Teksti: Eero Lipponen

Illat

Ensimmäinen ilta:

Kallon pohjalle painunutta humalaa

kuin sumua unisen laakson yllä,

kukkien päälle putoilee

lauhkeaa lunta.

Toinen ilta:

Vettä korvassa, viinaa päässä

joka askeleella loiskahtaa

kuin lapsella, kuin lapsella loiskahtaa!

Ja laakson ylle puhalletaan

pellollinen voikukkaa.

Kansi

Juoksemme kannelle

tuuli tempaa kainaloiden alta

tuhannet siiveniskut taivaan ylle

meren pauhu, yleisön huuto

ja Meksikon aalto

meillä on Jumalan kädet

ja sadan metrin maailmanennätys.

Krapula ja närästys

Olet syönyt kiehahtaneen kovalevyn,

jota huuhtelet alas juomalla laavalampun. 

Kieltäsi voisi käyttää hiomakivenä. 

***

Orgasmi ja eroosio

Syleilyjen purkautuvat 

tulivuoret ja unien 

hedelmälliset rinteet

delfiinien selät ja

sukellus mereen.

Kirjojen tuoksu

ja unien eroosio

mereen murenevat kalliot

ja tomuinen yskä.

Isäntä ja vieras

Isännällä oli tihrusilmät ja kireät jänteet.

Hän katsoi puhdistamattomaan kaivoon, ja kiroili.

Tempoi tyriä pellon päällä, perkele.

Takoi peltikaton kupruja kirveen päällä.

Iltaisin ripusti ajatuksia orrelle

aamulla tarjoili ahdasta leipää.

Elämä oli välillä muutakin kuin vittumaista.

Vieraalla oli avara katse ja pitkä mieli.

Silmien väliin mahtuivat tähtikuviot,

kallon sisään törmäävät galaksit.

Kaikkea tuota hän kantoi sisällään.

Joskus se kävi hyvin raskaaksi.

Yhdessä ollessaan he

olivat enimmäkseen hiljaa

rapsuttelivat vain

kahvikupin korvia.

Syksyn kukka

Kun kevään kukka etsii tietään aurinkoon,

työntää päätään lehtien lomitse, ei se

saata arvata kuinka mielellään painuisi,

syksyn tullen maan poveen,

jonka syleily ei enää ole kylmä

kun lumi painaa jo lehtiä.