Haastattelussa Policyn emeritapäätoimittaja ja Suomen Kuvalehden nykyinen toimituspäälikkö Vappu Kaarenoja.

Teksti: Miro Lundberg
Kuva: Hertta Pasanen

”KÄÄK!” Näin alumnimme ja Suomen Kuvalehden nykyinen toimituspäällikkö Vappu Kaarenoja kommentoi vuoden 2008 Policyn päätoimittaja-aikojaan sähköpostitse. Lämpimiäkin muistoja kuitenkin palautuu mieleen haastattelutilanteessa.

KAARENOJA kertoo vuorokauden ympäri kestäneistä taittoilloista, jotka he jaksoivat päätoimittajakollegan äidin tekemillä voileivillä. Policyn nykyisenä päätoimittajana onkin valitettavaa todeta, ettei kukaan toimita voileipiä taittoiltoihimme. Kaarenoja kertoo myös halunneensa tehdä nimenomaan juttuja, jotka eivät liittyneet opiskelijayhteisöön. Nyt se tuntuu hänestä hassulta.

POLICYN jälkeen Kaarenoja oli Valtsikan aikoinaan muun muassa Ylioppilaslehden kohuttu päätoimittaja. Nyt hän on tehnyt jo pitkän uran SK:ssa ja valittiinpa Kaarenoja 2019 vuoden journalistiksikin. Joillekin hän saattaa olla tuttu VOO:n, sitseilläkin nähdyn, gorillanaamion lahjoittajana. Se oli toisen käden lahja kaverin polttareista.

“Ajattelin, että se voi tuottaa iloa.” Naamari on myös viittaus “apinalaatikkoon”, eli lehtien tekijäluetteloon.

KAARENOJA on jatkanut opiskelijayhteisölle antamista tukemalla tulevia Valtsikasta ponnistavia toimittajia Sonja Saarikosken (Uuden jutun toimituspäällikkö) kanssa pitämällään Journalismi ammattina -kurssilla. Kurssi järjestettiin nyt neljättä kertaa ja nykyinen päätoimituksemme haki sieltä oppeja. Kaarenoja kertoo, että kurssilla oppii aina itsekin uutta; vähintäänkin on kiinnostavaa kuulla uusia näkökulmia nuorilta, joiden myötä omakin havainnointikyky kehittyy. Kurssin pitäminen myös muistuttaa häntä aina journalismin perusasioista.

KURSSIOHJELMAAN kuuluvien opiskelijoiden väittelyiden lisäksi Kaarenoja ja Saarikoski ovat väitelleet usein keskenään luentojen aikana. ”Tykkään hirveästi väitellä”, Kaarenoja sanoo. ”Se on myös tapa tuoda näkyväksi, ettei ole yhtä oikeaa näkemystä tai vastausta.”
Ajatus kehittyy tutulla “teesi, antiteesi, synteesi” kaavalla. Mielipiteet myös muuttuvat vuosien myötä ja toisinaan Kaarenoja huomaakin väittelevänsä itsensä kanssa.

JOURNALISMIN tilasta ja tulevaisuudesta näkyy usein huolia, niin mediassa, akatemiassa kuin journalistien jodelkanavallakin. Huoli liittyy sekä työoloihin, ammatin tulevaisuuteen että yhteiskunnalliseen merkitykseen. Alalla valitellaan kiireestä, toimittajien määrä on vähentynyt ja itsenäiset sisällöntuottajat sekä kasvavan sukupolven keskittymiskyky haastavat perinteisen median asemaa. Millaisia taitoja alalle pyrkivän kannattaisi nyt kehittää?

KAARENOJASTA uhkakuvia ei kannata liikaa miettiä. Hän painottaa, ettei tulevaisuutta voi ennustaa; aika näyttää millaisille taidoille ja töille on kysyntää. Polkuja, joista yksi kulkee Policyn kautta, on ja tulee olemaan erilaisia, eikä yhtä tiettyä muottia ole. Keskeisimpänä lienee pysyvän kuitenkin kirjoitustaito sekä kyky tehdä havaintoja. Niihin kaikki palautuu.

URANSA aikana tapahtuneiden alan muutoksia pohtiessaan tulevaisuuden spekulointia karttava Kaarenoja toteaa audio- ja videosisällön lisääntyneen, mutta pitää epäselvänä, jäävätkö ne trendeiksi. Myös tutkiva journalismi on lisääntynyt ja lehtien sisältö on “mielipiteellistynyt” ja ns. “hot take-journalismi” kasvanut. Tekoälyä Kaarenoja ja SK:n kollegat käyttävät lähinnä haastattelunauhojen purkuun sekä tiedonhankintaan, kuten lähteiden etsimiseen. Toisinaan tekoälystä on apua myös oikolukemisessa ja faktavirheiden etsimisessä, joskus se taas tekee omat virheensä.

KURSSILLA luetussa Featurea! Kirjoittamisen mestarikurssi -kirjassa eräs toimittaja toteaa, ettei kukaan hänen tuntemansa toimittaja nauti kirjoittamisprosessista. Onko se tosiaan niin, että tämä ei tästä helpommaksi tule?

“Musta kirjoittaminen on tosi vaikeeta. Onhan se myös tietenkin kivaa, mutta tuskaista.”, Kaarenoja toteaa, nuorille kirjoittajille lohdullisesti tai lohduttomasti. Hän muistelee jutun kirjoittamisen tuntuneen ennen “maailman isoimmalta asialta”, mutta nykyisin hän kokee, ettei kaiken tarvitse olla “niin justiinsa” ja uusia juttuja tulee aina. “Hyvä tasapaino. Tekee vähän sydän verellä, mutta pitää sen suhteellisuudentajun ja tolkun.”

ENTÄ pysyykö toimittajan ammatti aina mukana? Tarkkaileeko Kaarenoja koko ajan maailmaa juttuaiheita, skuuppeja ja tietoa etsien?
Kaarenoja vastaa filosofisesti: “Mikä minussa on vain minua ja mikä minussa on toimittajaa?” Johdattivatko siis tietyt persoonallisuuspiirteet toimittajaksi, vai onko toimittajan työ vaikuttanut häneen?

TOIMITTAJAN polku on johdattanut hänet ainakin toimituspäälliköksi. Se on Kaarenojan mukaan “tosi pirstaleinen homma.” Aamupäivän aikana Kaarenoja on ollut yhteydessä avustajiin, eli toimituksen ulkopuolisiin toimittajiin, kommentoinut tuottajien kysymyksiä tulevista jutuista sekä viestinyt päätoimittajalle yhden jutun lainmukaisuuden tarkastamisesta.

Kaarenoja on myös ratkonut Savonlinnan kaupunginjohtajan henkilöjutun julkaisuun vaikuttavaa muutosta, etsinyt firman luottokortin Vimeo-tilausta varten, suunnitellut lehden kantta ja pohtinut klikkimäärien raportointityökaluja palaverissa. Lisäksi hän on toimituksen esihenkilö ja hoitaa hallinnollisia asioita, kuten kesälomien aikatauluttamista.

“Hyvä tasapaino. Tekee vähän sydän verellä, mutta pitää sen suhteellisuudentajun ja tolkun.”

TOIMITUSPÄÄLLIKKÖNÄ Kaarenojalla on valtaa vaikuttaa siihen, mitä juttuja lehteen kirjoitetaan ja ostetaan ulkopuolelta. Hän toteaa kuitenkin luottavansa pääsääntöisesti tiiminsä arviointikykyyn, eikä jokainen juttu mene hänen leimasimensa kautta.

SUOMEN KUVALEHTI on Otavan sukuyhtiön omistuksessa, mutta suvun leimasimesta toimitus on tietenkin itsenäinen. Onko työskentely sukuomisteisessa mediassa erilaista kuin esimerkiksi Sanoman kaltaisessa suuressa pörssiyhtiössä?

TOKI SK:nkin tehtävä on tehdä voittoa, mutta Kaarenoja luulee heillä olevan “vähän rauhallisempaa meininkiä.” Omistajia näkee arjessa ja yhtiön juhlissa. Jokin tunne sitoumuksesta ja uskosta SK:hon on. “Kyllä siinä tulee vähän semmoista fiilistä.”

KURSSIN avauskysymyksenä toimi: “Millainen journalistinen sisältö on innostanut viime aikoina?” Siihen Kaarenoja itse vastaa idolisoimansa feature-kirjoittamisen legendan, Ilkka Malmbergin, 21 vuotta sitten Kuukausiliitteeseen kirjoittaman henkilöjutun Mervi Tapolasta, joka tunnettiin suhteestaan Matti Nykäseen sekä Tapolan lihatalon sukuomistajana. “Se on hyvin kirjoitettu juttu.”