Ihmisillä on nälkä ja he ovat epätoivoisia

—  Kolumbian mielenosoittajat haaveilevat paremmasta yhteiskunnasta

Teksti: Emilia Voltti

Huhtikuun lopussa alkaneet mielenosoitukset Kolumbian hallituksen harjoittamaa politiikkaa vastaan ovat jatkuneet yli kuukauden ajan. Ne ovat saaneet kymmenet tuhannet ihmiset eri aloilta ja alueilta Kolumbian kaduille. Miksi kolumbialaiset ovat kerääntyneet osoittamaan mieltään juuri nyt, kun koronapandemian kolmas aalto kurittaa maata? 

Christian Cárdenaksen ottama kuva mielenosoituksesta

Policyn toimittaja haastatteli viittä nuorta kolumbialaista, jotka vaativat maahan lisää tasa-arvoa, turvaa ja demokratiaa. 

Köyhyyttä oli onnistuttu kitkemään ennen koronapandemiaa, joka lisäsi köyhyyttä ja nosti köyhien määrän suuremmaksi kuin kymmeneen vuoteen. Köyhyysraja on 281384 pesoa eli vajaat 64 euroa kuukaudessa. Sitä pienemmillä tuloilla elävät kärsivät puutteesta.  (Lähde: DANE)

Verouudistuksen takana huoli perustoimeentulosta 

Mielenosoitukset saivat alkunsa hallituksen kaavailemasta verouudistuksesta, joka olisi heikentänyt kolumbialaisen enemmistön valmiiksi alhaista ostovoimaa. Kolumbialaisen Viviana Duque Saenzin mukaan kansalaiset olivat kuitenkin tyytymättömiä ja huolestuneita maan tilanteesta jo ennestään.  

Duque Saenz asuu Tukholmassa, jossa hän on jakanut tietoa Kolumbian mielenosoituksista sosiaalisessa mediassa ja järjestänyt tukimielenosoituksen Tukholman Kulttuuritalon edustalla.  

Kuvassa kolumbialainen Viviana Duque Saenz.

Tukholmalaistunut nuori listaa kolme tekijää, jotka ovat johtaneet tyytymättömyyteen: hallituksen tekemät tarpeettomat hankinnat, vaalikauden kaksi aikaisempaa verouudistusta sekä terveydenhuollon kriisi, joka on kärjistynyt korona-aikana.  

Samaan aikaan kun lähes puolet kolumbialaisista elää köyhyysrajan alapuolella, Kolumbia käyttää armeijaan eniten rahaa Latinalaisessa Amerikassa suhteessa bruttokansantuotteeseen. Hallitus on kasvattanut armeijan budjettia hankkiakseen lisää kalustoa ja aseita, mikä on herättänyt närkästystä pandemian köyhdyttämän väestön keskuudessa.  

— Kaikki eivät voineet karanteenien vuoksi mennä töihin, koska he hankkivat elantonsa esimerkiksi epävirallisesti kaduilla tai heidän olisi täytynyt käyttää julkista liikennettä. Hallitus lupasi kansalle koronatukia, mutta vain pieni osa niitä tarvitsevista ihmisistä sai lopulta apua, Duque Saenz kertoo.  

Koulutusjärjestelmä ei toimi, eikä terveydenhuoltoa saa, kun sitä tarvitsee. Ihmisillä on nälkä ja he ovat epätoivoisia -”

Yidis Gahona työskentelee opposition kansanedustajan David Raceron erityisavustajana Kolumbian kongressissa. Gahona ei ole osallistunut mielenosoituksiin, mutta hän ymmärtää, miksi kansalaiset ovat lähteneet kaduille.  

— Ongelmat ovat kasaantuneet pidemmän aikaa. Kolumbialaiset ovat väsyneitä hallitukseen ja sen tekemiin päätöksiin. Koulutusjärjestelmä ei toimi, eikä terveydenhuoltoa saa, kun sitä tarvitsee. Ihmisillä on nälkä ja he ovat epätoivoisia, koska poliitikot keskittyvät vain omiin asioihinsa.  

Yidis Gahona ymmärtää, miksi kansalaiset osoittavat mieltään, muttei ole itse osallistunut mielenosoituksiin.

Ääni ei tule kuuluviin vaaleissa 

Kolumbian nuorelle sukupolvelle mielenosoitukset ovat suurimpia, jotka he ovat elämänsä aikana nähneet. Gahona epäilee, että protestit vaikuttaisivat politiikkaan suoraan, mutta ne tekevät kolumbialaisten epätoivon näkyväksi.  

— Hallitus voisi osoittaa halua keskusteluun ja tilanteen parantamiseen. Vähimmäistulojen takaaminen, ESMADin, Kolumbian levottomuuksiin ja mellakoihin keskittyvän poliisin, vetäminen pois kaduilta sekä vuoden 2019 verouudistuksen muuttaminen voisivat rauhoittaa tilannetta.  

Gahona ei usko, että nykyinen hallitus haluaa todellisuudessa parantaa tavallisen kansalaisen asemaa, joten hän asettaa toivonsa vuoden 2022 vaaleihin. Jos ihmiset äänestäisivät järkevästi ja hallitus vaihtuisi, vaalit voisivat sysätä alkuun muutoksen Kolumbiassa. Gahonan mukaan David Raceron vaalikampanja oli osoitus siitä, että ehdokas voi saada tarpeeksi ääniä myös pienellä budjetilla. Kampanjassa Racero tiimeineen jalkautui kaduille vakuuttamaan ihmisiä asiantuntemuksellaan.

Andrés Pérez Garzón työskentelee lääkärinä Kolumbian pääkaupungissa.

Vaikka Gahona korostaa demokraattisia vaikutuskeinoja, protesteissa tiivistyy turhautuminen. Kansalaiset eivät usko, että he voisivat vaikuttaa politiikkaan esimerkiksi äänestämällä. Kolme haastateltavaani, lääkäri Andrés Pérez Garzón ja opettaja Christian Cárdenas pääkaupunki Bogotásta sekä aktivisti Brayan Imbachi Luoteis-Kolumbian Calista, marssivat kaduilla, koska se tuntui viimeiseltä vaihtoehdolta.

Brayan Imbachi on aktiivinen mielenosoituksiin osallistuja Calista, jonne Kolumbian hallitus lähetti armeijan lisäjoukkoja toukokuun alussa. Protestit olivat levottomia. Imbachin joukon mielenosoittajia on kadonnut ja osa heistä on löytynyt kuolleina. 

Toisaalta aseelliset ryhmittymät yrittävät vaientaa mediaa, toisaalta median läheiset välit vallanpitäjiin kaventavat lehdistönvapautta.”

Vaaleissa menestyminen vaatii useimmiten paljon rahaa ja epärehellisiä vaikutuskeinoja. Syrjäisten alueiden ääniä ostetaan lupauksilla parantaa paikallista infrastruktuuria.  

Tieto ei kulje. Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan maassa on alueita, jotka jäävät täysin sivuun informaatiosta. Toisaalta aseelliset ryhmittymät yrittävät vaientaa mediaa, toisaalta median läheiset välit vallanpitäjiin kaventavat lehdistönvapautta.  

Christian Cárdenaksen ottama kuva mielenosoituksesta

Poliisi käyttää suhteettomasti väkivaltaa

YK ja EU ovat varoittaneet maata kohdistamasta liiallista väkivaltaa mielenosoittajia kohtaan. Siitä huolimatta ESMAD on pyrkinyt tukahduttamaan mielenosoituksia armeijakalustolla, kuten tankeilla, tainnutusaineilla ja ammuksilla. 

Kansalaisjärjestöt Indepaz ja Temblores ovat raportoineet toukokuun loppuun mennessä 60 kuolemantapauksesta ja kymmenistä väkivaltarikoksista, joista suurimmassa osasta on vastuussa armeija. Viimeisinä viikkoina satoja nuoria mielenosoittajia on kadonnut etenkin syrjäisissä paikoissa. 

Christian Cárdenas, 24, osoitti mieltään Bogotássa.

Imbachi on ollut etulinjassa mielenosoituksissa Luoteis-Kolumbian Calissa, jossa mielenosoitukset ovat olleet suurimpia. Hän kertoo, että hallitus on katkaissut Calin kaupungista valot ja netin mielenosoitusten aikana, mikä on tehnyt mielenosoittajien järjestäytymisestä haastavaa.  

Millaisia seurauksia mielenosoituksiin osallistumisesta voi tulla?  

— Mielenosoittajat joutuvat tutkintaan terrorismista, Imbachi arvelee. — Kun taas poliisi käyttää väkivaltaa, rikoksia tehneet poliisit vain katoavat eikä tapauksia tutkita.  

“Korruption kitkeminen olisi tehokkain ratkaisu, koska kaikki Kolumbian ongelmat nivoutuvat siihen.”

Valtion armeijan sotilas Francisco Quiñonesin mukaan mielenosoittajat, joista on kanneltu asetetaan syytteisiin, ja he joutuisivat tutkintoihin. Hän on työnsä puolesta joutunut osalliseksi mielenosoituksiin. Quiñones on ollut tukahduttamassa protesteja, vaikka samalla hän ymmärtää mielenosoittajia.  

Quiñones tukahduttaa protesteja työnsä puolesta, mutta ymmärtää mielenosoittajia.

Sotilaan mukaan kulunut vuosi on ollut erityisen raskasta aikaa työskennellä armeijassa. Monet pitävät armeijan työntekijöitä korruptoituneina hallituksen kätyreinä, vaikka osa heistä on tavallisia ihmisiä, jotka ovat taloudellisesti riippuvaisia työpaikoistaan armeijalla.  

Hän naurahtaa kysymykselle, onko hän nähnyt omin silmin armeijassa työskennellessään korruptiota.  

— Tietenkin. Sitä tapahtuu ylimmistä johtajista alimmalle tasolle asti. Ylhäällä olevat hyötyvät. Korruption kitkeminen olisi tehokkain ratkaisu, koska kaikki Kolumbian ongelmat nivoutuvat siihen.  

Kolumbian tilastokeskus DANEn tuloluokat määräytyvät kuukausittaisten tulojen mukaan: köyhät ansaitsevat 331688 pesoa tai vähemmän, vähävaraiset 331688—653781, keskiluokka 653781—3520360 ja varakkaat 3520360 tai enemmän. (Lähde: DANE)

Keskiluokkaa lukuun ottamatta keskimääräiset tulot putosivat kaikissa Kolumbian tuloluokissa pandemian alun jälkeen. Suhteessa suurin pudotus oli köyhien tuloissa, joista useampi tippui köyhyysrajan alapuolelle.

Koulutuksen avulla pois köyhyydestä 

Cárdenas, Duque Saenz ja Pérez Garzón puhuvat koulutuksen parantamisesta ja siitä, että kaikki pystyisivät kouluttautumaan, sillä he pitävät koulutusta reittinä ulos köyhyydestä. Koulutus antaisi ensinnäkin mahdollisuuden luoda uraa ja toiseksi tarvittavia tietotaitoja, jotta ihminen osaisi huolehtia oikeuksiensa toteutumisesta. 

Jos ei kouluttaudu, ei voi hankkia virallista työtä, jolla pystyy elättämään itsensä. Lukemattomat kolumbialaiset hankkivat elantonsa epämuodollisesti ansaiten alle puolet minimipalkasta. Kolumbian virallinen minimipalkka 908 526 pesoa vastaa alle kolmensadan euron kuukausitienestiä. Se kattaa yhden ihmisen välttämättömät menot, mutta ei esimerkiksi perheen elinkustannuksia. 

“Köyhyys, rikollisuus ja korruptio ovat loputon noidankehä.”

— Ilmaisen peruskoulun jälkeen osa ei pysty jatkamaan opiskeluja. Nuorisotyöttömyys on suurta, mutta samaan aikaan monet vanhukset joutuvat käymään töissä, koska eivät saa kylliksi eläkettä välttämättömien menojen kattamiseen, opettajana työskentelevä Cárdenas selvittää.  

— Uskon, että Kolumbia tarvitsee radikaalia yhteiskunnallista muutosta, jonka toteutuminen edellyttäisi valtionhallinnon puhdistamista korruptoituneista virkamiehistä kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Jokaiselle pitäisi mahdollistaa opiskelu ammattiin ja työ, Pérez Garzón puolestaan argumentoi.  

Köyhyys, rikollisuus ja korruptio ovat loputon noidankehä. Rikollisryhmät värväävät riveihinsä ihmisiä, joilla ei ole koulutusta, työtä tai omaisuutta. Mitä vahvempia rikollisjärjestöt ovat, sitä enemmän vaikutusvaltaa niillä on politiikkaan. Kun hallinto korruptoituu, köyhyys ja eriarvoisuus säilyvät, sillä jotkut hyötyvät niistä.  

Tukholman kolumbialaiset järjestivät tukimielenosoituksen Tukholman Kulttuuritalon edustalla toukokuun alussa.

Duque Saenzin mielestä kansainvälisen yhteisön pitäisi reagoida voimakkaammin Kolumbian tilanteeseen, koska valtio rikkoo ihmisoikeuksia.  

— Tilanne koskettaa minua henkilökohtaisesti. Lähdin Kolumbiasta Eurooppaan etsimään parempia mahdollisuuksia pojalleni ja koko perheelleni. On hyvin surullista seurata, kuinka ongelmat kärjistyvät.  

Toimittaja Emilia Voltti sekä Policyn päätoimitus kiittävät paikallista avustajaa Viviana Duque Saenzia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s