafessa, uffista ostamiesi vaatteiden määrää, kestokassi-kokoelmaasi taikka ahkeraa vuodatustasi maailman vääryyksistä ja tyhmempien virheistä somessa. Me sallimme olemisen, ajatukset ja mielipiteet tasa-arvoisesti, siten kun olemme ne sallineet. Hyveenä pidämme nyökkäilyjä ja haleja (oikeanlaisia haleja). Me tiedämme tasa-arvon, kestävän kehityksen, maailmanjärjestelmäteorian ja toiseuden…

Policyn päätoimitus jalkautui VOO:n suurimmalla ja kauneimmalla matkalla risteilijöiden näennäisen iloiseen joukkoon selvittämään, mikä voolaisia todella vituttaa.   Mikä vituttaa Antti Rinteen hallituksessa? – Keskusta, keskusta, keskusta. Keskusta vituttaa aivan vitusti. – Joku saattaa tunnistaa, en mä uskalla vastata, täs on äänitys, en vastaa. – Vituttaa kepu, muuten täydellinen hallitus. Pro Antti Rinne, Pro Posti,…

  Voolaisen arjen peruselementti ja toisaalta keskeinen virhe on avata Twitter. Tai oikeastaan mikä tahansa some. Tai oikeastaan mikä tahansa media. Milloin suomalaisesta keskustelukulttuurista tuli tällaista rasittavaa tökkimistä? Onko se aina ollut? Miksi ihmiset ovat näin rasittavia?   Joku sanoo jossain jotain, minkä olisi voinut muotoilla paremminkin. Siitä nopein ja kovaäänisin toteaa jotain yliampuvaa, ja…

Voiko vitutukseen kuolla?  Löysin alaotsikossa esitettyyn legendaariseen kysymykseen vihdoinkin vastauksen. Vastaus kuuluu, että ei. Vitutukseen ei voi kuolla, vaan sen voi ylittää. Asia on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Vieläpä näin kevään korvilla, jolloin allergiaoireet piinaavat ja pitäisi jaksaa taiteilla luentopäiväkirjojen, kesätyöhausta koituneiden pettymyksen tunteiden ja viikonlopun jälkeisen krapulan viitoittamalla rankalla polulla. Kokeilin muuttaa asennettani…