Kuva: Eric Sundström / Helsingin Kaupunginmuseo, Virkamiesasunto-osakeyhtiön talo, Runeberginkatu 29.
Helsingissä monet kerrostalot nousivat 1970-luvulle asti ryhmärakennuttamalla – asukkaat siis rakennuttivat yhdessä talonsa. Hyötyjä tarjoava rakennustapa kuitenkin katosi vuosikymmeniksi ja teki Helsingissä paluun vasta 2010-luvulla, uudessa yhteisöllisessä muodossa.
Teksti: Miro Lundberg
KANSAKOULUNOPETTAJIEN, ruotsinkielisten kirjanpainajien, professorien, virkamiesten ja rautatieläisten talo. Näin viittoo arkkitehti Juhana Heikonen Etu-Töölön kaupunginosakierroksella.
KERROSTALOT nousivat Etu-Töölössä ja muualla Helsingissä viime vuosisadan alkupuolella usein ryhmärakennuttamalla. Suuria rakennusliikkeitä ei ollut, kaupungin resurssit olivat niukat ja grynderit, eli asuntojen myyntiä voitolla tavoittelevat rakennuttajat, olivat vielä pienehköjä toimijoita.
Etu-Töölön tontit myytiin huutokaupoissa, joista tulevat asukkaat – usein samasta ammattikunnasta – huusivat ne, perustivat asunto-osakeyhtiön ja palkkasivat arkkitehdin johtamaan hankettaan, Heikonen kertoo. Rakennuttivatpa opiskelijatkin samoihin aikoihin alueelle tunnetun “Bottan” osakuntatalon.
Aluetta rakennuttivat toki myös grynderit, joita Heikosen mukaan kritisoitiin nykyisinkin tuttuun tapaan ahneudesta ja liiallisesta tehokkuudesta.
KIERRÄMME ja ihastelemme arkkitehtuuriltaan pääasiassa 1920-luvun klassismia edustavaa yhtenäistä aluetta. Tiivis ja suoria kulmia välttävä kaupunginosa rakentui merkittävän arkkitehti Lars Sonckin keskiaikaa henkivän maanmuotoja seuraavan kaavan mukaan.
Trendikästä Etu-Töölössä oli taloyhtiöiden keskuskeittiöt, jotka korvasivat pikkuporvareille kalliiksi käyneet palvelijat ja toisaalta mahdollistivat asuntojen keittiöistä säästämisen, Heikonen kertoo.
Etu-Töölön silloiset neliöhinnat olisivat Heikosen mukaan nykyrahassa 300-1000€, joskaan vertaus ei ole suoraviivaista reaaliostovoiman muutoksista johtuen.
IDEANA ryhmärakennuttaminen on kaunis ja tarjoaa hyötyjä asukkaille. Rahaa säästyy voittoa tavoittelevan välikäden puuttuessa ja asukkaat voivat osallistua suunnitteluun.
Rakennustavan voisi myös kuvitella mahdollistavan luovaa ja kaunista arkkitehtuuria, kun asukkaat voivat siihen vaikuttaa.
Herääkin kysymys, miksi ryhmärakennuttamisen suosio hiipui?
Kuva: Miro Lundberg (2026). Ornamentiikkaa kansakoulunopettajien rakennuttamassa As oy Kotirinteessä (1911), Nervanderinkatu 1. Talossa oli alkujaan opettajien lisäksi myös vuokralaisia ja mahdollisesti päiväkoti.
HEIKONEN kertoo ryhmärakennuttamisen suosion huipun olleen 1960-luvulla Asuntosäästäjät ry:n kautta. Yhdistys kuitenkin hiipui jo 70-luvulle tultaessa. Syyksi hän väittää “poliittista korruptiota”.
Historioitsija Laura Kolben kirjoittaman Suomen kansallisbiografian artikkelin mukaan “idealistisen” Martti Ilveskorven johtama Asuntosäästäjät ry loi aikanaan “suoranaisen kansanliikkeen”.
Yhdistys ryhmärakennutti jäsenilleen etenkin Vuosaareen, sekä työväelle että keskiluokalle, 1960-luvulla tuhansia asuntoja, koulut ja jopa Vuosaaren sillan. Jotkin Asuntosäästäjien taloista rakentuivat “hartiapankki-periaatteella”, eli osan asunnosta saattoi maksaa työllä, jota tehtiin toisen kokopäivätyön edestä. Tämä mahdollisti omistusasumisen myös työväelle.
Menestys uhkasi rakennusliikkeiden ja pankkien voittoja.
Niinpä valtuustossa vahvoilla olleet SDP ja kokoomus kartellisoivat asuntorakentamisen ja myivät kaupungin tontit vain puolueita lähellä oleville rakennusliikkeille, Heikonen väittää.
Samalla Kansallis-Osake-Pankin tärkeä lainoitus Asuntosäästäjät ry:lle hiipui.
POLICY ei löytänyt suoraa todistusaineistoa korruptioväitteelle. Helsingin Sanomien artikkeli vuodelta 1995 kuitenkin kertoo historian samoin kuin Heikonen.
Samoin Kiinteistöliiton 110v juhlateos Kansan osake. Suomalaisen asunto-osakeyhtiön vaiheet toteaa rakennusliikkeiden ja päättäjien suhteiden vaikuttaneen Asuntosäästäjät ry:n toiminnan hiipumiseen.
Kuva: Arkkipuudeli (2011) / Wikimedia commons. Asuntosäästäjien rakennuttama As oy Säästöniemi Vuosaaressa.
RYHMÄRAKENNUTTAMINEN palasi Helsingissä vasta vuonna 2013, jolloin Jätkäsaareen valmistui mediahuomiota saanut Malta-talo. Hankkeen taustalla oli Koti kaupungissa ry, joka on sittemmin vastannut kolmesta muusta hankkeesta. Talojen ideaan on kuulunut yhteisöllisyys ja sen mahdollistavat sosiaaliset tilat. Esimerkiksi Malta-talosta löytyy yhteiskeittiö, tapahtumasali, takkahuone, kattoterassi, viherhuone, vierashuone ja puuverstas.
Yhdistyksen perustaja ja ryhmärakennuttamisen konsultti Salla Korpela vastaakin puhelimeen ensin Malta-talon yhteisruokailun vilskeestä.
Korpela on valtsikan alumni ja YK:ssa “tähän maailmanrauhan pitämiseen” osallistunut entinen diplomaatti. Taustasta on ollut hyötyä yhteishankkeita johtaessa. “Just se mindset, että ongelmia on, mutta pitää yhdessä päästä eteenpäin”, Korpela avaa.
Ryhmärakennuttamista ja yhteisöllistä asumista hän kuvaileekin “syvädemokratiaksi kaikkine vaatimuksineen ja haasteineen ja kuitenkin myös valtavine etuineen”.
KOTI KAUPUNGISSA RY:n taloissa ei ole järjestyssääntöjä kuten “vanhanaikaisissa taloissa”. Sen sijaan on yhdessä sovittavat “talon tavat”, Korpela kertoo.
Ikäeroa nuorimman ja vanhimman asukkaan välillä on Malta-talossa 90 vuotta ja jotain sukupolvet mahdollisesti yhteen tuovaa tapahtumaa on talossa joka viikko.
“Ollaan yhteisöissä, joissa ihmisestä on tullut ihminen”, Korpela kuvailee ihaillen.
Kuva: Salla Korpela. Malta-Talo Jätkäsaaressa, Välimerenkatu 13.
Korpelan mukaan ryhmärakennuttamiseksi laskettavia taloja on valmistunut Helsinkiin Malta-talon jälkeen “vähän toistakymmentä”. Kasvua jarruttaa etenkin rakennusalan viime vuosien yleiset haasteet ja ihmisten taloudellinen epävarmuus.
Pankit myös näkevät hankkeet riskinä ja lainan saanti on hankalaa.
Menestys uhkasi rakennusliikkeiden ja pankkien voittoja.
Korpela itse pitää rakennustapaa riskittömämpänä kuin grynderivetoista, sillä kaikkien osakkaiden rahoituskyky tarkastetaan perinpohjin.
EDELLYTYKSENÄ toki on, että tontti on halutulla alueella. Osakkaan ajautuessa yllättäen maksukyvyttömäksi tai kuoleman kohdatessa, on asunto saatava myytyä heti projektin rahoitusvajeen paikkaamiseksi.
Kaksi Kalasatamassa ollutta projektia jouduttiinkin vastikään “luovuttamaan gryndereille”, sillä kaikkia asuntoja ei saatu myytyä ennalta, mikä on ryhmärakennuttamiselle välttämätöntä, Korpela kertoo.
Kohteesta riippuen säästöä on tullut noin 10% tai ei juurikaan, Korpela arvioi.
Sosiaaliset tilat, joita taloihin on haluttu, tuovat lisäkustannuksia ja ihmisten rakennuttaessa oman kotitalonsa, toteutetaan esimerkiksi kalliimpi, mutta pitkällä aikavälillä järkevämpi energiaratkaisu sekä valitaan parempia materiaaleja. Rakentaminen on siis kestävämpää.
Kuva: Salla Korpela. Yhteisöruokailu Maltassa.
Taloissa asuu korkeakoulutettua keskiluokkaa, joilla on jonkin verran varallisuutta, kuten aiempi omistusasunto. Keskiverto ryhmärakennuttajan profiili on siis muuttunut Asuntosäästäjien ajoista.
KORPELAN puheista välittyy ristiriitainen suhde ryhmärakennuttamisen ja viranomaisen välillä. Vuonna 2015 säädetty ryhmärakennuttamislaki toisaalta legitimoi ryhmärakennuttamista, mutta asetti myös vaativia ehtoja projekteille, etenkin konsulteille.
Helsingin kaupunki taas on ollut pääasiassa hyvä yhteistyökumppani, joskin tonttivuokrat ovat olleet Korpelan mielestä paikoin kohtuuttomia.
HELSINGIN vihreiden varavaltuutettu Tuomas Rantanen on ehdottanut ryhmärakennuttamiselle kaupungin lainatakausta ja puhunut rakennustavan potentiaalista helpottaa segregaatiota alueilla, jonne kaupallisilla rakennuttajilla ei ole intressiä rakentaa omistusasuntoja keskiluokalle.
Ehdotukset eivät kuitenkaan ole saaneet valtuustossa kannatusta.
Rantasen mukaan ryhmärakennuttamista ei tunneta valtuutettujen parissa hyvin ja mielikuvat saattavat olla epäedullisia niin oikealla kuin vasemmalla. Oikealla “ollaan oltu hyvää pataa rakennusfirmojen kanssa” ja rakennustapa saatetaan nähdä “mukayrittämisenä”.
Vasemmalla taas tuki saatetaan nähdä varallisuudenmuodostuksen mahdollistamisena tietyille hyväosaisille, Rantanen spekuloi.
VAIKUTTAISIKO ryhmärakennuttamisen harvinaisuuteen myös kulttuuri?
Osuustoiminta oli aikanaan yleisempää, ihmisillä oli vähemmän vaihtoehtoja ja yhteiskunta on vuosikymmenten varrella individualisoitunut.
Ammattikuntien yhteiset talohankkeet tai “hartiapankki-periaate” eivät kuulosta tältä päivältä, eivätkä uudemmat hankkeet toisaalta niin ole toteutuneetkaan.
Kaikkia ei kuitenkaan kiinnosta uudempien projektien yhteisöllinen asuminen. Monille ryhmärakennuttamisessa riittäisi varmaankin vain halvempi omistusasunto ja se taas vaatisi uuden kansanliikkeen taakseen. •
Lähteet:
- Biografiasampo.fi, Martti Ilveskorpi.
- Asuntosäästäjät ry oli aikansa sankaritarina jonka pankki lopetti — Kymmenien tuhansien säästäjien kansanliike rakennutti asuntoja halvemmalla kuin muut, Astikainen Riitta, Helsingin sanomat (23.9.1995)
- Kansan osake. Suomalaisen asunto-osakeyhtiön vaiheet: s140
