Avoimen väylän valefuksit

Teksti: Aino Häkkinen & Aaro Forssell

Kuva: Roosa Lappi

Kielitoimiston sanakirjan määritelmän mukaan “fuksi” on “ensimmäisen vuoden opiskelija (yliopistossa)”. Määritelmä on ongelmallinen, sillä se ei tarkenna, mitä ensimmäisen vuoden opiskelija tarkoittaa. Tutkinnon suoritusoikeutemme alkoi vasta nyt, vaikka pääsimme sisään avoimen väylän haussa, joka vaati tutkinto-ohjelman suoritettuja opintoja. Tuntuu hassulta sanoa, että olemme ensimmäisen vuoden opiskelijoita, kun takana on jo vuosi polvin opintoja.

Aloitimme yliopistossa tänä syksynä, ja meidät lasketaan fukseiksi, mutta olemme opiskelleet ensimmäisen vuoden edestä opintoja avoimessa yliopistossa. Kela ja yliopisto ainakin näkevät meidät fukseina: opinto-oikeus alkoi tänä syksynä, ja meillä on sama aika suorittaa opintoja kuin kaikilla muillakin. Mutta miten me tämän asian koemme? Ollako vai eikö olla fuksi?

“Sitten kun menette näille perusteet-kursseille” ja “me tavataan teidän kanssa vasta sitten ensi vuonna toisen vuoden kursseilla” ovat lauseita, joihin törmäsimme syksyn alun infotilaisuuksissa. Näihin vastauksina totesimme, että “eipä mennä” ja “hei kappas vaan, ensi tiistaina nähdään sun pitämällä luennolla”. Monen tuutorin kanssa keskustellessa kävi ilmi, että olemme samoilla kursseilla: vaikka saimme tutkinto-oikeuden vasta syksyllä, jatkamme käytännössä aiemmin aloitettuja opintoja. Itsenäinen opiskelu, viittaustekniikka ja tieteellinen teksti ovat jo tuttuja asioita. Heywoodin ja ensimmäisen tentin sijasta stressiä ovat tuottaneet sidottujen opintokokonaisuuksien purkaminen, suoritettujen opintojen hyväksiluku ja se, mitä kursseja valitsemme. Emme jaa muiden fuksien kaikkia yhteisiä kokemuksia ja huolia yliopiston aloittamisesta, mikä saa meidät kyseenalaistamaan meidän omaa fuksiksi identifioitumistamme.

”Mä oon polvin fuksi, mut tulin avoimen väylään kautta, niin mulla on jo ekan vuoden opinnot tehty” on vakiovastaus, kun joku kysyy keitä olemme. Aivan kuin meillä olisi joku tarve tehdä huomio, että emme ole vain fukseja, vaan jo pidemmällä opinnoissa. Toisaalta tuntuu huijaukselta väittää, että olemme fukseja, kun kursseja on suoritettu 70 opintopisteen edestä. Aivan varmasti joku pian ihmettelisi, miksi me emme ole perusopintojen kursseilla, jos esittäydyttäisimme vain fukseiksi.

Tapahtumien suhteen tunne on erilainen ja fuksistatuksen kyseenalaistaminen on unohtunut kokonaan. Sitseillä laulun sanojen “Ken on fuksi kakskytkaksi ylös nouskohon!” kajahtaessa nousemme ylpeänä seisomaan ja tunnemme yhteenkuuluvuutta. Fuksiaiset, fuksisitsit ja fuksiseikkailu ovat ehdottomasti olleet syksyn tapahtumista tähän mennessä parhaat. Tapahtumissa on saanut tavata ja tutustua mitä ihanimpiin kanssafukseihin, ja uusia kaverisuhteitakin on ehtinyt muodostua. Näihin ihmisiin emme kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole törmänneet kursseilla. 

Tuntuukin, että pompimme kahden ryhmän välillä: luennoilla näemme lähinnä toisen vuoden opiskelijoita ja tapahtumissa pyörimme muiden fuksien kanssa. Alussa tämä aiheutti stressiä siitä, miten ystävyyssuhteiden muodostaminen onnistuu. Syksyn edetessä on enemmän kuitenkin osannut arvostaa sitä, että pääsee tutustumaan useampiin ihmisiin. Toisin sanoen eri ihmisten kanssa oleminen antaa paljon mahdollisuuksia uusille ihmissuhteille.

Ehkä olemme valefukseja: teoriassa olemme fukseja, mutta käytännössä enemmän toisen vuoden opiskelijoita. Muut näkevät meidät fukseina ja niinhän me tavallaan olemmekin. Emme ehkä täysin voi samaistua fukseihin tai asennoitua siihen “fuksiasemaan” kaikissa asioissa, mutta kuitenkin koemme paljon uutta virallisen yliopistoelämän vasta avautuessa meille. Niistä uusista asioista, etenkin tapahtumista, koemme samaistumisen tunteita fuksien kanssa. Ne luo tunnetta, että emme ole vain kahden erillisen “porukan” välillä.

On hyvä muistaa, että emme varmasti ole yksin näiden pohdintojen kanssa. Helposti unohtuu, että me emme poikkeuksellisesti tulleet polviin jostain valtsikan takaovesta. Avoimen kautta sisään pääsee vuosittain opiskelijoita, ja on myös muita opiskelijoita, jotka poikkeavat valtavirtamallista, jossa ensimmäiset yliopisto-opinnot on aloitettu nyt syksyllä pääsykoe- tai yhteisvalinnassa hyväksytyksi tulemisen jälkeen. 

Totuus on se, että me kaikki fuksit olemme yksilöitä ja koemme fuksiuden yksilöllisesti. Loppujen lopuksi sillä, millaisiksi fukseiksi itsemme identifioimme, ei ole mitään väliä. Olemme joka tapauksessa yliopistossa, ja sehän on se pääasia. Ihan sama, mihin ryhmään kuulumme tai kuulummeko mihinkään tiettyyn. Täällä on kivaa. ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s