Ihmisoikeudet kuuluvat urheiluun

Urheilu on aina ajankohtaista, koska huippu-urheilun kansallisia ja kansainvälisiä kisoja järjestetään jatkuvasti ja niitä seurataan mediassa tiiviisti. Viime aikoina keskusteluun on tullut uusia sävyjä. Pekingin talviolympialaiset, Valko-Venäjän perutut jääkiekon MM-kisat ja jalkapallon MM-kisat Qatarissa ovat nostaneet pinnalle politiikan ja ihmisoikeuksien toteutumisen urheilussa. 

Suomessa uudenlaista keskustelua urheilusta on herätellyt Ihmisoikeusliitto. Ihmisoikeuksien toteutumista ajavan kansalaisjärjestön Älä riko urheilua -kampanja kiinnittää huomiota muun muassa lasten ja vammaisten oikeuksien toteutumiseen, rasismiin, sukupuolten tasa-arvoon ja seksuaaliseen häirintään urheilussa. Marraskuussa käynnistyneen kampanjan tarkoituksena on lisätä tietoisuutta ennen kaikkea urheilutoimijoiden vastuista ja velvollisuuksista. 

“Urheilun ihmisoikeudet ovat olleet paljon esillä. Uudet selvitykset ovat paljastaneet rakenteellisia ongelmia, ja momentum keskustelulle on nyt. Lisäksi urheilumaailman sisältä on esitetty tarvetta osaamisen vahvistamiselle”, Ihmisoikeusliiton asiantuntija Samuel Bashmakov perustelee kampanjaa ja sen ajoitusta. 

Bashmakovin mukaan ihmisoikeuskysymysten tuominen esiin urheilun piirissä on tärkeää. Kampanjan tavoitteena on lisätä tietoisuutta ja herätellä urheiluseurojen ja -järjestöjen aktiiveja. Bashmakov toivoisi, että urheilutoimijat tietäisivät paremmin vastuunsa ja velvollisuutensa. Urheilumaailmassa on ongelmia myös Suomen tasolla, vaikka usein korruptiosta ja ihmisoikeusloukkauksista puhutaan kansainvälisessä kontekstissa. 

“Kansainvälisen urheilun ongelmista puhutaan, mutta myös kansallisella tasolla on ongelmia. Urheiluliike ei aina tunnista vastuutaan ihmisoikeuksien turvaamisessa, vaikka seuroilla ja liitoilla on lain mukaan velvollisuus puuttua ongelmiin. Urheilupolitiikkaa pitäisi koordinoida vahvemmin ihmisoikeuspolitiikan kanssa: kun esimerkiksi YK:lle raportoidaan ihmisoikeuksien toteutumisesta, myös urheilun ihmisoikeustilannetta olisi tärkeä käsitellä”, Bashmakov kertoo.

Tänä vuonna Ihmisoikeusliitto aikoo laajentaa kampanjaa ja jalkautua urheilutapahtumiin. Myös viestintää aiotaan lisätä. Vaikka Ihmisoikeusliiton kampanja on ennen kaikkea suunnattu urheiluseurojen ja lajiliittojen aktiiveille, tavoitteena on myös lisätä kansalaisten tietoisuutta ja herättää laajempaa julkista keskustelua.  

“Toivomme tietynlaista lumipalloefektiä. Tavoitteena on, että urheiluseurat ja lajiliitot vievät viestiä eteenpäin. Osallistuessaan kampanjaan urheiluorganisaatiot joutuvat vääjäämättä tarkastelemaan myös omaa toimintaansa. Toivomme, että keskustelu tavoittaa myös suuremman yleisön. Toisaalta kampanjan tunnisteet ovat jo alkaneet elää omaa elämäänsä sosiaalisessa mediassa”, Bashmakov sanoo. 

”Momentum keskustelulle on nyt”

Urheilun piirissä esiintyvät ihmisoikeuskysymykset ovat pitkälti samoja kuin muualla yhteiskunnassa. Myös urheilun kontekstissa ongelmia ovat muun muassa rasismi, ableismi, naisviha ja lasten oikeuksien toteutuminen. 

“On todella naiivia ajatella, että urheilu on vain urheilua. Se ei ole immuuni muun yhteiskunnan ongelmille”, hän sanoo. 

Osa urheilun ihmisoikeusongelmien läpinäkymättömyydestä voi johtua siitä, että ongelmat pysyvät pitkälti urheilumaailman sisällä. Ongelmat ratkaistaan urheiluseuroissa ja lajiliitoissa, joten ne eivät nouse julkisuuteen. Bashmakovin mukaan aiheesta kaivattaisiin lisää tutkimustietoa erityisesti Suomen kontekstissa. 

“Toisaalta on hyvä, että urheiluseuroissa ja lajiliitoissa ongelmiin puututaan sisäisesti, mutta se ei aina riitä. Urheilupiireistä nousee vain vähän oikeusjuttuja ja selvityspyyntöjä esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetulle”, Bashmakov arvioi.  

Sisäinen kurinpito perustuu osittain yhdistysten autonomiaan ja yhdistyslakiin, mikä voi vaikeuttaa ulkopuolista tarkastelua. Myös Suomen urheilun eettinen komitea SUEK tutkii urheilussa tapahtuvia väärinkäytöksiä. SUEKin toimet eivät ole julkisia, mutta se tekee rikosilmoituksen, jos tutkinnassa ilmenee seikkoja, joiden perusteella voidaan epäillä rikosta. SUEKin toimet eivät velvoita lajiliittoja, joiden piirissä varsinaiset kurinpitotoimet tehdään. 

Varsinkin aiemmin SUEKin asema on ollut heikko, sillä se ei ole voinut aloittaa itsenäisiä tutkimuksia tietoonsa tulleista väärinkäytöksistä. Tämän vuoden alusta komitea on voinut aloittaa tutkimukset myös ilman lajiliiton pyyntöä. Jopa Suomen Olympiakomitea on omalla toiminnallaan syönyt SUEKin uskottavuutta: Mika Lehtimäen tapausta ei viety puolueettomaan tutkintaan, vaan se selvitettiin sisäisesti. 

Urheilu nähdään usein muusta yhteiskunnasta erillisenä sektorina, joka tulisi pitää erillään politiikasta ja muista yhteiskunnallisista ongelmista. Bashmakovin mukaan urheilussa ihmisoikeuksien toteutumisen esteenä on samoja asioita kuin muuallakin yhteiskunnassa. Ongelmia ovat resurssien, tiedon ja valvonnan puutteet, asenneongelmat ja eri toimijoiden roolien ja vastuiden tunnistaminen. Urheilu tulisi nähdä yhtenä merkittävänä sektorina muun yhteiskunnan sisällä eikä niinkään erillisenä saarekkeena.

Bashmakov näkee, että urheilu on itsessään niin merkittävä osa yhteiskuntaa, että sillä on valtava potentiaali toimia laajan ihmisjoukon ihmisoikeuksien edistämiseksi. Urheilu on merkittävä politiikan väline, jolla pyritään ajamaan omia intressejä myös kansallisella tasolla. Bashmakovin mielestä olisi tärkeää tarkastella kriittisesti sitä, miksi urheilu pyritään irrottamaan muusta yhteiskunnasta ja kuka siitä hyötyy. Se voisi olla avain myös terveempään urheilukulttuuriin.

Teksti: Jyri Huttunen

Kuvitus: Tuuli Pänkäläinen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s