Teksti: Viivi Voutilainen

Kuva: Netta Pasuri

Luontoäidin keuhkot on tulessa,
sademetsän mennyt vehreys kipinöinä tuulessa.
Metsän raikas henkäys on enää muisto,
hengitän syvään
keuhkot täyttyvät savusta
pian jäljellä enää pieni puisto.

Tähänkö on ihmisyys tullut?
Paljon puhetta, vähän tekoja.
Äkkiä lisää talouskasvua,
älkää kuunnelko niitä ilmastosekoja!
Kaikki on hyvin kunhan rahaa riittää,
luontoäiti nöyränä niiaa ja kiittää.
Ei ehdi pysähtyä ja auttaa,
ihmisillä on niin kiire.
Ainoa aloilleen pysähtynyt on lintu,
lintu, jolla on siivet.

Onneksi meillä on virtuaaliviidakko,
kun oikeaa ei sitten enää ole.
Aivan turhaan sinäkin ilmastoahdistustasi podet.
Siellä lentelee 3D-varpuset,
ja huojuu bittipalmut.
Ei siis hätää online-kamuset,
jaetaan öljy-yhtiöille ja lihatuotannolle
loputkin luontoäidin almut.

Ei se mitään jos happi loppuu,
kaikkeen tottuu,

ja lopulta kaikki loppuu.