Teksti: Eero Lipponen

Kuvitus: Jessica Eerikas

1.

Pimeys leikkaa päivän paperiveitsellä, kalenterin sivun

keskeltä kahtia.

Lyijykynän vedoille vain puolikas päivä.

Ja lyhenee.

2.

Kun olin pieni

isä luki minulle

sormusten herraa

sänkyni laidalla:

nukahdin.

Lauseet täyttivät pimeän,

tekivät pehmoiseksi.

Kun olin iso

ja luin jotakin

vaikkapa Kafkaa

olin tipahtaa yli

sänkyni laidan

kierähtää kuin

Gregor Samsa:

en nukahtanut.

Lauseet täyttivät pääni pimeällä

kädet kouristuksilla

piti kirjoittaa.

Lauseet ovat matkalla pimeydestä pimeyteen

kuin ilkeät eukot

ne pistävät vahingon kiertämään.

3.

Jos kadut ovat veitsen tekemiä haavoja

niin Suomessa ne revitään aina auki

kun on kesä ja iho asfaltin tuoksuinen.

Syksyisin teitä ommellaan raitiovaunukiskoilla

sateessa tulehtuvia haavoja

kolisevilla tikeillä.

4.

Vihon lehtien läpi paistaa aurinko

ja miksi edelleen kirjoitan varjokuvia

kirkkauden hunnuksi?

Läpikuultavilla lehdillä on tapana hajota käsiin.

5.

Syksyyn liitetään kaikenlaista

kuten pohdintoja ihmisen kuolevaisuudesta.

Ne ovat syvällisiä pohdintoja ne pohdinnat, kuten:

Katu täyttyy askelista

elämä on kuolemista.

Minullakin on miete:

Huomasin eilen, että tarkemmin katsoen kuolema on tilastollisesti totta.

Ole hyvä Syksy.

Ystävällisin terveisin

Eero Lipponen

6.

Olin äsken vähän ironinen

mutta oikeastaan minua vähän ärsyttää

se kaikki varmasti tosi

mutta enimmäkseen ikävystyttävä

mitä syksystä sanotaan.

Ja kaikki se kuolemalla mässäily

kun voisi vain todeta

niin kuin tietysti järkevä ihminen toteaa

yhtä luontevasti kuin räpäyttää silmiään.

Mutta on myös niitä, jotka paheksuvat tuota räpäytystä

etenkin jos silmäripsissä on somistusta, jotakin kivaa ja koristeellista,

suomuksia.

Nuo tyypit eivät räpäytä. He ovat riuhtaisseet suomukset silmiltään

ja jääneet jännittämään luomiaan

suupielet pakokauhun vallassa

kuin Edvard Munchin maalauksessa.

7.

Miksi muuten seksikin pitää liittää jotenkin kuolemaan? 

Eikö se ole kertakaikkisen typerää

niin kuin on typerää tappaa kissoja kirveellä ja masturboida päälle?

Eikö kissojen ja seksin voisi vain antaa olla

sellaisia kuin ne ovat:

leikkisiä ja kehrääviä?

8.

Verhojen välistä valuu viileää valoa

päivänsäde pelehtii pölyssä

usva kierähtelee sängyn kulmista

kuin kuperkeikkoja tekisi.

Mutta ei se tunnu miltään hallalta

enkä minä ole viljaa

tai istu vehnäkuhilaan päällä kelmeänä

huutamassa mitä lie ankaria kirouksia

tai länsimaisen filosofian suurimpia typeryyksiä

jotain kuolemaa kohti olemisia

ei-mikyyksiä. 

Ei – kun kohta minä kierähdän kohti sinua!

Kaatelen kahveja, siirtelen sinisiä verhoja.  

9.

Tuuli puhaltaa puheiden halki

Tuuli puhaltaa puheiden halki

keltaiset kirjaimet kahisevat

niillä on lähtemisen tuntua 

ja paljon iloa niin kuin

Nuuskamuikkusella.