TEEMU VAARAKALLIO.

Kävitpä sitten Tiedekulman rauhapöhinöissä, POP-päivillä turkusessa, Lennoneiden twitterissä tai Pohjoismaisten Naisrauhanvälittäjien vuosikokouksessa Stadissa, olet huomannut rauhan olevan nyt kaikkien huulilla. Erityisen lipevästi rauha, kuten feminismikin, seikkailee länsimaisen keski-ikäisen miehen tarkoin harkituissa puheenvuoroissa, joissa twitterissä #feministiksi julistautunut, räätälöityyn pukuun ja sointuvaan taskuliinaan sonnustautunut oman aikamme supersankari kertaa viimeisimmän rauhanretkensä kohokohtia.

Testosteronihöyryissään rautaa syövän ja kettinkiä paskovan kasarin machomiehen syrjäytti ensimmäisenä kuka muu muka kuin David Beckham, joka timanttikorviksillaan ja Lacosten eau de toiletten lemullaan johdatti meidät kohti aavistuksen pehmeämpää hegemonista maskuliinisuutta. Vuonna 2017 hegemoninen maskuliinisuus on kuitenkin jälleen murroksessa. Nyt yhteisömme kovimmat miehet, todelliset alfaurokset, lentävät helikoptereilla barbaaristen toisten keskuuteen viemään rauhaa, ja palaavat juhlittuina sankareina kotosuomeen näyttämään, miten tosimies toimii ja pelastaa. Kaikilla aikamme supersankareilla ei ole viittaa, mutta feministejä he varmasti ovat.

Tuskin ketään jaksaa enää yllättää, että tämä esimerkillinen ja etuoikeutettu alfa tekee feministisiä urotekojaan useimmiten naisten kustannuksella tai vähintäänkin heidät sivuun sysäten. Vaikka naisten ja tyttöjen asema on jo pitkään hyväksytty yhdeksi parhaista yhteiskunnan vakautta ja edistystä indikoivista mittareista, ei sankarillinen keski-ikäinen mies edelleenkään ota naisia mukaan konflikteja ratkaistessaan tai rauhaa rakentaessaan. Esimerkiksi YK:n mukaan vuoteen 2011 saakka rauhavälittäjänä toimi maailmanlaajuisessa tarkastelussa nainen noin kahdessa tapauksessa sadasta, ja allekirjoittajana noin neljässä tapauksessa sadasta.

Rauhanvälityskoneisto on herrakerhon uusi hiekkalaatikko, jossa pippeleitä kalistellen jaetaan parhaat pestit vaikutusvaltaisella ja etuoikeutetulla poikaporukalla. Supersankarimme sysäävät “neidot pulassa” marginaaliin, ja alistavat siinä sivussa myös rauhan sinänsä yksilöllisten tavoitteiden saavuttamiselle ja maabrändin kiillottamiselle. Suomen 2010 maabrändiraportissa rauhavälitys onkin yhtä kuin Ahtisaaren tuotteistus ja tämän saavutuksien valjastaminen pehmeän politiikan ja julkisen diplomatian työkaluiksi, matkalla kohti Suomen tärkeämpiä ulkopoliittisia tavoitteita. Rauhasta arvona sinänsä on vaikea löytää mainintaa.

On itsestään selvää, että taloudelliset reunaehdot asettavat raamit, joiden sisällä rauhaa voidaan välittää. Silti oikestoliberaalin talousterminologian liukuminen rauhanvälitysdiskursseihin on erittäin huolestuttavaa. Havahtua kannattaa viimeistään siinä vaiheessa, kun rauhasta ei välttämättä olekaan enää luvassa taloudellista hyötyä, tai naisten osallistaminen rauhanprosessiin ei tuokaan tehokkuutta tai lisää resursseja. Olisikin syytä havahtua siihen, etteivät naiset ole mystifioitu toinen resurssi eikä rauhanvälitys brändityökalu, mikäli rauha halutaan säilyttää ultimaattisena ideaalina ja itsessään arvokkaana tavoitteena.

Me vallan ja rauhansupersankaruuden seksuaalisista ulottuvuuksista kiihottuvat valtsikalaiset miehet kyräilemmekin jo tuskissamme, ettemmekö sitten saa osallistua rauhantyöhön laisinkaan, vaikka Dressmannilta hankittu pukuun sopiva taskuliina odottaa taidokkaasti rypytettynä puvun etutaskussa ensimmäistä rauhanviemismissiota. Kuinka me nyt sitten toteuttamme omaa miehuuttaamme ja osoittamme oman ylivertaisuutemme pari- ja irtosuhdemarkkinoilla?

Ei ole kuitenkaan syytä loukkaantua synnynnäisestä etuoikeudesta, sillä juuri valtsikalaisen miehen mahdollisuudet tehdä rauhaa ovat edelleen valovuoden edellä vieressä istuvan naiseksi oletetun opiskelukaverin mahdollisuuksia. Etuoikeuden tiedostamisen mukanaan tuomaa kiusaantunuuden tunnetta ei siis kannata säikähtää, vaan makustella sitä rauhassa ja oppia elämään sen kanssa. Ehkäpä juuri tuosta epämukavuuden tunteesta kumpuaa jonain päivänä myös tasa-arvoisempia tapoja tehdä rauhaa, alfauroksien viimeinkin epäröidessä omaa ylivertaisuuttaan. Sitä odotellessa siirryn Twitteriin seuraamaan, minkälaisissa taskuliinan ja kravatin väriyhdistelmissä supersankarimme pelastavat tytöt ja naiset seuraavaksi.