Kekkoslovakian aikaisen hyssyttelyn ilmapiirin mureneminen ja mediakentän monipuolistuminen mahdollistivat piikittelevän kielenkäytön. Poliittinen julkisuus moniäänistyi ja samalla annettiin tilaa konventionaalisen politiikan ulkopuolelta tuleville äänenpainoille. Ja tähän rakoon iski sanataiteilija Juice.

Ironisesti suomirockin Kekkoseksi tituleerattu Juice Leskinen antoi lauluillaan ja sanoituksillaan täyslaidallisen Kekkosen aikaiselle suomettumiselle ja konsensuskulttuurille. Poliitikkojen vastavoimana ”kansanmieheksi” asemoitunut Juice ei säästellyt sanansäilän sivalluksillaan ketään eikä mitään. Taiteilija itse on todennut, että on olemassa vain kolme laulujen käsittelemää aihepiiriä: ihmisen suhde toiseen ihmiseen, ihmisen suhde uskontoon ja ihmisen suhde yhteiskuntaan. Tässä kirjoituksessa käsitellään viimeisintä.

Juicen tuotanto, lavaesiintymiset ja julkiset esiintulot sisälsivät usein poliittisia näkemyksiä verhoiltuna kritiikin viittaan. Juicen kykyä nostaa esiin havaitsemiaan yhteiskunnallisia ongelmia ja epäkohtia pidettiin yhtä lailla rasittavana nillittämisenä kuin toivottuna konsensusyhteiskunnan ravistamisena. Kysymykseksi tosin jää, osallistuiko Juice julkiseen keskusteluun tietoisesti poliittisella agendalla vai oliko se tahatonta huomionhakuista riimeillä kikkailua.

Juicen kynästä syntyneet sanoitukset käsittelivät niin päivänpolitiikan henkilöitä kuin yleismaailmallisia ilmiöitä. Sanoituksista voi löytää teemoja esimerkiksi ydintuhosta ja autoritääristen johtajien fanaattisuudesta. Kappaleen Myrkytyksen oireet sanoma viipyilee väistämättömän ydintuhon edessä. Samainen fatalismi ja ihmiskunnan pyrkimykset pelastaa maailma väistämättömältä katastrofilta on nykykuuntelijan korvin sovitettavissa myös ilmastonmuutoksen luomiin uhkakuviin:

Kuule istuta vielä se omenapuu

Vaikka tuli jo tukkaasi nuolee

Vaikka huomenna saaste jo laskeutuu

Vaikka huomenna aurinko kuolee

Hyvin mielin voin vierelläs vilkuttaa

Kun maailma hautaansa nilkuttaa.

”Juice mielsi itsensä Väyrysen antiteesiksi ja identifioitui kansan puolelle suhmuroivia kansanedustajia vastaan.”

Menneiden sukupolvien artistien sanoituksia analysoitaessa on muistettava, että tulkinnat ovat relativistisia. Mikään tulkinta ei ole varauksettoman oikea, vaan kaikki ovat subjektiivisia näkemyksiä, joihin vaikuttaa tulkitsijan omakohtainen kokemus. Samoin on myös Juicen sanoitusten laita. Laulun sanoituksia voidaankin tarkastella joko kontekstiinsa nähden tai ajattomina luomuksina. Yhteiskunnallista sanomaa sisältävissä kappaleissa esiintyykin usein sen aikaisia henkilöitä ja tapahtumia.

Vaikka monet eri puolueet vuosikymmenten saatossa kyselivätkin taiteilijaa riveihinsä, pysyi Juice puoluepoliittisesti sitoutumattomana. Kuvaavaa onkin, että Juicen bändikaverina Coitus Int– yhtyeessä soittanut Mikko Alatalo myöhemmin astui Arkadianmäelle Keskustapuolueen väreissä. Kaksikon yhteinen studioalbumi Senaattori ja boheemi vuodelta 2004 viittaakin Juicen irtiottoon politiikasta korostaen itseään vallitseviin normeihin nähden epäsovinnaisena taiteilijana.

Lapsuudessaan Juankosken ruukkimiljöössä Jussilla oli kavereita kaikista yhteiskuntaluokista. Pienessä Pohjois-Savon pitäjässä pidettiin toisista yhtä. Tosin puoluepolitiikasta on todettava, että nuoruudessaan mies toimi paikallisten kokoomusnuorten huvitoimikunnan puheenjohtajana. Juice kuitenkin jätti pestin oitis, kun jäsenmaksun maksaminen tuli ajankohtaiseksi.

Monen muun kriitikon tavoin Juice sai osakseen moitteita. Artistia syytettiin nalkutuksesta ilman kykyä tarjota vaihtoehtoa tehdylle politiikalle. Sanoituksissa maailman pitkätukkaisimman kaljun hampaankolossa on usein harmaa byrokratia. Virkakoneistoa vastaan kohdistunut kritiikki näkyy erityisen selvänä Juicen vuoden 1981 Suomen euroviisukarsintoihin osallistumalla kappaleellaan Ilomantsi:

Puupäät, puupäät Metsähallinnon

Tappaa vesakon niin kuin nuorison.

Myöhemmin laulussa flirttaillaan anarkialle ja vastustetaan varsin suorasanaisesti esivaltaa:

Ei voi virkavaltaa muuten opettaa

Kuin viedä saunan taakse ja lopettaa.

Byrokratian rautaisen häkin lisäksi päätöksentekijät saavat kokea nahoissaan Juicen verbaaliakrobatian. Varsinaisen suoranaisista sanoituksista, kuten ”kansanedustaja paskansa parfymoi” ja ”Meteliä täytyy pitää ehdokkuudestaan/ Ja ansioistaan kansanvallan teillä” tulee ilmi politiikkaa työkseen tekeviin ihmisiin kohdistuva kritiikki.

Erityisesti silloinen keskustan puheenjohtaja ja ulkoministeri Paavo Väyrynen sai osakseen tulta ja tappuraa. Juice mielsi itsensä Väyrysen antiteesiksi ja identifioitui kansan puolelle suhmuroivia kansanedustajia vastaan.  Tunnetuin Väyrysen dissausbiisi Midas löytyy vuoden 1981 Ajan henki– albumilta. Kappaleessa kuningas Midas esiintyy suomalaisena mitään saamattomana poliitikkona, joka kaiken lisäksi ylenkatsoo kansalaisiaan:

Ihmistä rupee se sapettaan

Vaalikarja kun lusikoi apettaan

Eikä oo ihme jos ihmistä stressaa

Kun Midaksesta leivotaan tulevaa pressaa.

Myös niin kutsuttu jalasmökkikohu herätti aikanaan suurta huomiota lehdistössä. Kohun keskiössä oli puheenjohtaja Väyrysen lisäksi kansanedustajien nostamat päivärahat, ilmoittamattomia asuntoja sekä asuinpaikan kulukorvauksia. Vallan vahtikoiran roolin omaksunut Juice ei antanut kohun vaipua unohduksiin. Hän esiintyikin vuoden 1988 presidentinvaalivuoden aattona Aikuisten joulukalenterin musiikkiosiossa kritisoiden Väyrystä. Arvatkaatteko jo, kuka oli tuolloin ehdolla presidentiksi? 

Sanoittajamestarin yli puoleen miljoonaan valmiiksi tehtyyn kappaleeseen sisältyy myös kontroversiaaleja sanoituksia, jotka eivät kestäisi nykypäivän valoa. Helppoa olisikin vain siivota jotkin laulut pois taiteilijan kontolta ja keskittyä niihin poliittisesti korrekteihin. Kaikista ongelmallisuuksistaan huolimatta sanoitukset on kuitenkin lähes poikkeuksetta tehty pilke silmäkulmassa tarkoituksenaan ironian keinoin asettaa valoon ihmiskunnan päättömyyksiä. Esimerkiksi kappaleessa Mussolini perusdiini irvaillaan suomalaisten ennakkoluuloja roisin sanakääntein.

Samaa hyvän maun rajoja koettelevaa musiikkia tarjoilee Keskitysleirin ruokavalio -albumi vuodelta 1976, jonka kansikuvitusta jopa sensuroitiin julkaisuvuonna. Levyn sanoitukset ironisoivat Natsi-Saksan mentaliteettia pahuuden banaalisuudesta. Kappaleessa Osapäivänatsi leikitellään kansallissosialistin tasapainoilulla uran ja perhe-elämän välissä: 

Kaikki, minkä isi laulaa, lapset ottaa laulukseen. On isi lasten kuoronjohtaja.

Isiä johtaa herra, joka sai ristit kaulukseen, ja sitä puolue, ja sitä jumala.

Individualismia korostaneena ihmisenä Juice ei alistunut auktoriteettien alle vaan kannatti omaa vapauttaan. Kaiken maailman hierarkioiden kumartamiselle muusikko ei taipunut vaan pikemminkin nauroi ihmisille, jotka niin tekivät.

Autoritääristen valtiojohtajien päättömyydestä tehdäänkin pilkkaa laulussa Roomalaiset portaat. Taustalla piilee historian toistuvuus, jossa antiikin Rooman diktaattorit ja keisarit toistuvat ajan saatossa yhä uusin kasvoin ja itsetuhoisin politiikkatoimin. Laulussa ihmiskunta ei muutu, vaan on aina alistuneina rahan mahdille, yleville puheille ja väkivallan oikeutukselle:

Siellä Caesar hehkui valoaan,

puhui paskaa tyyliin sirkuspellen

Nero sieltä katsoi paloaan,

veti hanskaan luitaan lämmitellen

Historia toistaa vitsejään,

aina löytyy aseita ja rahaa

Brigate Rosse kehuu itseään,

pyhäpommin haulikoita sahaa.

Ideologioiden ääripäitä kritisoiva laulu Twistin ylivoimaa asettaa Roomalaisten portaiden tavoin historialliset figuurit naurunalaiseksi. Niin Jeesuksen, Marxin kuin Hitlerinkin nimeen vannovista henkilökulteista puuttuu kuitenkin inhimillisyys ja rento elämänilo:  

Mitä Marx ei ottanut huomioon?

(Twistin ylivoimaa.)

Mitä käyttänyt ei rahan tuomioon?

(Twistin ylivoimaa.)

Hukkas aikansa hän Pääomalle

Voi kun oisikin lähtenyt lomalle

Ja kokeillut twistin ylivoimaa

”Juicen voidaan todeta olleen Suomen ensimmäinen räppäri.”

Poliittisimmat sanoitukset ajoittuvat Juicen tuotannossa etenkin 1980- luvulle. Kuitenkin vielä vuonna 1991 julkaistu albumi Taivaan kappaleita mielletään artistin yhteiskuntakriittisimmäksi lätyksi. Rytmistä puhemusiikkia sisältävä Siniristiloppumme ottaa käsittelyyn päivänpolitiikan ajankohtaisia asioita ja rivien välistä kumpuaa kritiikkiä suomettumisesta ja Suomen suhtautumisesta Euroopan Yhteisöön. Kappale jatkaa Juicen rap- kokeilua, ja oikeutetusti taiteilijan voidaan todeta olleen Suomen ensimmäinen räppäri. Sillä jo vuoden 1986 Yölento– älppärillä kuullaan Suomen ensimmäinen levytetty rapista inspiraatiota saanut kappale.

Loppujen lopuksi voidaan todeta, että Juice ei aina ollut kovin johdonmukainen. Artistin kritiikin kohteet vaihtelivat niin hyvinvointivaltiosta ja päätöksentekijöistä aina ideologioiden kasvottomuuteen asti. Laulajakollega Irwin Goodmanin tavoin Juicen ollessa huipulla hän moitti korkeita veroja ja sääntöyhteiskuntaa, mutta oman jälkikasvun nauttiessa hyvinvoinnin eduista madalsi Juice äänenpainoaan niiltä osin.

Taiteilijan ehtoopuolen työ siirtyikin maanpäällisen valtakunnan kritiikistä taivaisiin teologisiin pohdintoihin ja uskonkysymyksien pyörittelemiseen. Kuitenkin vielä viimeisessä televisiohaastattelussaan 45 minuuttia– ohjelmaan pasifistiksi itsensä mieltänyt Juice tavaili varsin sodanvastaista riimiä. Juice kertoi lokakuussa vuonna 2006 kuvatussa ohjelmassa katsoneen George W. Bushin haastattelun ja sanoitelleensa mielessään: ”näin hän leikkii tinasotilailla, USA on öljyänsä vailla, niin hän leikkii niin kuin kuningas, kas kas kas kas taas kaatui sotilas”.

Voi vain kuvitella, mitkä teemat päätyisivät nykyaikana Juicen sanoituksiin. Ainakin taiteilijan antiteesi jatkaa edelleen politiikassa, uusin kuvioin. Myös päivänpolitiikan aiheista esimerkiksi sote-uudistusta on vatvottu pidempään kuin YYA-sopimuksen allekirjoittamista. Koenkin tarpeelliseksi päättää tämä teksti sitaattiin musiikillista kuunnelmaa ja laulua sekoittavasta audiopakinasta Ajan henki:

Valtio on huolestunut byrokratian voimakkaasta kasvusta. Tilannetta pohtimaan on asetettu komitea.

Kirjoittaja on Policyn entinen päätoimittaja sekä oman elämänsä suomirockin sanadiggari.

Teksti: Eetu Kukila

Kuvitus: Netta Pasuri