Teksti: Kristian Keinänen • Kuvitus: Anna Charpentier

Poliittiset valinnat kertovat paljon ihmisestä – vai kertovatko? Esseessä pohditaan persoonallisuuden vaikutusta ihmisen arvomaailmaan ja puoluekantoihin sekä sitä, onko persoonalla näiden asioiden selittäminen rakentavaa vai syvennetäänkö sen avulla stereotypioita entisestään.

Politiikka on täynnä stereotypioita: kepulaiset ovat maalaisjuntteja, persut kouluttamattomia, ja vihreät eivät usko pääkaupunkiseudun ulkopuoliseen elämään. Stereotypiat voivat liittyä myös eri puolueiden kannattajien oletettuihin luonteenpiirteisiin: jonkun mielestä kokoomuslaiset eivät tunne empatiaa, ja toinen ajattelee, että vasemmistolaiset ovat lähinnä rasittavia. Nämä stereotypiat on helppo sivuuttaa, mutta entä jos niissä asuukin totuuden siemen?

Persoonallisuuden yhteydet politiikkaan ovat siitä kutkuttavia, että ne pureutuvat syvälle yksilön ominaisuuksiin, paljon syvemmälle kuin koulutus, tulotaso tai ikä. Persoonallisuutta tarkastelemalla voimme myös etsiä vastauksia moneen mielenkiintoiseen kysymykseen. Miksi ihmiset toimivat politiikassa siten kuin toimivat? Mikä saa jonkun lähtemään kadulle mielenosoitukseen ja toisen jättäytymään politiikan ulkopuolelle? Miksi hyvin samoista lähtökohdista tulevat ihmiset kannattavat jopa toisilleen vastakkaisia poliittisia aatteita? Henkilökohtaiset persoonallisuuspiirteet vaikuttavat kaikkeen ihmisen toimintaan: millaisen uran valitsemme, miten suhtaudumme muihin ihmisiin, millaisia arvoja meillä on ja miten pyrimme edistämään niitä yhteiskunnassa.

Mitä persoonalla sitten tarkoitetaan? Persoonallisuuspsykologiassa persoona kuvaa jokaiselle ihmiselle uniikkia melko pysyvää ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen muodostamaa kokonaisuutta. Persoonallisuus on pitkälti ihmiselle sisäsyntyinen ominaisuus, mutta myös elämänkokemukset, ikä, sukupuoli ja kasvatus vaikuttavat persoonan kehittymiseen. Persoona vaikuttaa sekä yksilön todennäköisyyteen osallistua politiikkaan, hänen suosimiinsa osallistumisen tapoihin että hänen poliittisiin mielipiteisiinsä. Joidenkin tutkimusten mukaan se voi vaikuttaa yksilön poliittiseen toimintaan jopa yhtä paljon kuin hänen koulutuksensa.

“Persoona vaikuttaa sekä yksilön todennäköisyyteen osallistua politiikkaan, hänen suosimiinsa osallistumisen tapoihin että hänen poliittisiin mielipiteisiinsä.”

Vaikka persoona onkin jokaisella uniikki, ihmiset ovat ajan saatossa kehitelleet monenlai-

sia malleja persoonallisuuden selittämiseen ja tyypittelyyn. Itä-Aasiassa veriryhmän katsotaan määrittävän yksilön käyttäytymistä, kun taas horoskoopit ovat monen valtsikalaisenkin suosiossa. Näitä astetta tieteellisempi tapa luokitella persoonallisuuksia on Myers–Briggsin tyyppi-indikaattori, joka tyypittelee ihmiset kuuteentoista eri persoonallisuustyyppiin. Persoonallisuuspsykologiassa ei näitä malleja kuitenkaan käytetä.

Yleisin persoonallisuuspsykologiassa ja sitä kautta politiikan tutkimuksessa käytetty malli on viiden faktorin malli (tunnetaan myösn nimillä Big Five-malli ja OCEAN-malli). Siinä yksilön persoonaa mitataan viidellä eri ulottuvuudella, jotka ovat ulospäinsuuntautuneisuus, avoimuus uusille kokemuksille, sovinnollisuus, tunnollisuus ja neuroottisuus. Yksilö sijoitetaan näille ulottuvuuksille joko korkealle tai matalalle. Käytännössä persoonallisuutta mitataan erilaisilla kyselytutkimuksilla ja psykologin haastatteluilla. Internetistä löytyy myös testejä, joiden avulla omaa persoonallisuuttaan voi arvioida. 

Erilaiset persoonallisuuspiirteet vaikuttavat poliittiseen osallistumiseen eri tavoilla: esimerkiksi tunnolliset henkilöt äänestävät muita todennäköisemmin, mutta osallistuvat muita harvemmin mielenosoituksiin, sillä tunnolliset ihmiset pitävät tärkeänä velvollisuuksien, mutta myös yhteiskunnan sääntöjen noudattamista, mikä vähentää protestiosallistumista. Tunnollisten ihmisten tapaan myöskään henkilöt, jotka saavat korkeat pisteet sovinnollisuudesta, eivät halua osallistua protesteihin, mutta osallistuvat mielellään yleisesti hyväksyttävään toimintaan, kuten vapaaehtoistyöhön.

Avoimuus uusille kokemuksille taas lisää todennäköisyyttä osallistua politiikkaan siksi, että uusille kokemuksille avoimet ihmiset ovat usein kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista ja etsivät poliittisesta toiminnasta uusia kokemuksia. Ekstrovertit taas ovat todennäköisemmin mukana politiikassa laajojen sosiaalisten verkostojensa ja korkean itseluottamuksensa vuoksi.

Persoonallisuudella on myös vaikutusta yksilöiden poliittisiin mielipiteisiin. Tutkimusten mukaan henkilöt, jotka saavat korkeat pisteet tunnollisuudessa tai ulospäinsuuntautuneisuudessa, ovat muita konservatiivisempia. Syyt konservatiivisuudelle ovat kuitenkin luultavasti erilaiset: siinä missä tunnolliset ihmiset arvostavat sosiaalisia normeja, ekstrovertit arvostavat ryhmään kuulumista ja sovinnaisuutta. Uusiin kokemuksiin avoimesti suhtautuvat ovat tutkimuksissa osoittautuneet liberaalimmiksi kuin muut. Sovinnolliset ihmiset puolestaan kannattavat tyypillisesti solidaarisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä arvoja, eli ovat usein vasemmistolaisia.

Tutkimukset vahvistavat siis epäilyksen persoonallisuuden vaikutuksesta politiikkaan. Tulokset vaikuttavat itse asiassa intuitiivisesti varsin järkeviltä: on helppo kuvitella altruistinen ja empaattinen vasemmistopoliitikko ja totuttuja tapoja ja sääntöjä arvostava konservatiivi. Toisaalta osa tutkimustuloksista on yllättäviä; ulospäinsuuntautuneisuuden ja konservatiivisuuden yhteys sotii usein konservatiivisuuteen liitetyn sisäänpäinkääntyneisyyden kanssa. Tutkimuksessa ei kuitenkaan olla saatu selville, mistä yhteydet johtuvat. Erään hypoteesin mukaan persoonallisuuden vaikutus on välillinen, eli se vaikuttaa ihmisten elämänvalintoihin, kuten päätökseen urasta, koulutuksesta ja ystäväpiiristä. Nämä tekijät taas vaikuttavat poliittiseen käyttäytymiseen. Toiset ajattelevat, että persoona vaikuttaa yksilön asenteisiin sekä suhtautumiseen ympäröivään maailmaan ja sitä kautta politiikkaan.

Persoonallisuuden ja politiikan yhdistäminen voi auttaa ymmärtämään, mikä saa ihmisen käyttäytymään tietyllä tavalla. Ehkä persoonallisuudessa esiintyvien erojen huomioonottaminen auttaa meitä jopa ymmärtämään, miksi joku toinen ajattelee ja toimii tavalla, joka tuntuu meistä täysin käsittämättömältä. Entä jos eri tavalla ajattelevat ihmiset eivät olekaan typeriä tai tahallisen pahantahtoisia, vaan yksinkertaisesti erilaisia?

“Vaikka poliittisten erojen selittäminen persoonallisuudella voi saada meidät ymmärtämään toisten käyttäytymistä, voi se johtaa myös leimaamiseen ja stereotypioiden vahvistumiseen.”

Lisäksi persoonallisuuden ymmärtäminen voi auttaa meitä ymmärtämään, miten voimme vaikuttaa erilaisten ihmisten toimintaan. Esimerkiksi kansallisvelvollisuuteen vetoaminen saa tunnollisen ihmisen äänestämään, mutta tunnollisuudessa matalalle sijoittuvaan henkilöön tämä ei juuri vaikuta. Onkin syytä pohtia voisiko persoonallisuustekijöiden parempi huomioonottaminen auttaa vähentämään haitallisia poliittisia ilmiöitä esimerkiksi määrittelemällä keillä on korkea riski radikalisoitua.

Toisaalta poliittisen toiminnan selittäminen persoonallisuuspiirteiden kautta voi johtaa myös moniin ongelmiin. Ensinnäkin persoonallisuuden mittaaminen on vaikeaa, ja myös viiden faktorin malli on herättänyt paljon kritiikkiä, sillä sitä pidetään liian yksinkertaistavana. Toisaalta politiikan tutkimuksessa persoonaa mitataan varsin suppeasti, suppeimmissa tutkimuksissa kysytään henkilöltä itseltään vain kymmenen kysymystä.

Vaikka poliittisten erojen selittäminen persoonallisuudella voi saada meidät ymmärtämään toisten käyttäytymistä, voi se johtaa myös leimaamiseen ja stereotypioiden vahvistumiseen. Lisäksi persoonallisuuteen takertuminen voi johtaa liian deterministiseen näkemykseen ja jättää huomiotta yhteiskunnalliset rakenteet ja monimutkaiset kulttuuriset ilmiöt.

Tutkimalla persoonallisuuden ja politiikan yhteyksiä voidaan vastata moneen mielenkiintoiseen kysymykseen ja ymmärtää ihmisten motivaatioita poliittisessa toiminnassa. Vaikka on arkijärjellä ymmärrettävää, että persoonallisuus on merkittävä tekijä henkilön käyttäytymisen selittämisessä, politiikan tutkimuksessa se jää usein huomiotta ja arkipäiväisissä poliittisissa keskusteluissakin persoonallisuuspiirteet ovat usein lähinnä leimaamisen välineitä. Sen vuoksi persoonallisuuden vaikutukset kannattaa ottaa huomioon: ymmärtämällä ihmisten erilaisuutta voimme ymmärtää myös, miksi paljonkin omistamme poikkeavat näkemykset ja osallistumisen tavat näyttäytyvät toiselle normaaleina ja hyväksyttävinä. Empatiaa poliittisessa keskustelussa ei ainakaan ole liikaa.•