Vihainen VOOlainen

”Vihainen VOOlainen on pilalla, sillä viime keväänä se ei ollut tarpeeksi vihainen.” Kaksi harvinaista sattumusta ovat käyneet toteen. Vihaiselta VOOlaiselta on loppunut polttoaine ja Policy sai asiakaspalautetta. Harvinainen tapahtumasarja kaipaa lisätarkastelua. ”Missä vihaisuus?”, sinä kysyt. Tässä vastaus.


Hesarissa käsiteltiin hiljattain tutkimusmaailman prosessien kiihtymistä koronan aikana. Aiemmin pitkäjänteinen ja verkkainen tutkimusprosessi on nyt muuttunut nopeaksi ja dynaamiseksi. Valmis tutkimus pullahtaa heti valmistuttuaan julkisuuteen. Ei ole aikaa olla verkkainen, sillä maailma tarvitsee tietoa nyt jos koskaan. Hieno homma, ei mitään vitkuttelua.

Asia ei kuitenkaan ole yksiselitteisen positiivinen. Tutkimisprosessin ja tieteen tahdin nopeutumisella on kääntöpuolensakin. Virheellinen ja huolimattomasti tehty tutkimus saa nopeasti tuulta alleen, kun artikkeleita julkaistaan jo ennen vertaisarvioita. Tiede on ominaispiirteiltään hidasta, ja on vaikea kuvitella, että tutkimusprosessin nopeuttaminen, lyhyet yöunet ja hätiköidyt johtopäätökset auttaisivat tiedettä synnyttämään parempia johtopäätöksiä. Nopeus ei ole itseisarvo, paitsi että kyllä se tuntuu olevan.

Kokemus elämäntahdin kiihtymisestä ulottuu nykypäivänä tieteen lisäksi muuallekin. Keinotekoista kiireen tunnetta luodaan paikkoihin joissa kiirettä ei oikeasti ole. Kattilassa keitetty aamupuuro korvaantuu pikapuuropusseilla, lounas mikroaterioilla tai ResQ-sushilla. ”Ois ollut kiva jutella, mut pakko mennä kun on kiire!” Aikakausilehden tai kirjan tilalle on tullut reaaliaikainen Twitterdebaatti. En tiedä, onko tämä vain tunne, mutta ihan kuin kaikki nopeutuisi. Ostotapahtumat, biisien kesimääräinen kesto ja keskittymiskyky. ”Mä tulin taas Voi-skootterilla! Sillä pääsee nopeasti baanaa pitkin!”

Paradoksaalista on, että keinotekoisesti luotu kiireen tunne, joka pakottaa Cooperin testin pituisiin lounastaukoihin, on sisäistetty, mutta sen sijaan todellista kiirehtimistä vaativissa asioissa vitkutellaan. Ilmastokriisin kanssa olisi tosiaan kiire.

Eri elämänalueiden kellot ovat tikittäneet eri tahtia jo tovin, ja rytmihäiriö sai uusia piirteitä koronapandemian myötä. Ympäröivän yhteiskunnan tempo nopeutui, ja kiihtyminen pisti myös politiikan aikataulut uusiksi. Lainsäädäntöprosesseista tuli juoksukisoja, ja aiemmin vuosia kestänyt lainvalmistelu saadaan rullattua läpi kuukausissa. Syy on selvä: ympärillä kaikki muuttuu niin nopeasti, että päätös voimaan astuessaan on jo vanhentunut, ellei prosessi jyllää nopeasti. Ihminen ei ole mittakaava, eikä politiikka ole toimija. Tahdin päättää ulkopuolinen metronomi, joka on tilanteesta riippuen korona, talous tai jokin muu.

Olosuhteiden pakosta tutkimusprosessit ovat hypänneet Voi-skootterin selkään ja poliittiset päätökset ovat pikapuuroa, mutta samanaikaisesti henkilökohtainen elämä on staattisessa tilassa. Yksilön on vaikea nähdä kättään pidemmälle, kun tietoa tai varmuutta tulevasta ei ole. Vaihto toteutuu: ehkä, kesätyö perutaan: ehkä ja nähdään vaikka kuukauden päästä siellä bileissä: ehkä.

Lyhyellä aikavälillä koronakriisi aiheuttaa horisontin sumenemisen: en tiedä missä olen ensi keväänä. Pitkällä aikavälillä horisontin sumentaa ilmastokriisi: en tiedä missä olen vuonna 2035. Mitään ei voi suunnitella ja näkökenttä on utuinen, mutta kiire ei poistu mihinkään. Ei ole tietoa määränpäästä, mutta sinne on mentävä silti Voi-skootterilla. Merkityksettömyyden tunne tulee väistämättä koputtelemaan ovelle. Pääkoppa on kollektiivisesti pyörällä, eikä ihme, ettei tässä jaksa enää edes vittuuntua. VOOlainen oli vihainen, mutta nyt se on vain uupunut.

Olisi tietenkin täysin kohtuutonta tuottaa pettymys VOOlaisille jo toistamiseen. Viha on kaivettava jostain, ennen kuin palstatila loppuu.

Charlie Kaufmanin kädenjälkeä katsoneet runkkarit tai Antti Holmaa ja Johannes Ekholmia lukeneet teoriapojat ainakin tietävät, että ah-niin-nokkela metataso on juuri nyt jopa muodikkaampaa kuin Marimekon unikkomaskit. Siispä löytäkäämme apatian ja uupumuksen keskeltä viha käyttäen toimivaksi todettua reseptiä.

Vihanen VOOlainen on vihainen, sillä vihainen VOOlainen ei ole enää tarpeeksi vihainen ollakseen vihainen VOOlainen.

Tällä palstalla VOOlaiset saavat vapaasti ja anonyymisti päästellä höyryjä. Maailmaa muutetaan marisemalla ja raivoamalla. Viha kunniaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s