Teksti: Eero Lipponen

Kirjoitus on osa kolmen kulttuurifragmentin kokonaisuutta. Edellisen osan voit lukea täältä ja seuraavan osan täältä.

Tova raiskataan. Väkivallan alkuperä: miehinen maailmankatsomus, joka levittää ihmissuhteet eteensä kamppailun kenttänä, nollasummapelinä, jossa on tarjolla vain häviäjän ja voittajan roolit. Katkeria ollaan oletettuja voittajia kohtaan. Ivallisesti syljetään häviäjien suuntaan. 

Tämä maailma on myös loputtoman koston maailma, sillä se on kunnian ja kunnian menetyksen maailma. Menetetty kunnia voidaan voittaa takaisin ja päälle laskeutunut häpeä karkottaa vain kostamalla. 

Myös Tova päättää kostaa. Hänen kostonsa on kuitenkin jo lähtökohtaisesti mahdoton, aina jo mahdollisen ulkopuolella. Miestä ei voi raiskata. Mutta Tovan epäonnistunut yritys kostaa ei kerro hänen heikkoudestaan eikä miesten ylivoimasta. Tovan koston mahdottomuus osoittaa kaiken koston mahdottomuuden, sen mahdottomuuden, että ihmissuhteet voisivat todella perustua voittamiseen ja häviämiseen, kunniaan ja kunnian menetykseen, väkivaltaan ja kostoon. Se osoittaa miesten maailman lähtökohtaisen mahdottomuuden, sen perimmäisen itsetuhoisuuden.

Romaani loppuu syyllisen äidin ja syyllisen pojan syleilyyn. Taistelu on alkanut. Mutta tämä taistelu on erilainen kuin kaikki sitä edeltäneet taistelut, sillä se pyrkii tyhjentämään itse taistelun käsitteen. Taistelu joka on alkanut, on taistelu kaiken taistelun lopettamiseksi, jokaisen kostonkierteen katkaisemiseksi, ikuisena pidetyn miesten maailman sijoiltaan asettamiseksi.