VOOn välitilinpäätös!

Kirjoittajat: Eetu Kukila, Ella-Maria Palkoaho, Jarkko Nissinen ja Saska Suvikas

Jarkon pohdintoja ja päiväkirjamerkintöjä

Aluksi on kiitettävä kunniakkaan Policy-lehden tinkimättömiä toimituksia siitä, että he kirjoittivat vuosikymmenten saatossa skuuppien ja kantaaottavien kirjoitusten lisäksi tarkkanäköisesti omasta ainejärjestöstään sekä kokosivat juhlavuosiensa kunniaksi katsauksia VOOn historiaan (mm. 1982, 1997 & 2018)

Tämän kirjoituksen tavoitteena on koota sekalaisia ajatuksia vastikään ilmestyneen VOOn 60-vuotishistoriikin – VOOLAINEN HYVÄ ELÄMÄ – Valtio-opin opiskelijat ry:n kuusi vuosikymmentä – ulkopuolelta ja vastata samalla seuraaviin kysymyksiin:

  • Miten projekti syntyi, jatkui ja loppui? 
  • Kuinka kivulias prosessi oli noin kokonaisuudessaan?
  • Miten meni noin niinku omasta mielestä? 

Heille, jotka eivät ole motivoituneita jatkamaan tekstin lukemista tätä pidemmälle, tiivistettäköön projekti kahdella lauseella: On yllättävää, miten työläs projekti historiikin kirjoittaminen on. Yllättävää on myös se, miten suunnattoman mielenkiintoista, innostavaa ja palkitsevaa se parhaimmillaan voi olla. 

“Tavoite: Tee kiva kirja VOOsta 1.12.2020 mennessä!”

Näin meidän kesken voidaan sanoa, ettemme tienneet mihin ryhdyimme. Suullinen perinne VOOsta nykyopiskelijalle ulottuu suunnilleen 2000-luvun alkuun ja dokumentaatio oli lievästi ilmaisten hujan hajan ja ympäri ämpäri Helsingin yliopiston keskustakampusta. Teimme toimikunnan kanssa aluksi hyvin karkean vastuujaon eri vuosikymmeniin ja aloitimme etsinnät relevantin aineiston löytämiseksi. 

Toimikunnan perustamiskokouksessa 13.11.2019 (Oluthuone Kaislassa toim. huom)  kartoitimme osallistujien “odotuksia, toiveita, tavoitteita ja mahdollisia haasteita”. Tässä vaiheessa pelkotilat erinäisistä katastrofiskenaarioista painoivat vaakaa varmasti voimakkaammin epäonnistuneen kuin onnistuneen historiikki-projektin päätyyn. Jos olisimme tienneet muun muassa tulevasta koronaviruspandemiasta, niin hommaa olisi varmasti lykätty parempaa huomista odottamaan. 

Pääsimme jouhevasti kuitenkin liikkeelle ja mahtavan tuen ansiosta saimme käsiimme pääasialliset aineistomme: Policy-lehdet, VOOn toimintakertomukset, haastattelut ja Helsingin yliopiston piirissä toimivien opiskelijajärjestöjen historiateokset ja historiikit. 

Alkuvaiheen historiikin luonnostelu naurattaa kuitenkin: 

“Teemaideoita:

  • VOO ja politiikka
  • VOOlaiset politiikassa
  • opiskelijapolitiikka (esim. prosentuaalinen osuus edarivaaleissa)
  • valtakunnan politiikka
  • matkikset/kv-toiminta
  • eri linjojen valtasuhteet ja välit
  • vanhat juhlaperinteet
  • kohut, kommellukset, hauskat sattumat
  • Valtio-opin opiskelijat ry yhdistyksenä ja järjestötyö”

“Soitto Tapani Brotherukselle oli huippu! Energisoi!” (Jarkon päiväkirjamerkintä 14.1.2020)

Jotkin käännekohdat auttoivat huomaamaan, että tässä oltiin ihan oikeiden asioiden äärellä. Projektiamme muutoinkin auttoi se, että haastateltaviemme vastaanotto projektia kohtaan oli kautta linjan hyvin ystävällinen. Mieleenpainuvaksi hetkeksi jäi soitto yhdistyksen perustajalle Tapani Brotherukselle ja vierailu hänen kauniissa kodissaan. Ainoa asia, joka jäi haastattelusta mietityttämään oli se, ettemme saaneet vastausta siihen, miksi Valtio-opin opiskelijat ry oli ylipäätänsä perustettu – tämä yksityiskohta oli jo päässyt unohtumaan. 

Haimme suhteellisen pitkään teoksen muotoa. Ideoimme ja pallottelimme asiantuntijoiden kanssa sitä, onko kyseessä historiikki, historiateos tai aivan joku muu. Vasta oltuamme pitkään kädet savessa uskaltauduimme kutsumaan tätä historiikiksi. Tärkein tavoite oli saada unohtunut tieto jälleen pinnalle ja mikäli se olisi tarkoittanut kirjan luonnehtimista muilla tavoin, niin se olisi varmaan sopinut toimikunnalle. 

“… mulla tiukka päivä haastatteluineen.” (Jarkon päiväkirjamerkintä 22.1.2020)

Historiikin sovittaminen arkielämään ei ollut aivan yksinkertaista. Työt ja arjen vastuut painoivat päälle. Litterointi tuntui erityisen vaikealta ja turhalta työltä. Myöhemmin senkin työn arvo nousi arvoon arvaamattomaan, kun haastatteluiden litteraatteihin jouduttiin palaamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Toimikunnan yhteispeli oli kuitenkin saumatonta. Kukin sai vapaat kädet suunnitella ja kirjoittaa omasta vastuualueestaan ja jälkikäteen vaikuttaakin siltä, että kaikki kirjoittajat löysivät tekstistään itseään motivoivan johtotähden. 

“Koronapaniikki. Kaikki peruttu.” (Jarkon päiväkirjamerkintä 11.3.2020)

“Suomeen julistettiin poikkeustila. Raskas tunne tuntui.” (Jarkon päiväkirjamerkintä 16.3.2020)

2020 jää ihmiskunnan historiaan. Shokki oli todellinen ja huoli esimerkiksi läheisten hyvinvoinnista iski kaikkiin toimikuntalaisiin. Vaihdoimme etävaihteeseen rakkaasta Oluthuone Kaislasta. Kaisa-kirjaston sulkeminen asetti meille jonkin verran haasteita. Lopputulemana huomasimme kuitenkin, että valtaosa aineistosta oli kerätty ja haastatteluista tehty, joten kykenimme tuossa vaiheessa jatkamaan kirjoitussuunnitelmia ja toteuttamaan niitä itseksemme. Muistan ajatelleeni eräässä vaiheessa, että ovatkohan nämä haastatteluaikataulut liian kireät – onneksi olivat.

“.. VOOn arkistot järkyttivät. ” (Jarkon päiväkirjamerkintä 21.4.2020)

Opiskelijatoiminta on ihanaa, innostavaa ja iloista. Se on myös ollut aikamoista örveltämistä, alkoholin kittaamista ja joukko kummallisia kyhäelmiä. Liiallinen paneutuminen VOOn muinaisiin internet-arkistoihin ja foorumikeskusteluihin on haitallista terveydelle. Tästä huolimatta VOOn rosoisempien puolien esillepano koettiin tarpeelliseksi. Toimikunta on pitänyt ohjenuoranaan saksalaisen historioitsijan Leopold Von Ranken ohjetta, jonka mukaan historioitsijan tulee kertoa vain ja ainoastaan mitä tapahtui. Helpommin sanottu kuin tehty!

Aiemmista poiketen on nykyisillä opiskelijapolvilla tämän teoksen myötä käsissään suhteellisen tarkkaa tietoa VOOn historiasta. Opiskelija-aktiivit saattavat käyttää historiikkia toimintansa tueksi – esimerkiksi virkistysvastaava voi halutessaan tarkistaa VOOn 1990–2020 vuosijuhlapuhujat ja -tilat teoksen listauksesta. 

“.. tiedossa kirjoitusharjoitus Arndt Pekurisen puistossa.” (Jarkon päiväkirjamerkintä 23.5.2020)

Historiikki muistuttaa tekstilajina pro gradu -tutkielmaa, mutta on samaan aikaan aika kaukana siitä. Historiikki haastoi ottamaan riittävästi etäisyyttä tarkastelun kohteeseensa. Periaatteessa on helppoa kirjoittaa yhdistyksestä, jossa on ollut mukana. Samanaikaisesti se on todella vaikeaa omien vakiintuneiden näkökulmien, sosiaalisten suhteiden ja toimintatapojen vuoksi. Toimikunta reflektoi problematiikkaa yhdessä, käsitteli yhdessä haastavat kysymykset ja toimi yhteisten päätösten mukaan. Tässä suhteessa olemme tehneet parhaamme. Ulkopuolinen historioitsija toimikunnassa olisi ollut kuitenkin hyvä lisä perspektiivin laajentamiseen. Kirjatuotannostakin saadut opit tulevat muutoinkin varmasti tulevaisuudessa käyttöön. Käsitys tietokirjan kirjoittamisen vaatimuksista motivoi sellaisen kirjoittamiseen tulevaisuudessakin. 

“50 historiikkia ennakkotilattu!” (Jarkon päiväkirjamerkintä 11.12.2020)

“Historiikki pakkaselle?” (Jarkon päiväkirjamerkintä 22.2.2021)

Projektissa oli monta elementtiä, joista kirjoittaminen oli oikeastaan vain yksi. Teoksen taittaminen oli lähestulkoon yhtä suuri ponnistus kuin lukujen laatiminen. Myös taloudellinen puoli oli aikamoista tasapainoilua. Vasta aivan viime hetkille selvisi, että pääsemme budjetin osalta positiivisen puolelle ja tämäkin oli toki kuormittavaa. Tässä suhteessa toimikunta on iloinen niistä kaikista tilauksista, joita on tehty ja niistä tulevista tilauksista, joita voolaiset ja VOO-mieliset tekevät (ps. vielä ehdit tehdä tilauksen osoitteessa https://elomake.helsinki.fi/lomakkeet/110346/lomake.html

“TJNK:lle meni historiikin apurahahakemus. ” (Jarkon päiväkirjamerkintä 25.5.2020)

Valitettavasti miltei kaikki rahoitushakemuksemme hylättiin. Valtava kiitos Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry, Valtiotieteellinen tiedekunta ja Valtio-opin seniorit ry tuestanne – ilman näitä tukia teosta olisi ollut todella haastava saada painoon ensinnäkään. 

“Elämäni ekat kirjajulkkarit! Kaikki VOOn vuosikymmenet edustettuna. <3” (Jarkon päiväkirjamerkintä 19.3.2021)

Kirjajulkkarit olivat todella hieno kokoontuminen ja kollektiivinen kiitos tehdylle työlle. Eräs ystävän kuvaus tämän tyyppisistä projekteista vangitsee hyvin olennaisen: 

“Yhteisöissä on paljon tiedostamattomana elävää yhdistävää voimaa jonka näkyväksi tekeminen vaatii erityistä työtä. Palkitsevaa todellakin! Hauskaa puuhaa! Ja jää jälki!”

Lainaus historiikista
Kuva: Ella-Maria Palkoaho

Palkkiksen ajatuksia projektista

Neljännellä luokalla äitini kertoi vanhempainillassa luokanopettajalleni, että hänen tyttärensä haluaa kirjailijaksi. Ala-asteen englannin opettajani joutui asettamaan kirjoitustehtäville pituusrajan, koska minä tein niistä liian pitkiä. Kerran koulumaalaukseni nähdessään hän kysyi, tuleeko minusta satukirjojen kuvittaja. Nyt käsillä oleva teos ei ehkä ole satukirja, mutta voin ainakin vastata, että vuonna 2021 ala-asteikäisen haaveet toteutuivat VOOn historiikin muodossa.

Prosessi oli omalla kohdallani pitkä ja vaikea. Työ alkoi VOOn hallituksen puheenjohtajuuskauteni loppumetreillä, kun Jarkko Nissinen pyysi minua mukaan projektiin. Silloin koko homma haki vielä muotoaan ja tekijöitään, kaikki oli uutta ja varsinaiset tavoitteet tuntuivat kaukaisilta ja hieman epätodellisilta.

Heti projektin alussa pyysin, että saisin tehdä kirjan kansikuvan. Koin kannen tekemisen eräänlaisena lahjana rakkaalle järjestölleni ja mahdollisuutena jättää pysyvä merkki sen historiaan. Itselleni vaikeinta oli kuitenkin aloittaminen, mikä viivästyi hävyttömän paljon. En halunnut aloittaa kantta, ennen kuin olin kirjoittanut oman osuuteni kirjasta. Kirjoitusprosessi venyi kesään, ohi monien sovittujen palautuspäivämäärien.

Kirjoittamisen aloitusta vaikeutti entisestään kirjastojen sulkeutuminen. Mutta kesällä Oodin avautuessa, se osoittautuikin oivaksi tukikohdaksi kirjoittamiselle. Kirjoittaminen alkoi sujua välittömästi, kun vihdoin pääsin lukemaan haastattelujen litterointeja. Pitkän ja monella tasolla vaikean kevään jälkeen toivat voolaisten alumnien tarinat vilpitöntä riemua muuten rutiininomaiseen ja tavallista yksinäisempään kesään.

Kappaleeni ensimmäinen versio valmistui onnekseni elokuun loppuun sovitun päivämäärän mukaisesti. Sen jälkeen keskityin jälleen kanteen. Taisin alunperin luvata, että kansi valmistuisi ennen kesää 2020. Sitten ennen kesän loppua, sillä syyskuussa lähtisin harjoitteluun Brysseliin. Siveltimet, maalit ja paperit kuitenkin lähtivät mukaan Belgiaan ja projekti alkoi noin viikko muuton jälkeen. Ajattelin ensin, että maalaamiseen menisi noin viikko. Tämän olin ajoittanut sen mukaan, että normaalisti noin 30 cm x 30 cm tauluun minulla menee noin 60 tuntia. Olin väärässä. Tähän 21 cm x 21 cm teokseen meni 46 päivää ja arviolta 192 tuntia. Rakkaudesta lajiin.

Kannen aloittamisessa vaikeinta oli konseptin keksiminen. Eräänä yönä sain kuitenkin väläyksen ja rupesin kehittelemään ideaa VOOlaisesta aikajanasta, joka kuvastaisi VOOn kehitystä 60-luvulta nykypäivään. Aikajana ympyröisi VOOn tunnetuinta symbolia, eli Minervaa. Seuraavaksi olikin sitten keksittävä, mitkä asiat kuvastaisivat VOOta parhaiten eri vuosikymmennillä ja miten ne saisi yhdistettyä yhteen kansikuvaan. Konsultoin historiikki-toimikuntalaisia heidän kirjoittamistaan kappaleista ja luin raakaversiota kirjasta inspiraatiota etsiessäni.

Sainkin paljon ehdotuksia ja ideoita, kun yritin etsiä sanoja, jotka kuvastaisivat VOOn vuosikymmeniä, opiskelijoille keskeisiä paikkoja, objekteja, VOOlle merkittäviä tapahtumia ja kirjoittajien lempitarinoita heidän kappaleistaan. Loppujen lopuksi haasteeksi kehkeytyi ennemminkin valinnan vaikeus kuin inspiraation puute. Päädyin kuitenkin 32 eri symboliin, jotka pääsivät kanteen.

Minervan uudelleenkuvittelu oli ehkä lempihetkeni, mutta myös painostavin asia koko työssä. Päätin jättää sen työn viimeiseksi vaiheeksi. Uskon löytäneeni alkuperäisen referenssin, jonka pohjalta logo on piirretty. Käytin sitä pääsääntöisenä mallina ja pyrin pysymään uskollisena ikoniselle logolle, samaan aikaan modernisoiden ja tekemällä hänestä realistisemman näköisen. Minervan jalkojen juuresta voi löytää myös kattilan kannen, jolla ensimmäisen logon muoto alun perin hahmoteltiin. Olen harkinnut tatuoivani hänet olkavarteeni.

Kuvaisin maalaustekniikkaa moderniksi klassismiksi. Teoksen tekoon käytin akryylimaaleja ja onni onnettomuudessa, että olin päätynyt Brysseliin: kaupungin taidekaupoilla oli paljon enemmän tarjottavaa kuin Suomessa. Ja halvemmalla.

Kuva: Ella-Maria Palkoaho

Yritin piilottaa kanteen  mahdollisimman paljon niin sanottuja pääsiäismunia, eri aikakausien VOOlaisille löydettäväksi. Toivon, että kansi puhuttelee niin VOOn perustajia kuin nykyisiä ja tuleviakin fukseja. Toivon, että kirjan lukija voi kantta katsoessaan löytää aina jotain uutta. Jotkin symbolit ovat vähän symbolisempia, toki kaikki kannessa olevat asiat selviävät historiikkia lukiessa. Ainakin melkein, yhden jätin itselleni. 

Työn aikana sain suunnattoman paljon tukea ja rohkaisevia sanoja muilta toimikuntalaisilta, sekä muutamilta ystäviltä, joille uskalsin jakaa kuvia työprosessista. Muutama meemeistä pitävä VOOlainen konsultoi myös yhtä kanteen tullutta kuvaa, mutta he eivät ainakaan silloin tienneet, miksi tämä hullu täti kyselee outoja juttuja suomalaisista puolueista ja poliittisista kompasseista.

Kaikkiaan prosessi oli mukaansatempaava. Kun siveltimeen tarttui, sitä ei malttanut laskea alas. Vaikka työhön kulunut tuntimäärä kuulostaa varmaan paljolta, eräs työkaverini sanoi mielestäni osuvasti ”kun tekee jotain, mitä rakastaa, ajankulu unohtuu”. Minun on myönnettävä, että olin suorastaan surullinen, kun teos oli vihdoin valmis lokakuun lopulla. Alkuperäisteos löytyy nyt yksiöni seinällä.

Eetun pohdinnat historiikista, professoreista ja vuosien havinasta

Lähtiessäni tutkimaan VOOn perustamisvuosikymmentä pyöri ajatuksissani kysymys siitä, näyttäytyisikö toiminta samanlaisena nykypäivään nähden. Aloitin asian tarkastelemisen hivuttautumalla Kaisa-kirjaston kellarin ontoille käytäville. Siellä kahlasin Ylioppilaslehden 60-luvun vuosikertoja samalla kun maailmanlaajuinen pandemia kolkutteli eteisessä.

Arkistoitujen aviisien sivuilta huokui vuosien havina ja samalla esiin pompahtivat nykyäänkin uutisista (ja Itse Valtiaista) tuttuja hahmoja. Ohessa ilahduin, kuinka samanlaisena toiminta on näyttäytynyt VOOn alkuvuosikymmenenä verrattuna nykyaikaan. Ekskursiot suurlähetystöihin, ajankohtaiset keskustelutilaisuudet ja rennot illanistujaiset yhdistävät 60-lukua ja tätä päivää.

Omanlaisensa haasteen muodosti professorimatrikkelin kokoaminen historiikin liitteisiin. Listaus valtio-opin professoreista oppituolin perustamisesta alkaen osoittautui nojatuolitutkimukseksi parhaimmillaan. Lähteiden metsästäminen, enemmän tai vähemmän ristiriitaisten tietojen vertaaminen toisiinsa sekä selvyyden saaminen lukuisista yliopiston professorinviroista sai projektin muistuttamaan Dan Brownin seikkailua arkistojen maailmassa. Mutta työ kannatti!

Nyt on nimittäin saatu kokoon päivitetty listaus valtio-opin professoreista. Matrikkelista löytyy kuvaus jokaisen professorin keskeisimmistä tutkimusaiheista ja vaikutuksista tieteenalaan. Kehotankin jokaista kandi- ja graduaihetta pohtivaa lukemaan listauksen läpi ja inspiroitumaan monista tieteenalaa koskevista kysymyksenasetteluista ja teemoista.

Professorien taustaan tutustuttuani mielenkiintoisena faktana voidaan todeta, että vaikka Karl Robert Brotherus oli ensimmäinen itsenäisen Suomen valtio-opin professori, niin oppituoli perustettiin jo kauan ennen häntä. Itseasiassa jo 1600-luvulla Turun Akatemiassa historian ja politiikan professuuria hoiti Michael Olai Wexionius. Historiikin matrikkeli kuitenkin keskittyy itsenäisyyden ajan valtio-opin professoreihin. Heidän toiminta onkin ollut monipuolista läpi vuosikymmenten ja erityisesti yhteistyö opiskelijoiden kanssa näyttäytyi ansiokkaalta läpi vuosien.

Historiikki valmistui mallikkaasti eteen tulleista haasteista huolimatta. Suurinta antia toimikunnassa olivat yhteiset keskustelut. Debatit VOOlaisuuden ytimestä, tositarinat hullunkurisista ja jännittävistäkin tapahtumista henkilöineen sekä toimikuntalaisille jaetut oivallukset tekivät historiikkiprojektista ikimuistoisen. 

Historiikin kirjoittamisen jälkeen voin nähdäkseni uskottavasti todeta, että koko tähänastinen historia on ollut VOOlaisen historiaa! 

Saskan pohdintoja projektista

Oma taipaleeni historiikkiprojektin parissa alkoi kuten kaikki hyvät Nordic Noir -rikossarjat. Olin Washingtonissa työharjoittelussa, kun heräsin eräänä marraskuisena aamuna klo 04:30 puhelinsoittoon. ”Tässä on Jarkko moi, miten menee, lähtisitkö tekemään VOOn historiikkia?” En ihan tarkkaan muista, mitä tokkuraisena vastasin ja mihin kaikkeen lupauduin. Tiesin kuitenkin jo puhelun katkaistessani ja nukahtaessani uudelleen, että taas oli yksi viaton voolainen houkuteltu johonkin elämää suurempaan projektiin.

Tammikuussa 2020 olin takaisin Suomessa. Ydinporukka kokoontui Kaislassa, eikä kellään ollut oikein vielä selkeää kuvaa siitä mitä projekti vaatisi, saatikka miten sen kanssa tulisi edetä. Jonkinlainen runko saatiin kuitenkin aikaiseksi ja tehtäviä jaettua. Otin itse vastuulleni kaksi lukua, poliittisen 70-luvun ja Policy-katsauksen. Jälkimmäisen tiesin menevän omalla painollaan, mutta 70-luvusta ei ollut mitään muuta tietoa kuin muutaman nykyisen professorin nimi. Ei säilynyttä arkistoa, ei tietoja aktiiveista, varhaisin lehtikin oli vuodelta -79. Ei auttanut muu kuin tarttua vähäisiin johtolankoihin ja lähteä tutkimaan.

Ja kuin ihmeen kaupalla asiat alkoivat edistyä! Joku haastateltava tunsi jonkun, tämä taas jonkun toisen, ja yhtäkkiä 70-luvun aktiivien nimiä oli koossa useampi kymmen. Eivätkä arkistotkaan olleet täysin kadonneet: HYYn arkistosta löytyi toimintakertomuksia useammalta vuosikymmeneltä ja Kansan Arkistosta joukko pahimman poliittisen kauden ASS-osaston papereita. Haastatteluja kertyi ja kaikki olivat uskomattoman avuliaita, vaikka moni valitteli muistikuvien heikkoutta. Osa laittoi vielä perään viestiä: ”Voisin vielä vähän tarkemmin avata, mitä tämä 1/77 Policyn kansikuva oikein tarkoittaa…” HYYn arkistonhoitaja skannasi meille satoja sivuja toimintakertomuksia vain pyytämällä. Ensimmäisen koronakevään aikana kokonainen VOO-vuosikymmen, josta oli ennen liikkunut vain muutamia epämääräisiä huhuja, piirtyi pala palalta kirjoittajan silmien eteen.  

Kirjoitusprosessista jäi monia asioita mieleen. Litterointi oli puuduttavaa, mutta palkitsevaa työtä, jota tuli tehtyä aina kun aikaa oli. Taisinpa litteroida jotain haastattelua silloinkin, kun ylitin bussilla Uudenmaan rajan koronasulun aikaan ja poliisi tiedusteli kaikilta minne matka. Jossain vaiheessa etsin erään 70-luvun alun puheenjohtajan yhteystietoja ja laitoin umpimähkään googlettamalla löytämäni kuoron sähköpostiosoitteeseen kyselyä olisiko sen johtaja mahdollisesti puheenjohtanut VOOta 50 vuotta sitten. Ja olihan hän! Erikseen täytyy myös mainita VOOn 70–80-lukujen vaihteen aktiivien Seppo Rissasen ja Pekka Mukkalan yhteishaastattelu, jossa kaksi eläkeikää lähestyvää miestä muistelivat naureskellen opiskeluaikojaan kuin ne olisivat tapahtuneet edellisellä viikolla. Näinä hetkinä tunsi olevansa ja tekevänsä historiaa. Tuntuu äärimmäisen hienolta, että kaikkien näiden VOO-aktiivien kertomukset on vihdoin saatu yksiin kansiin tulevien opiskelijasukupolvien luettavaksi!

70-luvusta muodostui lopulta hyvä kronologinen kattaus, mutta muuten historiikin kokoaminen oli melkoista palapeliä. Parikymmentä kirjoittajaa, pitkiä tekstejä, lyhyitä tekstejä, urheiluraportteja, kolumneja, vuosikymmenten virtaa. Eräs nimeltä mainitsematon professori, joka ei ihan täysin tajunnut, ettei historiikkiin ollut tarkoitus lähettää vertaisarvioitua artikkelia. Kesä ja alkusyksy menikin editoidessa ja järkevää kokonaisuutta yhdisteltäessä. Aikataulu venyi, mutta lopputuloksen kannalta näin oli varmasti parempi.

Loppusyksystä törmättiin uuteen ongelmaan: teksti oli kasassa, mutta se piti saada vielä painokelpoiseksi. Taitosta maksaminen tuntui kengännauhabudjetilla edenneestä toimikunnastamme tarpeettomalta eikä ulkopuolelta löytynyt juuri apua. Olin pitkään luvannut itselleni, etten ota päävastuuta taitosta, mutta vaihtoehdot alkoivat olla vähissä. Ja jossain vaiheessa marraskuuta tajusin, etten välttämättä edes haluaisi kenenkään muun tekevän visuaalista ilmettä teokseen, jonka tekemiselle olin uhrannut jo niin paljon vuodesta aikaa. Tähän se vuoden takainen yöllinen puhelu johti; jonkun piti viedä homma loppuun.

Lopulta taitto sujui yllättävän kivuttomasti. Teksti sovittui sivuihin mainiosti eikä kirjan kanssa onneksi tarvinnut tehdä turhia taitollisia kikkailuja. Jonkinlaisena haasteena oli kuvien etsiminen, mutta Policyt, arkistot ja satunnaisia valokuvia keränneet ihmiset saivat täytettyä aukot. Taitto valmistui loppujen lopuksi muutamassa kuukaudessa. Samalla siitä sai erittäin hyvin tekosyyn vältellä gradua ja silti selittää itselleen, että on saanut jotain aikaan. Ikuisena perfektionistina olen totta kai jo huomannut valmiista kirjasta muutaman lyöntivirheen ja puoli milliä vinossa olevan kuvan, mutta ehkä saan lohtua siitä, että ei se oikeasti ketään kiinnosta!

Viimein reilut 200 sivua tiukkaa asiaa VOOsta saapui sinisiin kansiin käärittynä painosta maaliskuun alussa. Kyllä sitä hetkeksi herkistyi ja mietti, tältäkö tuoreista vanhemmista tuntuu! Melkein puolitoista vuotta tätä teosta synnytettiin ja loppujen lopuksi siihen päätyi tietoa, jota kukaan ei ollut projektin alussa osannut aavistaakaan. Kun kuuden vuosikymmenen voolaisaktiiveja vihdoin kerääntyi Zoomissa yhteen maaliskuun puolenvälin julkkareissa, niin rehellisesti tunsi tehneensä jotain yhteisön hyväksi; sen yhteisön, joka on antanut itselle opiskeluaikana paljon ja ollut mukana muuttamassa ympäröivää yhteiskuntaa! Jälkikäteen tarkasteltuna tämän historiikin kirjoittaminen oli nimenomaan Voolaista hyvää elämää!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s