Teksti ja kuvitus:
Sara Siekkinen

ELOKUUN satumaisessa lomakoomassa polvilaisten sähköposteihin tupsahti huhuilua avoimista harjoittelupaikoista Suomen ympäristökeskukseen, johon hakijoita oli kuulemma “maltillisesti”.

Eikö kaikkiin harkkapaikkoihin pitänyt olla ylitsepursuava yleisöryntäys? Eivätkö kunnon työpaikat muka kelpaa tulevaisuuden toivoille?

Nuoret työntekijät, erityisesti valtiotieteilijät, ovat tunnetusti luonteeltaan sellaisia nirppanokkia, jotka ensiksi valittavat työttömyydestä, mutta eivät kuitenkin viitsi vaivautua toimistolle, joka ei ole Engelin suunnittelemassa rakennuksessa.

KEVÄÄLLÄ Suomen hallitus aprikoi hartaasti vastauksia nuorisotyöttömyyteen ja päätti sitten pyhittää 4 miljoonaa euroa uusiin työpaikkoihin. Nämä 500 18-25-vuotiaille henkilöille tarkoitettua työpaikkaa kohdennettiin erityisesti ensimmäistä työpaikkaa valtiolta hakeville nuorille.

Näin syntyi erityisesti valtio-opin ja viestinnän opiskelijoiden sensibiliteettejä hiveleviä, niin kutsuttuja mediaseksikkäitä työpaikkoja (jos mediana toimii Linkedin), kuten “korkeakouluharjoittelija strategiaosastolle” Valtioneuvoston kansliaan ja “luonnonvara-alan viestintäharjoittelija” Luonnonvarakeskukseen.

Eipä ehdi de Beauvoiria hihkaista, kun valtiotieteilijän päähän alkaakin tupsahtelemaan hieman houreisia ajatuksia, kuten: “Olisipa hauska opintojen oheen!”, “Kannattaisikohan minun hakea työpaikkaa?” tai jopa “Onpas mukavaa, kun tämmöistä järjestetään!”.

ALLEKIRJOITTANUT vietti itsekin tovin Valtiolle.fi -sivustolla selaillen sitä sun tätä bleiserit ja “kilpailukykyiset työsuhde-edut” mielessä.

Todellisuudessa kuitenkin “saavutettavat” harjoittelupaikat tuntuivat saavuttamattomilta. Voi olla, että kokoaikaisen työn yhdistäminen kokoaikaisiin opintoihin saattaa osoittautua kinkkiseksi, varsinkin jos läsnäolopakollinen Poliittinen viestintä -kurssi ja kanslian sometiimin tsemppipalaveri osuvat samalle aamulle.

Huomioiden valtion fantasiat putkitutkinnoista ja yhä nopeammasta valmistumisesta, olisi hieman ironista, jos kolmen kuukauden viestintäjumppa viivästyttäisi valmistumista.

Onneksi työajasta on helppo tiedustella, jos aiheesta heräsi lisäkysymyksiä. Esimerkiksi hankinnan harjoittelijan paikasta Huoltovarmuuskeskuksessa pystyi diskuteeraamaan puhelimitse 6.10. klo 10-11 ja 9.10. klo 9-10; toivottavasti ei mennyt ohi!

HALLITUKSEN hankkeessa painotus on selkeästi harjoittelupaikoissa, joihin kaivataan alan soveltuvia korkeakouluopintoja. Kun yhtälöön saadaan vaatimus korkeakouluopinnoista ja iästä, unohtamatta opiskelijan oman elämän aikatauluja, mahdollisten hakijoiden määrä supistuu. Yleisesti harjoittelupaikkojen pienestä lukumäärästä johtuen aloittelijatason tehtäviin hakee vanhempia opiskelijoita, joka rajaa juuri ensimmäistä paikkaa etsivät kandinrääpäleet pois kilvasta.

Nyt hakijoista voidaan huoletta tiputtaa pois vähintään 18-19-vuotiaat fuksit, joilla tuskin on digi A kourassa hirveästi taisteluintoa lähteä harjoittelumarkkinoille.

Maisterivaiheen opiskelija, joilla saattaisi kurssien puolesta olla liikkumavaraa, on taas luultavasti vanhentunutta hakijakuntaa, etenkin jos elämän kulkuaan on pohdiskellut muutaman vuoden pidempään.

Voin kuitenkin arvostaa narratiivissa pysymistä siinä suhteessa, että jos nuoren halutaan laukkaavan suoraan lukiosta akatemiaan ja sieltä sorvin ääreen, niin eipä siinä hirveästi reflektoida.

EN epäile, että jostakin nämä utopiahakijat on varmasti metsästetty ja saamme kohta pursuilevia tilastoja hankkeen menestyksekkyydestä.

Kenties nuorisotyöllisyyden elävöittävä aalto lipoo pian ylitsemme ja kaikille löytyy se oma kiva juttu. Hallitus onkin kannustanut yrityksiä palkkaamaan enemmän nuoria ja eittämättä tämä rohkaisu tulee saamaan samanlaista tuulta alleen kuin konkkaronkan aiemmatkin kehotukset.

Tavoite tukea opiskelijoita positiivisella diskriminaatiolla suosii kuitenkin jälleen niitä nuoria, jotka jo valmiiksi näyttelevät sankareita valtion päiväunissa.

MILLAINEN tosin olisi tämä valtion unelmanuori? Vaivattomasti yliopistoon päässyt, opintaipaleensa aikataulullisesti moitteettomasti suorittanut, ei liian fuksi, ei liian jäärä ja toivottavasti ei vaihdossa (eikös vaihtoon lähtemistä suositeltu syksylle?).

Luonnollisesti tällä henkilöllä tulisi lisäksi olla aitoa kiinnostusta esimerkiksi Microsoft Officea kohtaan.

Kokoaikaisen virastotyöajan nimissä opiskelijan pitää siis joko painella Sisussa muutaman kerran “eiku” näppäintä tai sitten löytää sisäinen salaryman ja alkaa niin sanotusti töihin.

Potentiaaliset keltanokat polskivatkin luultavasti lilliputtimaisessa lammessa. •