Suomussalmi ja Kainuu ovat valtakunnanpolitiikan anomalia: Vasemmistoliitto on sosiaa- lidemokraatteja suurempi puolue. Mistä vakiintunut puoluekenttä syntyy ja miksi alueen kuntapoliittinen ilme on se, mikä se on?

Teksti: Atte Seppänen
Kuvat: Hertta Pasanen, Atte Seppänen, Titta Kyllönen

KUNNALLISPOLITIIKKA – tuo politiikan jokamiesluokka – ei usein taida herättää suuria intohimoja. Tähän ilmiselvään virheeseen on syytä vaikuttaa kaikin mahdollisin keinoin, myös Policyn sivuilla. 

Olen kotoisin Suomussalmelta, Kainuusta, jossa kuntapolitiikkaa värjää keskustan vuosikymmenten hegemonia, kuten miltei koko Pohjois-Suomea. Kainuussa sen kannatus oli  kuntavaaleissa 2025 koko maakunnassa 38 % ja kunnissa 28 % ja 64 % välissä. Suurin puolue se oli kaikissa maakunnan kahdeksassa kunnassa ja yksinkertainen enemmistö sillä on viidessä kunnassa.  

Pohjoisessa perinteisesti toinen valtapuolue on ollut Vasemmistoliitto tai sen edeltäjä Suomen Kansan Demokraattinen Liitto. Kuntavaalien 2025 jälkeen se pitää toista sijaa Kainuussa 15 % kannatuksella ja on toiseksi suurin puolue kolmessa kunnassa. Kainuu on Vasemmistoliiton vahvin maakunta ja toisena tulee perinteikkäästi Lappi (13 %).

Kun perspektiiviä vielä laajennetaan eduskuntavaaleihin, nähdään, että samansuuntainen ilmiö toistuu, vaikka vaalijärjestelmä suosii suuria puolueita. Keskusta on Oulun vaalipiirin perinteinen hallitsija, joka menetti suurimman puolueen aseman Perussuomalaisille vaaleissa 2023. Molemmat puolueet saivat 5 paikkaa 18:sta, kun vielä vaaleissa 2015 keskusta sai 9 paikkaa. 

Vasemmistoliitto ja kokoomus ovat perinteisesti saaneet kolme paikkaa, siinä missä sosiaalidemokraattien tulos on ollut kaksi.  

Nimenomaan tämä vasemmistopuolueiden järjestys on valtavan mielenkiintoinen historiallinen erikoisuus, johon haluan syventyä.  

Paikallispolitiikan ominaispiirteitä 

Usein kuntapolitiikan tutkiminen valtakunnallisena ilmiönä ei anna kattavaa kuvaa siitä, sillä paikallispolitiikkaa värittää joka kunnassa omat kysymykset, historiat ja henkilöristiriidat.

Aluksi on hyvä huomata, että Kainuussa Vasemmistoliitto ei edusta samaa kuin Etelä-Suomessa. Kainuussa Vasemmistoliiton peruskannattaja ei ole kaupunkilainen korkeakoulutettu liberaali feministi, vaan hän on korpikommunismin ja SKDL:n perinnön kantaja, perus- tai toisen asteen koulun käynyt teollisen tai julkisen sektorin työntekijä, jonka vanhemmat edustivat laitavasemmistoa. Vasemmistoliittoon yhdistetään perinteisesti myös laajemmin kaikki se, mitä porvarilliset puolueet eivät ole edustaneet, kuten ympäristöarvot. 

Aiheen tarkasteluun tarvitsen asiantuntija-apua. Valtuustokollegani, europarlamentaarikko Merja Kyllönen (vas.) on nähnyt yli 20 vuoden ajan paikallista, valtakunnallista ja eurooppalaista politiikkaa ja toimii tällä hetkellä Suomussalmen kunnanvaltuuston puheenjohtajana, aitiopaikalla tulkitsemassa kuntapoliittista tilannetta. 

Kyllösen mukaan Suomussalmen kaltaisen kunnan kuntapolitiikkaa voi selittää muutamalla tekijällä: vakiintuneella väestö- ja yhteiskuntarakenteella, perinteillä ja paikallispolitiikan henkilövetoisuudella. Vanhenevan puolueuskollisemman väestön kunnissa puolueiden kannatus usein säilyy vakaana, varsinkin silloin, kun politiikkaa ei väritä valtuutettujen ja puolueiden sisäiset riidat.  Teolliset ja kunnalliset työpaikat ovat luonteeltaan pysyviä, ja vasta suuret ja äkilliset rakennemuutokset saattavat muuttaa puolueiden asemia 

Paikallispolitiikan henkilökeskeisyys johtaa siihen, että toimijat ja puolueet vaihtuvat hitaammin: 40 vuotta paikallispolitiikassa ei ole mitenkään erityisen poikkeuksellista, 50 vuotta mukana olleitakin löytyy. Tällä on niin positiivisia kuin negatiivisia seurauksia, kuten luottamuksen lisääntyminen ja polarisaation vähentyminen, mutta toisaalta uhkana on tiettyihin toimintatapoihin jumiutuminen. ”Aina on tehty näin” -asenne, kuten Kyllönen sitä kuvaa.  

Puolueiden suhteellinen osuus paikoista kuntavaaleissa Suomussalmella 1968–2025. Kokonaispaikkamäärän muutoksiin vaikuttaa valtuuston koon muutokset (27–35).
Vaaleissa 1968 ja 1975–2012 valtuustoon valittiin 35 jäsentä, vaaleissa 1972
ja 2017 31 jäsentä ja vaaleissa 2025 27 jäsentä.

Vasemmistopuolueiden olematon kamppailu 

Pelkkä puoluejakauma ja  pienten paikkakuntien politiikan yleispiirteet eivät vastaa siihen, miksi Suomussalmella ja Kainuussa on nimenomaan vahva Vasemmistoliitto ja valtakunnallista kannatusta huomattavasti heikompi SDP. Vasemmistoliiton kannatus on Suomussalmella ja Pohjois-Suomessa myös korkeampaa kuin SDP:n vastaava kannatus etelän kaupungeissa. 

Kyllönen etsii selitystä työväenliikkeen historiasta. Toisen maailmansodan jälkeen suomalainen työväenliike hajaantui kommunisteihin ja sosialidemokraatteihin. Kommunistisen SKDL:n ajatuksena oli yhdistää kaikki vasemmistopuolueet saman järjestön alle ja siten saavuttaa suurimman puolueen asema, mutta SDP kieltäytyi tästä yhteistyöstä.  

Eteläisessä Suomessa ja suurilla teollisuuspaikkakunnilla Sosiaalidemokraatit säilyttivät ennen sotia saavuttaman asemansa, mutta Pohjois-Suomessa radikaalimpi vasemmisto sai vahvemman jalansijan. 1920-luvulla syntynyt köyhälistön vasemmistolaisuus, ”korpikommunismi”, oli saavuttanut sosiaalidemokratiaa suuremman kannatuksen, jonka kannattajat SKDL peri. Samaan aikaan 20-luvulla SDP ja maalaisliitto kamppailivat myös saman pienviljelijäväestön kannatuksesta. Kainuussa keskusta menestyi heikentäen SDP:tä, kun taas Pohjois-Karjalassa SDP pärjäsi paremmin. Tämä ilmiö näkyy edelleen. 

Vasemmistopuolueiden julkikuva ja kannattajien identiteetit ovat olleet hyvin erilaisia. Vasemmistoliitto on nähty usein aidompana työväenpuolueena, kun sosiaalidemokraatteja pidettiin liian oikestolaisina ja etenkin 1940- ja 50-luvuilla aatten hylänneinä luokkapettureina.  Porvarilliseen yhteiskuntajärjestykseen sitoutuminen ja yhteistyön tekeminen oli laajasti tuomittua. Toisaalta sosiaalidemokraattien piirissä ei ole ollut samanlaista uskonnon- ja kirkonvastaisuutta kuin kommunistien ja kansandemokraattien piirissä. 

Kyllönen huomauttaa myös, että puolueilla on ollut erilainen kannatuspohja. SDP:n kannatuksen ydinaluetta on ay-vetoiset teollisuuskaupungit, kun taas SKDL:n ja Vasemmistoliiton kannatuksen juuret ovat metsä-, rakennus- ja paperiteollisuudessa sekä julkisella sektorilla, jotka ovat aina olleet vahvoja Kainuussa.

Siten Kainuussa ja Suomussalmella ei ole ollut vasemmiston sisäistä kamppailua, vaan se on käyty suuremmalla areenalla valtakunnallisesti ja alueellisesti. Suurten puolueiden, keskustan ja SKDL:n, kannatus on ollut aina vakiintunut, eikä sitä ole sinänsä ollut tarve uhata, vaikka ideologisia eroja on menneinä vuosikymmeninä ollut. 

Asenteet ja ideologiset erot tuskin vaikuttavat nykyisin puolueiden kannatukseen, mutta niillä on ollut merkittävä rooli siinä, millaiseksi kannatus on sotien jälkeen vakiintunut. Lisäksi joskus puolueiden väliset kannatuserot voivat olla yksinkertaisesti jäänne jostakin paikallisesta tapahtumasta tai ilmiöstä. Esimerkiksi sille, miksi Suomussalmen naapurikunnassa Hyrynsalmella on vahvemmat sosiaalidemokraatit mutta pienempi Vasemmistoliitto, ei välttämättä ole mitään tottumusta suurempaa syytä.  

Eräs selittävä tekijä aatteiden leviämisessä voi toisaalta olla liikenneverkko. Suomussalmella suurempi osa väestöstä on elänyt pidempään ilman kehittynyttä tieverkkoa, kun taas Hyrynsalmella rautatiellä on ollut suuri merkitys. Rautatietä pidetään usein uusien aatteiden ja ihmisten levittäjänä. “Junantuomat”, kuten Kainuussa sanotaan.

Kyllösen mukaan puolueiden ideologiset erot ovat vuosikymmenten aikana kaventuneet, eikä niillä ole enää yhtä suurta merkitystä kuin aiemmin. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla luokkatietoisuus oli suurempaa ja politiikassa oli merkittäviä erimielisyyksiä niin sisällöistä kuin laajemmasta yhteiskuntajärjestyksestä.

1980-luvulla monissa kunnissa, myös Suomussalmella, syntyi yhteistyökulttuuri, joka elää vahvana edelleen. Lisäksi 1990-luvulta alkaen on nähty myös ns. ”arkipolitisoituminen”, jossa päätökset pyritään tekemään laajasti yli puoluerajojen. Viholliset on kuntapolitiikassa nykyisin muualla kuin puolueiden välillä, kuten taloudessa, väestön ikääntymisessä ja negatiivisessa muuttoliikkeessä.

Se, mikä on sotien jälkeen ollut puolueiden ja ideologioiden kannatusta, on 2000-luvulle tultaessa siirtynyt henkilöihin. Kyllösen mukaan yksittäiset vahvat henkilöt voivat olla ratkaisevassa roolissa lukitsemassa kannattajia puolueelle vuosikymmeniksi, ja usein nämä äänet periytyvät: niin äänestäjillä kuin ehdokkaillakin. Pienissä kunnissa on yleistä, että poliitikkojen vanhemmat ja isovanhemmat ovat olleet valtuustotyössä mukana, ja valtuustopaikka ikään kuin “periytyy”. Myös allekirjoittanut on saanut puoluekantansa sen kummemmin agitoimatta vanhemmilta ja isovanhemmilta.

Suomussalmella on Kyllösen mukaan eräs mielenkiintoinen ilmiö: uudet nuoret ehdokkaat ovat aina keränneet paljon ääniä puolueesta riippumatta. Ilmiö on ollut nähtävillä vuosikymmeniä, ja myös Kyllönen nousi nuorena ehdokkaana valtuustoon vuonna 2004. 

Valtasuhteiden muuttuminen 

Miten Suomussalmen ja laajemmin samanlaisten  paikkakuntien puolueasetelma voisi muuttua? Äänestäjien mielestä sille ei näytä Kainuussa juuri olevan tarvetta. Väestönkehityksen suunta ei juuri ole muuttunut ja elinkeinorakenteen muutokset, kuten maanviljelyn loppuminen ja palvelusektorin kasvu, näyttää hyödyttäneen nimenomaan valtapuolueita, keskustaa ja Vasemmistoliittoa. 

Perussuomalaiset on 2010-luvulla noussut vallankäyttäjäksi monilla paikkakunnilla. Kainuussa sen kannatus ei kuitenkaan ole vakiintunut, joten on vaikea nähdä, että siitä olisi merkittäväksi kuntapolitiikan asetelman haastajaksi.

Päättelen, että merkittäviä muutoksentekijöitä on kaksi: puolueiden valtakunnallisen identiteetin muutos ja vetovoimaiset henkilöt. Myös Kyllösen kommentit vahvistavat päätelmääni. Hänen mukaansa kuntapolitiikkaakin ohjaa lopulta puoluepolitiikka: puolueet asettavat ehdokkaat, luovat valtuustoryhmät ja antavat yleisen arvopohjan. Siis se, millainen puolueiden julkikuva kansallisella tasolla on, vaikuttaa myös paikalliseen kannatukseen, vaikka alueellisia erityispiirteitä aina onkin.

Vetovoimaiset henkilöt voivat nostaa yllättäenkin puolueiden paikallista kannatusta ja siten muuttaa merkittävästi poliittista karttaa. Tämä näkyi Suomussalmella esimerkiksi vuonna 1996, kun Vihreät saivat suuren kannatuksen kuntavaaleissa. Se, millaista muutosta uudet puolueet saavat aikaan, on eri asia.

Paikallisilla vahvoilla henkilöillä, varsinkin valtapuolueista, voi kuitenkin olla pitkäkestoista vaikutusta. Vuonna 2007 Merja Kyllönen pääsi Suomussalmelta toisella yrittämällä eduskuntaan ja on siitä lähtien tehnyt merkittävää työtä koko Kainuun ja Pohjois-Suomen eteen. Eduskuntavaaleissa 2027 Kyllönen ei nykyisen tiedon mukaan ole ehdolla. Kuka siis nousee Suomussalmen ja Kainuun vahvaksi valtakunnanpolitiikan toimijaksi  hänen jälkeensä? Se jää tulevaisuuden ratkaistavaksi. Kuten myös se, muuttuuko vakiintuneen puoluekentän asetelma.  

Kirjoittaja on Suomussalmen kunnanvaltuutettu ja valtuuston II varapuheenjohtaja (sd.)  

Suomussalmelta.