Teksti: Viivi Voutilainen

Kuva: Wikimedia Commons

 

”Puheenjohtaja ei tee agendaa, vaan agenda puheenjohtajan”

Suomen kolmas EU-puheenjohtajakausi eli Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajuus alkoi viime heinäkuussa. Puheenjohtajamaan tärkeimmät tehtävät ovat johtaa ja suunnitella ministerineuvostojen ja työryhmien kokouksia, viedä eteenpäin EU:n lainsäädäntötyötä, huolehtia EU-asioiden käsittelyn jatkuvuudesta, sekä edustaa itse neuvostoa suhteessa EU:n muihin toimielimiin. Puheenjohtajamaan agenda ei siis ole edistää kansallisia tavoitteita, koska kyseessä on puheenjohtajan puolueeton pesti ja koko unionin eduista huolehtiminen. Puheenjohtajamaalla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisia asioita nostetaan asialistalle ja millaisesta näkökulmasta kyseisiä asioita käsitellään.

 

Kiireellä suuriin haasteisiin

Suomen puheenjohtajakausi on ollut poikkeuksellinen monestakin syystä. Ensinnäkin Suomen puheenjohtajakausi alkoi ryminällä pitkän ja poliittisesti raskaan vaalikevään jälkeen. Koska puheenjohtajuus alkoi niin pian eduskuntavaalien jälkeen, oli Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ohjelmaa ja asialistaa valmistelemassa Sipilän hallitus, vaikka itse puheenjohtajuuden tulisi hoitamaan Rinteen hallitus. Suomen puheenjohtajuuskausi sattui myös itse unionin kannalta instituutionaaliseen käännekohtaan: puheenjohtajalta toiselle periytyvälle asialistalle jäi esimerkiksi paljon resursseja ja aikaa vievä jo pitkään tapetilla ollut Brexit-vääntö ja uuden komission kokoaminen. Tämän lisäksi hoidettavaksi tuli Eurooppa-neuvoston nimityspaketti ja EU:n pitkäaikaisen budjetin eli monivuotisen rahoituskehyksen neuvottelupaketin tuottaminen vuosille 2021-2027. Nämä suuret ja haastavat asiakokonaisuudet ovat jättäneet vähemmän aikaa niin sanotulle perinteiselle lainsäädäntötyölle ja raivanneet sen sijaan tilaa poliittiselle keskustelulle, jonka merkitys on korostunut.

 

Liikanen iloitsi siitä, että he olivat selvinneet hengissä, Jokelainen ei sen sijaan vielä uskaltanut.

 

Kestävää tulevaisuutta tekemässä

Hallituksen vaihtuminen ja siitä aiheutunut tiukka aikataulu hankaloitti myös puheenjohtajuuskauden ohjelman suunnittelua. Hallitus nimettiin 6.6.2019 pitkien hallitusneuvotteluiden jälkeen, ja virallinen puheenjohtajuuskauden ohjelma valmistui 26. kesäkuuta. Vaikka Sipilän ja Rinteen hallitusten näkökulmien välillä on eroavaisuuksia, oli koko eduskunta otettu Sipilän hallituksen kaudella ohjelman valmistelua edeltäviin keskusteluihin. Siten ohjelmasta ei tarvinnut juuri karsia mitään, sen sijaan siihen lisättiin kohtia. Lopullinen ohjelma kantaa nimeä ”Kestävä Eurooppa – kestävä tulevaisuus”, ja se koostuu neljästä teemasta. Ensimmäinen näistä on yhteisten arvojen ja oikeusvaltioperiaatteen nostaminen EU:n toiminnan kulmakiviksi. Lisäksi Suomen ohjelmassa korostetaan kilpailukykyistä ja sosiaalisesti eheää Euroopan unionia, EU:n roolia globaalina ilmastojohtajana sekä kansalaisten kokonaisturvallisuuden takaamisen tärkeyttä.

 

Mitä jäi käteen?

Koska puheenjohtajan rooli ei ole edistää kansallisia tavoitteita, vaan toimia puolueettomana koko unionin asioiden edistäjänä, kansallisen ohjelman tavoite on enemmänkin heijastaa puheenjohtajamaan yleistä arvomaailmaa muille unionin jäsenille. Erityisesti painottui nimenomaan hyvän maineen ylläpitämisen tärkeys ja yritys luoda kuva hyvin toimivasta ja organisoidusta puheenjohtajamaasta, joka hoitaa tehtävänsä kiitettävästi. Suomi onkin puheenjohtajuuskautensa aikana vienyt yhteisiä tavoitteita intohimoisesti ja puolueettomasti eteenpäin haastavista puitteista huolimatta. EU-sihteeristössä työskentelevän Jaana Jokelaisen mukaan Suomen puheenjohtajuus-
kauden selkein ja erityisesti korostunut teema on ollut kestävyys, joka on näkynyt niin ohjelmien sisällössä kuin käytännön järjestelyissäkin. Suomi esimerkiksi luopui EU-puheenjohtajamaalle perinteisestä tavasta valmistaa jokaisen maan jäsenistölle omaa kauttaan symboloiva kravatti tai huivi, ja kompensoi säästyneillä varoilla ministereiden ja asiantuntijoiden Brysseli–Helsinki-välin lentopäästöjä.

Sihteeristön tunnelmia

Kun EU-sihteeristön Vesa Liikaselta, Jaana Jokelaiselta ja Anna Yletyiseltä kysyttiin, mikä on ollut Suomen puheenjohtajuuskauden suurin saavutus heidän mielestään, oli kiireen ja stressin tuntu käsinkosketeltavaa. Liikanen iloitsi siitä, että he olivat selvinneet hengissä, Jokelainen ei sen sijaan vielä uskaltanut; onhan edessä vielä puheenjohtajuuskauden loppuun saattaminen ja loppuraporttien kirjoittaminen. Jokelainen nostikin suurimmiksi saavutuksiksi kaikkien EU-puheenjohtajuuskautta varten tarvittavien asiantuntijoiden ja ministereiden sekä muiden työntekijöiden rekrytoimisen ja kouluttamisen, sekä sen, että kaikki sopimukset saatiin tehtyä. Yletyinen, joka taas oli mukana Suomen puheenjohtajuuskaudella käytännön järjestelyissä, painotti onnistumista selkeydessä ja toimivuudessa kokousten osalta. Kaiken kaikkiaan tunnelma pian päättyvän puheenjohtajuuskauden ympärillä oli uupunut, mutta kuitenkin suhteellisen tyytyväinen.