Teksti: Ella Limingoja • Kuva: Konsta Partanen

Tervehdys VOO!

Hakiessani inspiraatiota tätä tekstiä varten luin edellisten puheenjohtajien tervehdyksiä. Vuoden 2021 puheenjohtaja Maijastina Tuominen aloittaa tervehdyksensä kirjoittamalla siitä, miten Ison Pyörän tuoma huoli VOOn tulevaisuudesta oli jälleen kerran aiheeton: hallitus oltiin saatu jälleen koottua. Vaikka VOO ei kaatunut tänäkään vuonna, on keskustelu polvin ainejärjestötoiminnan ympärillä luonut uudenlaisia ajatuksia myös VOOn tulevaisuudesta. VOO täyttää tänä vuonna 63 vuotta, joka on tällä hetkellä keskimääräinen eläköitymisikä Suomessa. Onko myös VOOn aika eläköityä?

Polvin ainejärjestökentän rakenne on kohdannut kuluneen lukuvuoden aikana kritiikkiä. Kolmen ainejärjestön tuomat haasteet realisoituvat erityisesti nyt, kun pääsemme vihdoin palaamaan täysin normaaliin aikaan. Tarvitseeko opiskelijayhteisömme todella kolmet vuosijuhlat vuodessa? Entä mitä kolme ainejärjestöä tarkoitta polvin yhteishengelle – aiheuttavatko ainejärjestöt turhaa vastakkainasettelua opiskelijoiden välillä vai toimivatko ne opiskelijoita yhdistävänä linkkinä?

Tänä vuonna niin VOOn kuin muidenkin polvin ainejärjestöjen keskeisenä teemana on ainejärjestöjen yhteistyön lisääminen. Ainejärjestötoimijat tekevät yhteistyötä toimikunnissa, jotka ovat ainejärjestörajat ylittäviä kaikille avoimia toimielimiä. Urheilu-, tapahtuma-, kulttuuri-, ja työelämätoimikunnissa opiskelijat järjestävät tapahtumia ja organisoivat yhdessä polvin ainejärjestötoimintaa. Lisäksi olemme perustaneet tulevaisuustoimikunnan, jonka tavoitteena on tarttua juuri siihen keskusteluun, jota viime syksynä käytiin koskien polvin ainejärjestöjä. Pyrimme myös nimeämään tapahtumat pitkälti koko polvin tapahtumiksi ainejärjestöspesifioinnin sijaan ja korostamaan näin erityisesti polvilaista opiskelijayhteisöä.

Muutos ei tarkoita sitä, että kaikki VOOn perinteet pyyhitään pois. Päinvastoin, haluamme uudistaa
VOOta ja polvia niin, että se soveltuu nykyisten opiskelijoiden tarpeisiin ylläpitäen kuitenkin pitkään jatkuneita ainejärjestöperinteitä, jotka yhdistävät VOOlaisia sukupolvesta toiseen. Vaikka muutos vaatii vanhalta ja perinteikkäältä VOOlta mahdollisesti uhrauksia, on se mielestäni sen arvoista, jos pystymme sitä kautta kehittämään opiskelijayhteisöstämme parhaan mahdollisen. Eikö se loppujen lopuksi ole ainejärjestön merkittävin tavoite: kehittää opiskelijayhteisöstä paras mahdollinen, ennemmin kuin jarrut-
taa sen kehitystä?

Joten onko VOOn aika eläköityä? Kuten meidän sukupolvemme eläköitymisestä, ei VOOnkaan eläköitymisestä ole tietoakaan. On kuitenkin todettava, että opiskelijayhteisömme muuttuessa on myös VOOn pystyttävä muuttumaan. VOOlaisuuden lisäksi myös polvilaisuus on kasvava osa identiteettiämme, ja meidän tulee kantaa kortemme kekoon polvilaisen opiskelijayhteisön hyväksi.
Mikään ei ole elämässä pysyvää – paitsi muutos.•