Helsingin asuntomarkkinat, mitä tapahtuu?

Teksti: Lukas Laakso

Kuva: Dora Arruda

Oli marraskuu 2020, kun sain tietooni, että joutuisin muuttamaan vuoden loppuun mennessä vuokra-asunnostani muualle. Jostain muualta kuin vanhempien nurkista oli löydettävä katto pään päälle, joten olin tilanteessa, missä minun piti tutustua asuntomarkkinoiden monimutkaiseen maailmaan. Heti kättelyssä yllätyin Helsingin hintatasosta. Kantakaupungin yksiöt olivat Pohjois-Helsingin rivitalojen hintaisia, tai sitten ne olivat vaatekomeron kokoisia, jotka olisi pitänyt remontoida lattiasta kattoon. En kuitenkaan hyväksynyt sitä, että tämä on hintataso, josta ei tingitä, vaan aloin jopa melkein obsessiivisesti seuraamaan Oikotietä, Etuovea ja muutamaa asuntojen myyntiin tarkoitettua ryhmää Facebookissa. Aktiivisella päivittäisellä asuntoilmoitusten seuraamisella saattoi löytää hiekan seasta timantteja, mutta ilman salamannopeaa toimintaa kisan saattoi hävitä jo ennen kuin se edes kunnolla alkoikaan. 

Oli tapaus, missä olin sopinut asuntoesittelyn kohteesta, joka tuli myyntiin aamulla kahdeksan aikaan. Sovin välittäjän kanssa näytön samalle päivälle kello 15. Olin ottanut yhteyttä tunti sen jälkeen, kun ilmoitus tuli julkiseksi, joten olin varma, että olen ensimmäisten joukossa – hyvässä positiossa kyseiseen asuntoon. Kaksi tuntia myöhemmin puhelimeni soi, ja kyseinen välittäjä ilmoitti, että valitettavasti asunto on myyty. Joku oli ostanut kyseisen kiinteistön edes käymättä siellä, eli pelkkien kuvien ja muutaman lauseen perusteella. Viimeistään tässä vaiheessa aloin miettimään koko kuviota asuntomarkkinoista, ja itselleni tuli niistä jotenkin vieraantunut olo. 

Olen lukenut asuntosijoittamisesta jonkin verran ja silmäillyt lehdistä artikkeleita, missä maalataan kuvia asuntosijoittajien kartellista, jotka valloittavat Helsingin vetovoimaiset asuinalueet asunto kerrallaan ja repivät hurjia vuokria tavallisilta tallaajilta. Omakohtaisen kokemuksen ja yleisen keskustelun pohjalta olen alkanut tajuamaan, että kyse on merkittävästä ilmiöstä – Helsingin asuntomarkkinat käyvät ylikuumenemisen partaalla. Mikä sitten on syynä tämän kaltaiselle ilmiölle? Vetävätkö varakkaat asuntosijoittajat todellisuudessa keskituloisia talutushihnassa?

Pohdin artikkelissa asuntomarkkinoiden tilannetta haastatellen yhtä Suomen kuuluisimmista ja menestyneimmistä alan asiantuntijoista. Ilmiön syitä miettiessä mieleen tulee nopeasti monia eri tekijöitä, jotka vaikuttavat asuntomarkkinoiden kiihtymiseen. Asiat harvoin ovat yksinkertaisia tai pelkästään yhden vaikuttavan voiman aikaansaamia. Markkinoita tarkasteltaessa ovat tilastot ja numerot välttämättömyys, ja ne antavat konkreettista pohjaa kyseiselle väitteelle. En halua kyllästyttää diagrammeilla ja desimaaleilla, vaan esitän muutaman karkean tilastollisen faktan Helsingin asuntojen hintakehityksestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. 

Tilastokeskus julkaisi marraskuussa 2020 osakeasuntojen hintatilaston ennakkotiedot, joista käy ilmi, että Helsingissä asuntojen hinnat nousivat vuodessa peräti 8,2 prosenttia. Viiden vuoden hintakehitys oli prosentuaalisesti kuusi yksikköä “plussan puolella”. Edellä mainitut luvut eivät itsessään kuulosta kovinkaan kummoisilta, mutta jos otetaan vertailuun Itä-Suomen hintakehitys tältä samalta viiden vuoden ajalta, niin se antaa ilmiölle perspektiiviä; Itä-Suomen asuntojen hintakehitys oli viiden vuoden aikana -2,4%. Hinnat siis laskivat huomattavasti. Ottaen huomioon sen, että tässä ajassa pääkaupunkiseudulla myyntiajat lyhenivät, kun ne taas Itä-Suomessa kasvoivat keskimäärin neljään kuukauteen, syntyy mielikuva siitä, että pääkaupunkiseutu jyrää asuntokaupassa. Muualla asuntojen ostaminen vähenee, ja myyminen vaikeutuu. Nopeasti mieleen piirtyy kuva kaupungistumisesta, pääkaupunkiseudun suosiosta ja Helsingin dominoivasta vetovoimasta.

Jotain perää väitteessäni kaupungistumisessa on, sillä mikäli katsotaan Helsingin väkiluvun kasvua aikaväliltä 2015–2020, on se kasvanut noin 5,3 prosenttia. Viiden vuoden asuntojen hintakehitys on siis prosentuaalisesti hyvin lähellä väkiluvun kasvua, eikä tämä varmastikaan ole sattumaa. Lisääntynyt kysyntä ja asuntojen tarve vaikuttavat hintakehitykseen positiivisesti, sillä asuntoja ja pinta-alaa on rajattu määrä. Nämä seikat huomioon ottaen voitaisiin allekirjoittaa väite siitä, että kaupungistuminen on ainakin yksi seikoista, jotka ovat vaikuttaneet tähän niin sanottuun asuntomarkkinoiden ylikuumentumiseen. Kaupungistuminen on kuitenkin vain osa totuutta, eikä se täysin selitä tätä ilmiötä, sillä edellä mainitut luvut kertovat kokonaiskuvan keskiarvollisesti hintojen kehityksessä, mutta Helsingin sisällä kysynnässä, tarjonnassa ja hintatasossa on valtavia eroja alueellisesti.  

En ole kiinteistöalan asiantuntija, enkä tiedä muuta kuin sen, mitä olen lukenut, kokenut ja kuullut. Asiaa miettiessäni tajusin nopeasti, että tarvitsen itseäni fiksummalta ja enemmän tietävältä näkemystä tähän askarruttavaan kysymykseen. Kiinteistöalan ammattilaisia miettiessäni nousi mieleeni kaksi nimeä: Jethro Rostedt ja Andrei Koivumäki. Molemmat ovat kiinteistönvälityksessä hyvin tunnettuja, ja heitä voisi jopa kutsua kiinteistöalan rokkistaroiksi. Päätin tarttua tuumasta toimeen, ja ottaa yhteyttä toiseen näistä herrasmiehistä. Päädyin laittamaan Koivumäelle viestiä, ehdotin hänelle nopeaa haastattelua. Koivumäki on kenties Suomen menestynein kiinteistövälittäjä, Neliöt Liikkuu LKV Oy:n perustaja ja värikäs mediapersoona. Onnekseni hän vastasi, ja oli hyvin innoissaan voidessa vastata kysymyksiini. Kävimme hedelmällisen ja humoristisen keskustelun. Puhuimme asuntokuplasta, kiinteistövälityksestä ja kaupungistumisesta. Ohessa on haastattelu kokonaisuudessaan!

“Milloin lähdit kiinteistöalalle, mikä tähän johti ja onko jokin muuttunut siitä, kun lähdit alalle?”

Oisko se ollut 2011 loppupäässä, kun intti loppui, ja tuli sellanen ajatus, että kiinteistövälitys voisi olla sellanen hauska ala, missä pääsisi tienaamaan enemmän, kun niin sanotussa tavallisessa duunissa, ja määrittelemään oman palkkansa. Melkein puolivahingossa kaverin kautta kuulin kiinteistövälityksestä ylipäätänsä, ja sitten mä päätin että musta tulee Suomen tunnetuin asuntomyyjä ja 2012 helmikuussa muutin Helsinkiin ja alotin Kiinteistömaailmalla hommat.   

“Mitä sinun silmin Helsingin ja pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla tapahtuu nyt?”  

No siis nythän, kun korona alkoi sillon viime vuonna, niin paljon ihmisiä jakoi mielipiteitä, ja kaikki oletti, että hinnat tulee laskemaan, ja jotkut sijoittajat lähti myymään yksiöitä ja kaksioita pois siinä pelossa, että 20 prosenttia lähtee asuntojen hinnoista pois. Siinä kohtaa ainakin omille asiakkaille, lähipiirille ja muutamalle lehdelle omaa analyysiä siitä, että en usko hintojen laskuun vaan tavanomaista nousua tullaan näkemään vähintään. Ja nythän tässä vuodessa ollaan huomattu, että kysyntää on enemmän kuin tarjontaa, mikä taas luonnollisesti nostattaa hintoja ja hinnat ovatkin nousseet tavanomaista enemmän kuin viime vuosina. Jos pk-seudulla kasvu on ollut keskimäärin noin kolmea neljää prosenttia, niin nyt on nähty jopa yli 10 prosentin nousua tietyillä alueilla ja tietyissä kohteissa. Eteenkin yksiöissä ja kaksioissa Helsingin kantakaupungissa on ollut enemmän kysyntää kuin tarjontaa, eli karkeasti sanottuna jos tietyllä postinumerolla oli ennen 30 yksiötä myynnissä, niin nyt niitä on ehkä kymmenen. Tämähän tekee luonnollisesti sen, kun kohteita ei ole saatavissa, mutta ostajia kuitenkin löytyy niin ihmisten päätökset ovat nopeampia ja sitä kautta saadaan kilpailutuksen kautta parempia hintoja, kun tarjoajia on enemmän kuin yksi. Taitava välittäjä pystyy tässä tilanteessa saamaan entistä korkeamman hinnan kaupalle. Kantakaupungin kohteiden hintojen nousu on taas johtanut siihen, että ihmiset jotka miettivät kantakaupunkiin muuttoa aikaisemmin miettivätkin nyt miksei ostaisi samalla rahalla isompaa esimerkiksi rivitaloa Pohjois-Helsingistä tai Espoosta, mikä on taas nostanut näidenkin alueiden hintoja.

“Mediassa on puhuttu paljon Helsingin alueen asuntomarkkinoiden ylikuumentumisesta. Mikä on näkemyksesi tähän, ja selittääkö sitä mielestäsi paljon puhuttu asuntosijoittamisen kupla vai enemmänkin kaupungistuminen ja jatkuva väestönkasvu?”  

Itse en usko, että etenkään kantakaupungin hinnat tulisivat alas missään vaiheessa, sillä loppupeleissä Helsinki ja ylipäätään Suomi ovat niin stabiileja paikkoja, ja täällä on ihmisillä varaa ostaa ja ihmiset haluaa ostaa hienoja asuntoja. Suomalaiset myös miettivät hieman eri tavalla kuin jonkun muun maalaiset, että suomalaiset ovat valmiita laittamaan asumiseen hyvin paljon omaisuutta kiinni. Uusia tontteja ei myöskään tule kantakaupunkiin ja pinta-ala on aika rajallista, ja sen takia myös uudiskohteet ovat rajoittuneita. Asunnon hinnanhan määrittää kysynnän lisäksi se, kuinka paljon sen maan arvo on, ja Helsingin ollessa kasvava kaupunki se maan arvo ei tule laskemaan missään kohtaan. Uskon siis, että kantakaupungin hinnat alkavat nyt vasta vakiintumaan, eli ne alkavat olla sitä tasoa, missä niiden pitäisikin olla. Jos mietitään pari vuotta taaksepäin, niin kaksio minkä neliöhinta oli 7500-8500 euroa, niin nyt tänä päivänä on haastavaa löytää fiksu kaksio alle 10 000 euron neliöhinnalla. Eli jos miettii, kannattaako odottaa asuntomarkkinoilla, jos hinnat tulisivat alas, niin oma näkemykseni on se, ettei kannata odottaa, vaan hinnat tulevat tästä vuosittain vaan nousemaan. Uudistuotanto myös määrittelee arvon nousun pitkässä juoksussa, ja hinnat niissä saattavat olla tällä hetkellä 12-14 000 euroa neliöltä. Jos uudiskohteen vieressä on vaikka 50-luvun talo, jonka neliöhinta on 10 000 euroa, niin miksei sen neliöhinta olisi viiden vuoden kuluttua 12 000 euroa, ja taas uudiskohteen neliöhinta siitä alkuperäisestä nousee. Ihmiset, jotka lähtevät myymään uudiskohdetta kahden kolmen vuoden päästä haluavat totta kai voittoa, joten he myyvät sen alkuperäistä korkeammalla hinnalla, ja tämä määrittää sen arvonnousun myös suurelta osin. En siis usko, että mitään asuntosijoittamisen kuplaa on pääkaupunkiseudulla, vaan arvon nousun määrittää juuri edellä mainitut asiat.  

“Eli kysynnän ja tarjonnan mukaan mennään, eikä voida puhua asuntomarkkinoiden kuplautumisesta?

Kyllä. Ainoa kupla, mistä voidaan puhua, on se, kun ihmiset ostavat koronan aikana kilpailun takia kovaan hintaan rivitaloja tietyiltä alueilta esimerkiksi Espoosta, niin siellä voi olla hankaluuksia saada rahoja takaisin muutaman vuoden päästä. Tähän vaikuttaa se, että Espoossa on tilaa uudiskohteille, joten se maan arvo ei ole niin korkea, joten jo aikaisemmin mainitsemani logiikka ei välttämättä pure siellä.  

“Kuulostaa järkevältä etenkin ajatus alueesta, sillä näin nuoren näkökulmasta, kun haluaa asua niin sanotuilla “trendialueilla” kuten Punavuori, Töölö tai Kallio, hinnat ovat tapissa, mutta kun menee kivenheiton päähän esimerkiksi Vallilaan, niin hinnat tippuvat selvästi.” 

Juuri näin, ja kun mainitsit Vallilan, niin se on hassua, että Kalliossa samanlainen asunto, kuin Vallilassa tai Alppilassa saattaa maksaa 1000 tai 1500 euroa enemmän neliöltä, vaikka se on suunnilleen saman matkan päässä ytimestä. Tässä käy niin, että näidenkin alueiden hinnat tulevat nousemaan huomattavasti, sillä kun Kallio kallistuu, niin ne jotka eivät enää taloudellisesti pysty siellä asumaan muuttavat viereen Vallilaan tai Hermanniin ja näin kysyntä siirtyy sinne ja hintojen nousu seuraa perässä. Tämän seurauksena sinne tuodaan esimerkiksi uusia trendikkäitä ravintoloita ja yhtäkkiä ihmisillä onkin kova hinku asua juuri näillä alueilla.  

“Huomattava osa meistä Helsingin yliopiston opiskelijoista asuu kantakaupungin alueella, ja mediassa on puhuttu, ettei opiskelijoilla ole enää kohta varaa asua keskustan läheisyydessä yksityisessä vuokra-asunnossa tai tulla asumaan esimerkiksi kesätöiden ajaksi. Tähän on esitetty syyksi esimerkiksi se, että ahneet asuntosijoittajat nostavat vuokrien hintoja loputtomiin ja riistää tavallista kansaa. Näetkö itse tällaisen skenaarion realistisena, missä asunnot päätyvät sijoittajien haaviin, eikä esimerkiksi vastavalmistuneella opiskelijalla ole varaa ostaa asuntoa Helsingistä, tai asua vuokralla kantakaupungin alueella?“ 

Ensimmäiseksi haluaisin korjata tästä paljon puhutusta aiheesta sen, kun on paljon puhuttu, että hinnat karkaavat sijoittajien takia, niin kahden viimeisen vuoden aikana enemmänkin kilpailun eli kuluttajien takia hinnat ovat olleet nousussa. Normaalit ihmiset ovat tajunneet sen, että hinnat tulevat nousemaan. Tämän takia ostaneet nyt urakalla asuntoja. Sijoittajat ovat itse asiassa aika paljonkin poistuneet eteenkin kantakaupungin markkinoilta esimerkiksi nyt koronan aikaan. Ihmiset huomasivat, että hei asunnoista saa helpompaa rahaa, kuin osakemarkkinoilta tai vaikka start-up yrityksistä. Tällä hetkellä sijoittajat eivät osta niin kuumeisesti asuntoja, kuin vaikka pari vuotta sitten, ja monet heistä ovat siirtyneet muualle. Siinä olen kuitenkin samaa mieltä, että sanotaan kun mennään viisi tai kymmenen vuotta eteenpäin, niin valitettavasti niin sanotuilla tavallisilla ihmisillä ei ole varaa ostaa Helsingin keskustan alueelta asuntoa. Tässä määrin siis uskon tämän kaltaiseen skenaarioon, että mennään kohti Pariisin tai Lontoon tapaista tilannetta, missä tavanomaisella työssäkäyvällä ihmisellä ole varaa varsinkaan yksin asua keskustassa muuten kuin vuokralla. Yksiöt ja kaksiot tulevat maksamaan niin paljon, että jos et vaikka tule varakkaasta perheestä tai ole hyvin kovapalkkaisessa työssä, niin valitettavasti asunnon omistaminen Helsingin keskustasta voi jäädä haaveeksi. Ihmiset kuitenkin haluavat asua Helsingissä, joten luonnollisesti tämä myös nostaa kauempana olevien alueiden hintoja.  

“Tällä tavalla olen ehkä itsekin pyrkinyt selittämään hintojen nousua, kuten puhuit Pariisista tai Lontoosta, niin osa suurkaupungin piirrettä on se, että mitä lähemmäs keskustaa mennään, niin sitä kalliimmaksi nousevat neliöiden hinnat.” 

Totta, ja Helsinki alkaa jo muistuttaa olemukseltaan Eurooppalaista suurkaupunkia, ja sen on voinut huomata siinä, miten esimerkiksi kymmenessä vuodessa Helsingin palvelut ovat kehittyneet. Palvelut myös useimmiten suunnataan kaupunkien keskustoihin, ja ihmiset haluavat asua palveluiden välittömässä läheisyydessä. Keskustassa asuminen on myös omanlainen trendinsä ja moni pitää siitä, kun astuu ovesta ulos tuntee olevansa sykkeessä. Onhan siinä tietenkin erilainen fiilis astua ulos Oulunkylässä kerrostaloasunnosta, kuin vaikka Punavuorenkadulla. Joillekin se myös voi ihan oikeasti olla status- kysymys, että on siistiä sanoa, että mulla on keskustassa kämppä.

“Näinhän se on ja varsinkin nuorena on kiva asua keskustan sykkeessä, kun tilaa ei tarvitse hirveästi ja kaikki menot ja meiningit on heti nurkan takana. Viimeisenä kuitenkin kysyisin, että sä olet kuitenkin myynyt valtavan määrän asuntoja ja olet kartalla asuntomarkkinoista paremmin kuin hyvin, niin onko sulla vinkkejä nuorille, esimerkiksi opiskelijoille, ensiasunnon hankkimiseen tai asuntomarkkinoille ylipäätään?” 

Siinä on todella monta tekijää, mitä tulee ottaa huomioon, mutta ensimmäinen asunto kannattaa ostaa heti kun siihen on mahdollisuus, koska niin kuin puhuttiin pääkaupunkiseudulla hinta ei tule alas vaan päinvastoin. Lainaa lyhentämällä maksat myös tavallaan vuokraa itsellesi, etkä saman kokoista summaa jonkun toisen taskuun. Asuminenhan on Suomessa loppupeleissä hyvin halpaa. Jos puretaan tällaista kaavaa, että jos ostat oman asunnon ja lyhennät lainaa keskimäärin 700 euroa kuukaudessa, niin ei pidä miettiä, että maksat pankille lainaa tämän summan kuukaudessa, vaan pikemminkin laitat rahaa talteen. Asumiskustannuksiksi näin muodostuu vastike ja lainan korko, jotka ovat vaikka yhteensä 300 euroa kuukaudessa. 300 eurolla et löydä vuokra-asuntoa mistään, joten voidaan sanoa, että oman asunnon ostaminen on mahdollisuuksien mukaan järkevämpää. Ihmiset eivät ehkä tarpeeksi usein mieti asiaa tältä kantilta, mutta lainan lyhentäminen on siis niin sanotusti sijoitus, mikä kasvaa korkoa sen 2-5 prosenttia vuodessa.  

“Eli kannustaisit siis nuoria lähtemään asuntomarkkinoille mahdollisuuksien mukaan niin nopeasti kuin mahdollista?”

Joo totta kai, oli se sitten oma asunto tai sijoitusasunto, niin saa ainakin pienen riskin tuottoa. Loppupeleissä tuotto sijoitetulle pääomalle on aika hyvä, koska jos ostat vaikka 100 000 euron asunnon, johon laitat kiinni 20 000 euroa omaa pääomaa, mikä kasvaa itsekseen asunnon arvon kautta, niin onhan se fiksumpaa asua omassa asunnossa. Sitten jos mietitään sitä, mistä se kannattaa ostaa on se monimutkaisempi kysymys, sillä siihen ei vaikuta vain sijainti, vaan esimerkiksi taloyhtiö ja asunnon pohja. Ensiasunnon ostajan tulisi myös selvittää tarkkaan asunnon tekniset asiat, kuten tulevat remontit, sillä jos asuntoon on vaikka tulossa viiden vuoden sisällä putkiremontti, jonka kuluja ei olla määritelty, niin voi asunnon hinta todellisuudessa ollakin kalliimpi kun ottaa huomioon kaikki kustannukset. Monet suomalaiset kuitenkin pelkäävät sitoutua asuntoon ja suureen lainaan, mutta tulee muistaa, että meillä on Suomessa asuntolainojen suhteen erittäin hyvä tilanne. Meillä on tällä hetkellä korot hyvin matalia, joten asuntolainan takaisinmaksun suhteen ei ole mikään kiire. Jos mennään vaikka naapurimaahan Venäjälle, niin siellä esimerkiksi vuosittainen korko saattaa olla kymmenen prosentin luokkaa, niin siellä kiireen maksun suhteen ymmärtää. Meillä korkojen ollessa alle prosentin ei ole niin väliä maksaako lainan kymmenessä vai kahdessakymmenessä vuodessa takaisin ja melkein ennemmin ottaakin sen pidemmän ajanjakson.   

“Asunnon ostaminen siis kuulostaa melko win-win tilanteelta, ja tämän ovatkin monet Suomessa tajunneet. Siinä oli kuitenkin kaikki kysymykset tältä erää, joten tässä vaiheessa kiitän siitä, että tällainen haastattelu onnistui ja toivotan sulle mahtavaa kesän odotusta ja toivotaan, että neliöt liikkuu!”

Kiitos samoin, ja mahtavaa mikäli mun vastaukset avasi asioita. Se on aina ilo puhua asuntomarkkinoista!  

Koivumäen vastaukset pohjustivat vahvasti sitä, että Helsinki on kaupungistumassa ja tämä on myös nostanut asuntojen hintoja merkittävästi. Yllätyin kuitenkin siitä, että yhtenä syynä markkinoiden ylikuumentumiselle oli hänen näkemyksensä mukaan niin sanotut tavalliset kuluttajat, jotka ovat vaan yksinkertaisesti tajunneet asuntomarkkinoiden kannattavuuden, ja tämän johdosta reagoineet hintojen nousuun. Tilanne tuntuu juontavan juurensa enemmänkin siihen, että pankkien myöntämät asuntolainat ovat hyvin edullisia, ja tästä syystä asunnon ostaminen näyttäytyy ihmisille järkevänä. 

Toisaalta sain haastattelusta irti juuri sen mitä kaipasinkin, eli kattavan vastauksen laajaan kysymykseen, mutta samaan aikaan se laski silmissäni asuntomarkkinoiden mediaseksikkyyttä. Tietenkin mielenkiintoisempi ja jännittävämpi syy ilmiön takana olisi ollut ilkeä asuntosijoittajien kartelli, joka vetelee naruista kuluttajia ja omalla toiminnallaan leikkivät markkinoiden hintatasolla. Jos asiaa kuitenkin tarkastelee toiselta kantilta, niin omalla tavallaan syyt hintojen nousulle lohduttavat, sillä ne kertovat siitä, ettei tarvitse olla sisäpiirin kiinteistömoguli haaveillakseen asunnon ostamisesta.  

Helsingin kaupungistuminen vaikuttaa siis olevan hyvää vauhtia käynnissä, joka näkyy väestönkasvuna sekä asumisen ja asuntojen kallistumisena. Mielikuva siitä, että kymmenen vuoden kuluttua hinnat karkaavat siihen suuntaan, ettei keskustassa asuminen ole mahdollista kuin huipputuloisille on harmittava ajatus, mutta toisaalta looginen. Helsingin vertaaminen Lontooseen tai Pariisiin voi tuntua valtavalta kärjistämiseltä, mutta ihmismäärään ja tulotasoihin suhteutettuna se onkin ihan järkevää. Helsingin muuttopaine kasvaa kasvamistaan ja kysyntää asunnoille on enemmän kuin tarjontaa. Opiskelijan näkökulmasta tilanne voi tuntua toivottomalta, kun omalla lempialueella asuminen käy lompakolle hyvin kalliiksi, vaikka asumistuki kattaa tiettyyn rajaan asti suurimman osan vuokrasta. 

Päättäjät kuitenkin ovat reagoineet tähän asuinalueiden hintatasojen eriarvoisuuteen, mikä on varmasti jollain tasolla varsin hyvä asia. Jos mietitään uutta asuinaluetta, Jätkäsaarta, on siellä sekaisin HOAS:in ja Helsingin kaupungin asuntoja sekä yksityisessä omistuksessa hyvin kalliita asuntoja. Diversiteetin luominen arvokkaille asuinalueille on selvä keino ehkäistä kaupungistumisen haittapuolia, esimerkiksi slummiutumista. Mikäli Helsinki on menossa kohti eurooppalaista suurkaupungin imagoa, on äärimmäisen tärkeää, että tämän kehityksen varjopuolia pyritään minimoimaan mahdollisuuksien mukaan.  

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s