Teksti ja kuva: Petja vaismaa

SURFFAAN surullisena pitkin Finnkinon elämää hankalampia nettisivuja ja yritän saada selville, mitä heidän teattereissaan suostutaan esittämään. Elokuvien sijaan löydän sivuilta pääsiäismunajahdin, mainoksen leffapelistä (voi taivas) sekä neulontanäytökset. Neulontanäytökset? Puolivalossa esitetyt elokuvanäytökset, joissa on tarkoitus NEULOA samalla kun katsoo elokuvaa? Elokuvia en sivulta löytänyt. Ainoastaan pääsiäismunan, jolla saatoin osallistua arvontaan.

ELOKUVAA ei enää osata katsoa sen ansaitsemalla kunnioituksella. Tätä trendiä suoratoistopalvelut ovat ahkerasti ajaneet. Onhan siinä omat nastat puolensa, että elokuvaa pystyy tiirailemaan matalammalla kynnyksellä missä vain ja että elokuva on helposti saatavissa. Vielä jokin aika sitten oli pakko vuokrata fyysinen filmikela, jonka sitten sai asentaa teatterin projektoriin. Näin ollen monet elokuvat eivät saapuneet Suomeen ollenkaan ja nekin, jotka saapuivat, saattoi helposti huomaamattomuutta jäädä näkemättä.

NYT sellaisellakin kaduntamppaajalla, jolla ei välttämättä ole varaa lahjoittaa tuohta elokuvateattereille, on mahdollisuus katsoa elokuvia sydämensä kyllyydestä. Mutta siinä kohtaa, kun elokuvia saattaa katsoa puhelimelta junamatkalla välillä pausettaen, kysyn: mitä järkeä!

NYKYINEN kulttuurimme alentaa elokuvan kulutustavaraksi hammaslangan ja kenkälankin ohelle. Sitä paitsi, vaikka nykyään elokuvien diversiteettiä ylistävän esittämisen muka pitäisi olla helpompaa, kun ei tarvitse enää roudailla filmikeloja paikasta toiseen, ihan samat elokuvat suoratoistopalveluissa pyörii silti.

Elokuvia en sivulta löytänyt.

ELOKUVATEATTERITKIN ovat olemassa enää vain nimellisesti Google Mapsin karttaa tarpeeksi suurentamalla. Edes teatteri ei rakasta elokuvaa sen ansaitsemalla tasolla. Ellei elokuvan julisteeseen ole painettu kahden tähden naamojen lisäksi dollarin kuvia, se ei kiinnosta teattereita. Suomessa tämä tilanne on karannut äärimmäisyyksiin.

FINNKINO: Suomen lahja elokuvalle; käytännössä monopoliaseman saanut lafka, joka käyttää resurssinsa harkitusti elokuvan tuhoamiseen. Sen lisäksi, että Finnkino on ostanut pienet ja arvokkaat elokuvateatterit konkurssiin, se ei itse siitä huolimatta viitsi edes näyttää elokuvia.

HOLLYWOOD-KONEISTON tuottaman tavaran lisäksi ehkä Cannesin elokuvajuhlien voittaja saatetaan muutaman kerran kankaalla pyöräyttää, mutta siihen se sitten jääkin. Lisäksi sanonpahan vain: neulontanäytökset? Leffapeli? Pah!

ONNEKSI vielä muutama niin sanottu korttelikino Suomessakin jaksaa juuri ja juuri sinnitellä. Jokunen tullut lisääkin. Ne vielä kykenevät näkemään elokuvan arvossaan. Niitä kuitenkin painostavat sekä alustajätit että teatterijätit joka puolelta, ja on vain ajan kysymys, milloin jättien pyörittämä koneisto nitistää viimeisen hengenvedon niistäkin, Suomen viimeisistä elokuvan majakoista. Pyydänkin nöyrästi teitä viivästyttämään tätä kehitystä parhaanne mukaan.

SEURAAVAN kerran, kun sinun tekee mieli nähdä elokuva, sen sijaan, että avaisit Finnkinon nettisivuiksi kutsuman sekasorron, kokeilkaa edes ensin käydä kinot.fi -sivuilla. Tarjonta on parempaa, hinnat huokeammat ja se sentään on elokuvan puolella.
Tiedän kyllä, että Daavid ei silti voi Goljatia ikuisesti voittaa. Ja kun se päivä koittaa, pukeudun mustaan.