Tervehdys VOOlaiset! 

Uusi vuosi on täällä ja sen mukana uusi hallitus, jonka kokoonpanossa minulla on kunnia toimia puheenjohtajana. Olemme jälleen kerran saaneet huomata, ettei Iso Pyörä -uudistuksen herättämä huoli VOOn tulevaisuudesta ole aiheellinen: uusi vuosikerta fukseja on löytänyt tiensä mukaan toimintaan! Tänä vuonna hallituksessa on mukana upeat 14 jäsentä ja 11 virkailijaa.

Valtio-opin opiskelijat on kunnioitettavaan ikään ehtinyt perinteikäs opiskelijajärjestö. VOOn ydintä ovat vahvasti olleet tapahtumien järjestäminen, yhteisten kokemusten kartuttaminen ja muistojen luominen – livenä ja yhdessä tehden. VOOlla on mahtavia perinteisiä tapahtumia, joihin se profiloituu, joista se tunnetaan ja joista toivottavasti jatkossakin pidetään kiinni. Näin korona-ajassa näitä perinteitä ei kuitenkaan voida toteuttaa tavalliseen tapaan. Itse ennätin osallistua tapahtumiin ja lähiopetukseen noin kolmen periodin ajan ennen tilanteen puhkeamista. Ehdin risteilylle, sekä juhlistamaan 60-vuotiasta järjestöämme Katajanokalla. 

Globaalin pandemian pitkittyessä ei kellekään liene epäselvää, kuinka hartaasti toivomme ja kaipaamme mahdollisuutta järjestää kasvokkaisia tapaamisia. On myös sanomattakin selvää, kuinka pahoillani olen niiden puolesta, jotka eivät vielä ole päässeet osallistumaan tapahtumiin taikka saaneet yliopistoelämäänsä samalla tavalla konkretiaa. Pandemiatilanteen lieventymistä odotellessamme haluamme kuitenkin pohtia muita keinoja rakentaa VOOlaisuutta niin, että toiminta voi säilyä merkityksellisenä myös poikkeusoloissa. 

Keskustellessani fuksien kanssa, ovat monet luonnehtineet kulunutta syksyä tunteiden vuoristoradaksi. Samassa veneessä oleminen luo kyllä osaltaan yhdentymistä, ja ilonaihetta herättävät monet spontaanit tapaamiset. Silti yliopisto tuntuu monelle vaikeasti hahmotettavalta paikalta, johon ei välttämättä koe vielä edes kuuluvansa. Voisiko VOOlaisuus vastata tähän tilanteeseen?  

Vaikka ehdotus on kovin kliseinen, on se silti mielestäni huomionarvoinen. Yliopistoelämä ja VOOlaisuus ei kiteydy johonkin tiettyyn tapahtumaan tai rakennukseen – sen tekevät ihmiset ja yhdessä jaetut kokemukset. VOOlaisuus rakentuu aina lopulta ihmisistä, hyvästä seurasta, kivan kaverin kanssa vietetystä ajasta. Vaikka edellä mainittu ei tällä hetkellä tarkoita fyysisiä tapaamisia, voi yhdessäoloa toteuttaa muilla tavoilla. Poikkeuksellinen aika, jota elämme, antaa mahdollisuuksia uudistuksen tuulille, vanhoja perinteitä kunnioittaen.

Fuksit, teillä on ainutlaatuista osaamista vaikeasta tilanteesta selviytymisestä, uuden innovoinnista ja pelkästään ympäristönkin aiheuttamasta pakosta keksiä uutta vanhan tilalle. Vanhemmat VOOlaiset, te olette luoneet toiminnan kivijalan ja olette korvaamattomassa roolissa perinteiden ylläpidossa ja niiden jatkuvuuden varmistamisessa.

VOOn toiminnan on kehityttävä vastaamaan tämänhetkisiä tarpeita, perinteisiin nojaten, mutta avoimena uudelle. Tilanne on kaikille haastava. Erityisesti opiskelijoiden jaksaminen herättää suurta huolta, kun opinnot ovat muuttuneet itsenäisiksi.  Yksin puurtamisen tuomat vaikeat tunteet ovat myös asia, josta itselläni on henkilökohtaista kokemusta. Yhdessä (vaikka fyysisesti erillään) tästäkin silti selvitään, vaikka tilanne tuntuisikin välillä epätoivoiselta.

Haluan sydämeni pohjasta toivottaa kaikki opiskelijat – niin uudet kuin vanhat – osallistumaan tapahtumiin, ja toivottavasti löytämään VOOsta itselleen mielekästä toimintaa! Kevät kolkuttelee jo ovella ja tuo mukanaan toivoa. Pidetäänhän yhteyttä, toivottavasti pääsemme jo pian tapaamaankin! 

Kuka? Maijastina Tuominen on toisen vuoden politiikan ja viestinnän opiskelija ja VOOn puheenjohtaja vuonna 2021. Häntä kiinnostavat erityisesti yhteiskunnalliset ilmiöt, kulttuuri, ihmiset ja luonto.