Teksti: Anonyymi

Olipa kerran puolue nimeltään kokoomus, joka esitteli eduskuntavaaliohjelmassaan kauniita lupauksia koulutuksesta. Se vakuutti kansalle, ettei koulutuksesta tulla leikkaamaan. ”Säästöjä vältetään koulutusmenoista”, puolue vakuutti. Kaikki vaikutti olevan hyvin – ainakin siihen asti, kunnes eräänä kauniina kevätpäivänä valtioneuvosto julkaisi julkisen talouden suunnitelman vuosille 2025–2028. Ja niinhän siinä kävi: koulutukseen oltiin sittenkin tekemässä merkittäviä leikkauksia.

Ja taas kerran, se olikin kaikki vain tyhjiä lupauksia. Todellisuudessa kokoomus oli suunnitellut opiskelijoiden varalle opintotuen indeksikorotusten jäädyttämistä ja opiskelijoiden siirtämistä yleisestä asumistuesta opintotuen asumislisän piiriin.

Kokoomus oli vihdoin riisunut ne naamiot, joilla se oli vaalien alla kalastellut nuorten ja opiskelijoiden ääniä maalaten kuvaa huolettomasta tulevaisuudesta ja opiskelijaelämästä.

Olihan kokoomuksella tietenkin suuri ja kaunis tavoite nostaa väestön korkeakoulutettujen määrää ja tehdä Suomen korkeakouluista maailman huippuja. Ja niin, sama puolue, joka oli juuri kertonut nostavansa Suomen korkeakoulut maailman huipulle, oli yhtäkkiä myös sen suurimman esteen – leikkausten – äärellä. Korkeakoulujen aloituspaikkoja kyllä lisättiin, mutta samalla niiden resursseista leikattiin. Tällaisilla säästöillä koulutuksen menestystä on vaikea – tai siis mahdotonta – saavuttaa.

Oi opiskelijat, me tämän maan toivo ja tulevaisuus, sankarit! Mutta kokoomukselle me emme näyttäydy sankareina, vaan pikemminkin yhteiskunnan vihollisina. Me samat nuoret, jotka tulemme aikanaan maksamaan opintomme takaisin valtiolle, nähdään nyt vain yhtenä valtion suurimmista menoeristä. Ironista, eikö?

Ja kun me määrätietoiset opiskelijat rohkeasti nousimme barrikadeille puolustamaan koulutusta, kokoomuksen vastaus meille oli yksinkertainen: menkää töihin ja muuttakaa soluasuntoihin. Vastaus ei suinkaan ollut vilpitön ratkaisu ongelmaan vaan suoranaisesti pelkkää ivailua. Kokoomus nimittäin tiesi itsekin, ettei soluasuntoja – tai opiskelija-asuntoja ylipäänsä – riitä kaikille. Myös työllisyystilanteen ollessa heikko kaikki opiskelijat eivät saa edes kesätöitä yrittämisestä huolimatta.

Me opiskelijat alamme olemaan aikamoisen dilemman edessä: valmistuako ajoissa ja elää velaksi – vai mennä töihin ja viivästyttää valmistumista? Ehkä jotkut pohtivat sitäkin, voiko omassa opiskelukaupungissa ylipäätään enää edes asua, kun asumismenot ja elinkustannukset kasvavat, mutta tulot ja tuet eivät. Yksi asia on ainakin varma: mihin tahansa lopputulokseen lopulta jokainen päätyykään, mielenterveyttä se koettelee varmasti.

Ja niin iso paha kokoomus petti vaalilupauksensa ja teki meistä opiskelijoista yhteiskunnan rasitteita. Mutta mikä on lopulta kokoomuksen ajaman koulutuspolitiikan tavoitteena? Korkeakoulujen resursseja leikkaamalla ei ainakaan nosteta suomalaista opetusta ja tutkimusta maailman huipulle – se on varmaa. Opiskelijoiden toimeentulon heikentäminen ei myöskään nopeuta valmistumista vaan päinvastoin hidastaa sitä. Onko päätösten taustalla jotain suurempaa? Onko kokoomuksen tavoitteena hiljalleen romuttaa tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä – ja sen myötä koko hyvinvointivaltion perusta? Onko heidän tavoitteena varmistaa, että korkeakoulutus jää vain varakkaiden perheiden, kenties kokoomustaustaisten, nuorten etuoikeudeksi? Kokoomuksen esittämät lukukausimaksuehdotukset ainakin tukevat tätä ajatusta. Ehkä kyse ei lopulta olekaan niinkään vihasta opiskelijoita kohtaan – vaan vihasta pienituloisia kohtaan.

Tarinoiden opetus usein on, että lopulta hyvä aina voittaa. Olkoon se myös tämän tarinan opetus. Vihaisuudestaan huolimatta tämä voolainen uskoo edelleen onnellisiin loppuihin. SDP:n voitto kunta- ja aluevaaleissa kertoo jotain politiikassa tapahtuvasta muutoksesta – ja ehkä se ennustaa jotain myös tulevien eduskuntavaalien lopputuloksesta. Kenties se on myös merkki siitä, että yhteiskunnassamme edelleen arvostetaan tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta – edes jonkin verran. Ehkä lopulta paha saa palkkansa ja opiskelijatkin vihdoin saavuttavat ansaitsemansa kunnioituksen – mutta se tapahtuu vain meidän yhteisen taistelumme kautta. Kyseessä ei ole enää vain taistelu opiskelijoiden toimeentulon puolesta – kyseessä on taistelu koko hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Taistelusta porvarihallitusta vastaan!

Ja nyt, kun seuraavat eduskuntavaalit hiljalleen lähestyvät, jokaisen on aika kysyä itseltään: kenen joukoissa seisot?

Joten, rakkaat valtsikatoverit, nouskaamme yhdessä vastarintaan taistelemaan tätä vääryyttä vastaan!

Vihainen VOOlainen on Policyn vakiopalsta, jossa VOOlaiset pääsevät anonyymisti purkamaan sisälleen patoutuneita höyryjä. Haluaisitko sinäkin purkaa vihaasi? Ota empimättä yhteyttä voopolicy@gmail.com! Ps. Huomattavasti halvempaa kuin terapia (lue: ilmaista).