Teksti ja kuvat: Hertta Pasanen

Tiesitkö, että Suomessa vakiintunut tapa mainita kirjan kansisuunnittelijan nimi takakannessa on harvinainen muualla maailmassa? Yksityiskohta on hauska, ja sellainen jota ei tule välttämättä ajatelleeksi kolutessaan kirjakauppojen hyllyjä.

KUULTUANI tästä faktasta muutama vuosi takaperin Elina Warstan pitämällä luennolla olen aina tarkistanut kirjankansien pienet yksityiskohdat. Onkin hieman nurinkurista, kuinka tuntematonta kirjasuunnittelu on monille – siitä huolimatta, että visuaaliset elementit ja niiden välittämät viestit voivat olla mittaamattoman voimakkaita. Pohdinnan innoittamana haluan haastatella Warstaa, ja laajentaa käsitystä kirjasuunnittelijan ja -kuvittajan työstä.

OLEN saapunut Warstan ja hänen puolisonsa työtiloihin Kokkolan vanhaankaupunkiin
keskustelemaan hänen työstään graafisena suunnittelijana. Puitteet työskentelyyn ovat kunnossa: hyllyillä on riveittäin kirjoja, laadukkaita taidetarvikkeita ja luonnonvalo tulvii tilaan ikkunoista. Taidetta tekevälle tila on niin idyllinen, että aivan käy kateeksi. Warstan työtoverina on myös beagle-rotuinen koira Osmo, joka sallii minut tilaan kuonollaan tehdyn tarkastuksen jälkeen. Asetumme työpöydän ääreen, ja kysyn ensimmäisen kysymyksen.

MIKÄ johdatti nuoren Warstan hakeutumaan luovan työn pariin? “No tää on taas tämmöinen pitkä tarina,” Warsta aloittaa naurahtaen. Hänen äitinsä ura toimittajana ja myöhemmin kuvataitelijana piti nuoren Elinan vaikutuspiirissä, jossa taidetta tehtiin vaikkei se aina taannut korkeaa toimeentuloa, ja tyttären palo piirtämiseen houkutteli myös kuvataiteilijuuden pariin. On kuitenkin eri asia toimia taiteilijana kuin kirjasuunnittelijana ja -kuvittajana, mikä selkeni hänelle japanilaisessa taidekoulussa vietetyn vaihtovuoden aikana, missä häntä kannustettiin etenemään graafisen suunnittelun saralla. Liekki oli syttynyt, ja se johdatti myöhemmin graafisen suunnittelun opintoihin Lahden Muotoiluinstituutissa.

URAA Warstalla on takanaan jo toista vuosikymmentä. Hän on työskennellyt kustantamolla sekä kustantamoille, freelancerina ja nykyisin hänellä on oma luovan alan yritys puolisonsa Kasper Tammelan kanssa. Yrityksen nimi on Solmu. Warstan tyyli kuvittaa on omaperäinen ja tunnistettava ja hän on saanut liudan virallisia tunnustuksia, kuten paikan Vuoden kaunein kirja 2025 -kokoelmassa ja lastenkulttuurin valtionpalkinnon.

MONILLA saattaa olla mielikuva siitä, että kirja- ja graafisten suunnittelijoiden tulot koostuvat yksittäisistä kuvituksista maksetuista korvauksista, tai vaihtoehtoisesti tienesti kertyy suuremmasta provisiosta esimerkiksi kirjan julkaisun yhteydessä. Allekirjoittaneen mielikuva on ainakin ollut tällainen. Kysyessäni Warsta avaa asiaa tietämättömälle: vaikka tuloja saa myös edellä mainituista, koostuu suurin siivu kirjastojen lainakorvauksista. Hän kertoo myös, että monien vuosien kokemus alan eri toimissa on opettanut arvioimaan realistisesti, kuinka paljon esimerkiksi yhden kirjan kuvittaminen hänelle tuottaa.

SUOMI tuntuu olevan kirjastojen luvattu maa. Instituutio on vanha, vankka ja käyttäjälleen ilmainen. Todellinen demokratian ilmentäjä, joka aidosti on purkanut ja rakentanut yhteiskunnan valta-asemia. Warsta yhtyy pohdintaani ja jalostaa sitä kertomalla työmatkastaan Bulgariaan yhdessä Tomi Kontion kanssa. Kaksikko on työskennellyt yhdessä Koira nimeltään Kissa -kirjasarjan parissa, Kontio kirjoittaen ja Warsta kuvittaen.

MATKA sisälsi tapaamisen Suomen suurlähetystössä, jossa oli alan paikallisia tekijöitä ja virkailijoita. “Ne siellä kysyi just meidän kirjastosta, kun heillä ei ole sellaista tasalaatuista, vahvaa kirjaston instituutiota”, Warsta kertoo. Hän myös tarkentaa, että emme saisi ottaa suomalaista kirjastoa itsestäänselvyytenä, sillä niiden poissaolo vaikuttaisi yhteiskuntaamme. “Ne ovat kohtaamispaikkoja, lapset hakevat siellä tietoa ja ne voivat olla koulujen yhteydessä.” Warsta kokee myös kiitollisuutta siitä, että korvaukset hänen työstään tulevat paljolti lainoista.

ALALLA toimii erinäisiä edunvalvontajärjestöjä: on graafisten suunnittelijoiden Grafia ry ja
Kuvittajat ry, johon kuuluu yli 800 jäsentä, ja Warsta on toiminut myös sen hallituksessa. Kuvittajat ry operoi tyypillisen ammattiyhdistyksen tapaan: se kehittää alaa, myöntää apurahoja ja turvaa kuvittajien oikeudellista asemaa. Yksi sen merkittävimmistä toimista on lisätä tietoisuutta alasta ja sen merkityksestä. Nykypäivänä edunvalvonta korostuu entisestään, kun tekoälyn tekemät kuvitukset saturoivat markkinoita.

TEKOÄLY lisää tarvetta myös kriittisille tulkinnoille. Tunnemme kaikki otsikot: suomalaisten lukutaito laskee ja osaamiserot kasvavat. Usein näissä keskusteluissa jää pimentoon, että tekstin ymmärtämisen lisäksi ihmisten tulisi osata lukea myös kuvaa. “Kuvanlukutaito on äärettömän tärkeää nyt myös senkin takia, koska tekoäly on kaikkialla. Se, että osataan lukea kuvaa, eritellä sitä ja nähdä sen historiaa ja merkityksiä on oleellista,” Warsta avaa ajatuksiaan. Lukutaitoa pidetään yleisesti myös merkittävänä disinformaation ja propagandan vastustamisen työkaluna, minkä alaisuuteen myös kuvanlukutaito lukeutuu. Warsta onkin usein ihmetellyt, että miksi esimerkiksi kuvakirjojen arvosteluissa on keskitytty pääasiassa vain kirjan tekstiin, mutta kirjan visuaalisen osan arviointi on jäänyt lähes olemattomaksi, ikään kuin sitä ei uskallettaisi purkaa. “Se on mulle aivan mysteeri.”

KUVITTAJAN vuosi ei ole myöskään ole tasapaksu. Warstan työssä vuotta jäsentävät kustannusalan aikataulut ja hänen itse vetämänsä rajat. Hän työskentelee vain arkisin ja
kesäloma pyritään viettämään heinäkuussa, jolloin kustantamot viettävät hiljaiseloa saatuaan erän syksyn uutuuskirjoja painoon. Tästä syystä kesäkuuta voi pitää alan maailmassa eräänlaisena “sesonki-aikana”, koska kirjojen kansia suunnitellaan ennen painattamista ja valmistautuminen syksyn messuihin ja kirjatapahtumiin alkaa toden teolla.

WARSTA ei itse niin ikään viihdy messuilla. Hänellä on ollut niissä muutamia haastatteluja,
ja hän mainitsee tapahtumien parhaisiin puoliin lukeutuvan kollegoiden ja tuttujen tapaamisen. Muutoin messujen ympäristö vie häneltä voimat ja suuret volyymit ihmisiä, ääniä ja myytävää tavaraa ahdistavat. Hän alleviivaa: “Kirjat ovat silti parasta, mitä voi myydä ja ostaa tuollaisessa formaatissa. Tai sitten se on viini.” •