Teksti: Aaro Forssell • Kuva: Jaakko Vettenniemi

Uusi vuosi ja kevätlukukausi ovat tuoneet tullessaan raikkaita tuulahduksia polvin opiskelija- elämään. Uutta ei ole vain perinteisesti vaihtuneet hallitukset ja päätoimitukset. Vuoden 2023 hallitukset ovat päättäneet syventää ainejärjestöjen välistä yhteistyötä ja yhtenäistää järjestöjen toimintaa. Tervehdyksessään VOOn tuore puheenjohtaja Ella Limingoja ottaakin kantaa
keskusteluun ainejärjestökentän tulevaisuudesta pohtiessaan, onko VOOn aika eläköityä.

Tekoäly on dominoinut vahvasti alkutalven keskusteluja. Erityisesti huomiota on herättänyt
marraskuussa lanseerattu ChatGPT, joka on noussut toistuvasti esiin keskusteluissa ystävien
ja yliopiston henkilökunnan kanssa. Anu Kantolan järjestämässä keskustelukerhossa viestinnän opettajat olivat melko yksimielisiä siitä, että tekoäly ja ChatGPT on toistaiseksi niin kehittymätön, ettei siitä olisi mitään apua tenteissä tai esseissä. Maailmanpolitiikan kurssilla opettaja kuitenkin kertoi syöttäneensä Moodle tentin kysymykset ChatGPT:hen, jotta tekoälyä ei voitaisi hyödyntää.

Tekoäly on vahvasti esillä myös vuoden ensimmäisessä Policyssä. Raja Madani tarkastelee artikkelissaan, akateemista suhtautumista tekoälyyn. Oliver Watson puolestaan lähti selvittämään itse ChatGPT:ltä, millaisia poliittisia vaikutteita siitä löytyy. Tekoälyn lisäksi numerossa tarkastellaan tieteen ja teknologian kehitystä ja sen mahdollisia vaikutuksia yhteiskuntaan. Amos Finell nostaa jutussaan ontologiset kysymykset aivan uudelle tasolle, tarkastellessaan aivojen kuuntelua ja ohjausta yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

Mutta mitä olisi valtio-oppinut journalismi ilman politiikkaa? No ei tietysti yhtään mitään. Vuoden ensimmäisessä numerossa politiikan aiheet ovat monipuolisesti esillä aina Suomen ihmisoikeuksien tilasta rahapolitiikkaan ja Turkin valtapeleihin. Herman Heliste selvittää opiskelijoiden näkemyksiä tulevista eduskuntavaaleista. Kristian Keinänen tarkastelee esseessään psykologisesta
näkökulmasta persoonallisuuden vaikutuksesta yksilön arvioihin ja poliittisiin näkemyksiin. Tilda Lassila puolestaan pohtii, onko politiikan draamassa mitään järkeä.

Ajankohtaisten teemojen joukossa vain yksi aihe loistaa poissaolollaan: toista vuotta jatkuva Ukrainan sota. Vaikka Ukraina ei ole suoraan esillä tämän numeron jutuissa, maata ja tilannetta ei sovi unohtaa. Pohtiessamme Policyn visuaalista ilmettä tälle vuodelle, löysimme välittömästi yhteisymmärryksen siitä, että säilytämme Ukrainan lipun lehden takakannessa. Vaikka ele on varsin pieni, on se sitäkin tarkempi: se on kannanotto.

Toivotan koko päätomituksen puolesta kaikille nautinnollisia lukuhetkiä vuoden 2023 Policyjen
parissa. Ja hei, tulkaa mukaan tekemään Policyä. Tai ihan vaan hengaamaan toimituskokoukseen.