Odotettu kahden koronavuoden jälkeinen paluu lähiopetukseen on osoittanut melkoiseksi sekasotkuksi. Toisaalta on opiskelijoita, kuten allekirjoittanut vihainen VOOlainen, jotka odottivat lähiopetusta kuin kuuta nousevaa ja joutuivat pettymään karvaasti. Todellisuudessa kurssit järjestetäänkin edelleen etänä, koska proffa on Lontoossa tai ties mistä muusta syystä. Toisaalta taas ovat nämä täyspäiväisessä työssä käyvät opiskelijat, jotka valittavat, että on niin harmi, kun enää ei pääse suorittamaan noppia, kun ei ole myöskään niitä videotallenteita, joita katsoa työpäivien jälkeen tai viikonloppujen ratoksi. Ei voi muuta kuin todeta, että toivottavasti opetusta ei ikinä tulla suunnittelemaan näiden opiskelijoiden ehdoilla. 

Sitten on vielä tämä aivan kammottava hybridiversio, jota joillakin kursseilla käytetään. Siis se ei vain yksinkertaisesti toimi. Opiskelijat istuvat luokkahuoneessa yhdessä opettajan kanssa kaikki omilla läppäreillään. On sanomattakin selvää, että tekniikan kanssa tulee aina ongelmia. Milloin ei toimi nettiyhteys, milloin diaesitys ei näy Zoomissa istuville. Kommunikointi paikalla olevien ja etäilijöiden välillä on turhauttavan hankalaa. Relevantti kysymys lienee, saako tällaisesta opetuksesta kukaan muka mitään irti? Vihainen VOOlainen hartaasti toivoo, että tästä katastrofista ei ole tulossa minkäänlaista yleistä käytäntöä tulevaisuudessa. 

Kumpi on ärsyttävämpää, sähköpotkulaudat vai jonnet, jotka eivät osaa käyttää niitä asianmukaisesti? Molemmat pitäisi joka tapauksessa kieltää lailla. 

Vihainen VOOlainen ei voi sietää finglishin tunkemista joka paikkaan. Pilaatte molemmat kielet.