Runoja

Kaipaan hetkiä,tuoksuja,askelten kaikua,katsetta, joka olisi jäänytMietin,olenko tuomittu kaipaamaan,jotain,jota en osaa sanoittaaSitä jotain,jota ei ehkä koskaan ollutkaan.Hilja Haase PakkoPesen vettä vedellä,tahdon, että maailmalakkaa tarttumasta.Jokainen liike on rukousilman sanoja,ettei maailma pysähtyisi,jos minä pysähtyisin.Mutta väsyneenähuomaan:pöydällä lepää valo,eikä se kysy lupaa.Kun viimein unohdan laskea,ilma on tyhjä liikkeestä.Se hengittää silti.anonyymi LakastuvatLähtö kutsuu kummina kellonaikoina:kirkasvaloissa läpikuultavien öiden kasarmeilla,vieraassa sängyssä varhaiskuura-aamuina,myrskynjäänteiden mentyä…

Runoja

ElokuvalipuistaOnko parempaa kuin kirjanmerkkijoka jo ennen ainuttakaan sivuaon tiheänään merkityksistäVälähdyksistäunenomaisista muistikuvista:reitistä myöhäisillan näytökseensäätilastakassalla palvelleesta naisesta, siitä joka hymyilee aina tietäväisesti (kuin sanoen, että hyvä valinta)paikalle valumisestavakiovieraille nyökkäämisestäitselle sopivan ajatuksen ajattelusta, siitä vakiosta:tämä on maailman lämmin tasku, tämä on maailman lämmin tasku ja ulos astuessa maailma vähän eri asennossa kuin aiemminKaikki nämä merkittäviä, elintärkeitä asioitaKaikki nämäkirjanmerkissäEino…

Runot 4/24

Kuvitus: Elli Pihlajaniemi Täällä sanat kaikuvat kuorossaja laulut hukkuvat massaanJokainen kantaa salaisuutta eikä kerro siitä kenellekäänja muut saavat vain arvailla, mistä kukin kuiskii kotonaan Päätän, että hänkin on kuvanveistäjän tytärmutta ihan omalla tavallaanKummankin kotona isä lämmittää takkaaja illalla nukuttaa Kanerva Broms Tää on sulle ystävä sun ilme on polttopainettu mun niskaan kaikella maailman tulellasynnytän sun…

Poems 4/24

Written by: Ruhan Anjan Kartik When I was ten years old, I wrote this poem about a world I wished for. A utopia of equality and peace and joy. This is the poem I wrote: I wish there was… Welcome to a world,  where your mind can rest in peace,  no sorrow can breach your…

Runoja

Teksti: Eero Lipponen Illat Ensimmäinen ilta: Kallon pohjalle painunutta humalaa kuin sumua unisen laakson yllä, kukkien päälle putoilee lauhkeaa lunta. Toinen ilta: Vettä korvassa, viinaa päässä joka askeleella loiskahtaa kuin lapsella, kuin lapsella loiskahtaa! Ja laakson ylle puhalletaan pellollinen voikukkaa. Kansi Juoksemme kannelle tuuli tempaa kainaloiden alta tuhannet siiveniskut taivaan ylle meren pauhu, yleisön huuto…

Kuvia syksystä

Teksti: Eero Lipponen Kuvitus: Jessica Eerikas 1. Pimeys leikkaa päivän paperiveitsellä, kalenterin sivun keskeltä kahtia. Lyijykynän vedoille vain puolikas päivä. Ja lyhenee. 2. Kun olin pieni isä luki minulle sormusten herraa sänkyni laidalla: nukahdin. Lauseet täyttivät pimeän, tekivät pehmoiseksi. Kun olin iso ja luin jotakin vaikkapa Kafkaa olin tipahtaa yli sänkyni laidan kierähtää kuin Gregor…

Novelleja

Näppylä Löysin hankalasta kohtaa poskea näppylän. Sellaisen keltaisen ja irvistelevän palluran. Yritin survaista töhnän helvettiin sieltä, mutta se ei kerta kaikkiaan lähtenyt. Poski alkoi nopeasti punoittamaan, kun hankasin näppylää kynnenkärjellä. En ollut luovuttamassa, joten hain coctailtikun ja survoin sen syvälle ihohuokoseen kammetakseni kiiltävän pallon pois kuopastaan. Tikku katkesi ja sen pieni kärki jäi syvälle ihoon….

Elämä ei ole projekti

Teksti: Viivi Voutilainen jos oot kaikkiallaet oo koskaan missäänmeille annettiin vapausvapausjota jokainen kuolaa omassa häkissäänmonkey see monkey domiks jo niin nuoret masentuutee tuhat asiaa tee toisetei se riitä ei mikään riitäja jos odotit niin ei sua kukaan kiitäkiitos on että näytät yhtä kiireiseltäyhtä onnettomaltayhtä ahdistuneeltakun kaikki muutvaikka ei sua todellisuudessa kukaan nääei me keskitytä siihen…

Amazon

Teksti: Viivi Voutilainen Kuva: Netta Pasuri   Luontoäidin keuhkot on tulessa, sademetsän mennyt vehreys kipinöinä tuulessa. Metsän raikas henkäys on enää muisto, hengitän syvään keuhkot täyttyvät savusta pian jäljellä enää pieni puisto.   Tähänkö on ihmisyys tullut? Paljon puhetta, vähän tekoja. Äkkiä lisää talouskasvua, älkää kuunnelko niitä ilmastosekoja! Kaikki on hyvin kunhan rahaa riittää, luontoäiti…