Katri Leppälaakso

Psykoterapiakeskus Vastaamon tietomurtoa koskevassa keskustelussa nostettiin esiin huoli Suomen kansallisesta turvallisuudesta, yksilön tietosuojasta ja mielenterveysongelmiin liittyvästä stigmasta. Eräs tärkeä näkökulma unohtui keskustelusta kuitenkin kokonaan. Analyysissaan Katri Leppälaakso pohtii, miten Vastaamon tapaus, tietomurrot ja kyberturvallisuus liittyvät sukupuolten tasa-arvoon, tarkemmin ottaen sukupuolistuneeseen väkivaltaan.

Lokakuun 21. päivänä mediassa kuohui, kun Suomen suurin yksityinen psykoterapiakeskus Vastaamo ilmoitti joutuneensa laajan tietomurron ja kiristyksen kohteeksi. Huhut tietomurrosta olivat ehtineet levitä jo muutaman päivän ajan, kun ransom_man-nimellä esiintynyt käyttäjä oli kertonut Tor-verkossa onnistuneensa saamaan haltuun Vastaamon potilasrekisterin. Joitakin päiviä myöhemmin hyökkääjä latasi ilmeisesti vahingossa koko Vastaamon tietokannan darknetiin, eli pimeään verkkoon. Tiedostoa on mahdollisesti ladattu sen jälkeen muiden käyttäjien toimesta, joka altistaa tietomurron uhrit uusille kiristyksille. Murretusta rekisteristä käyvät ilmi paitsi psykoterapiassa käyneen potilaan nimi, henkilötunnus ja yhteystiedot, myös potilaskertomukset, eli kirjaukset terapiakäyntien sisällöstä.

Tilanteen edetessä Vastaamolle on satanut lisää lokaa niskaan. Nykyisten tietojen mukaan yritykseen on kohdistettu itse asiassa kaksi tietomurtoa, toinen marraskuussa 2018 ja toinen maaliskuussa 2019. Rikosilmoitus on tehty poliisille 29. syyskuuta 2020, eli lähes kaksi vuotta ensimmäisen tietomurron jälkeen. Vastaamo tiedotti aluksi murrosta ainoastaan omilla verkkosivuillaan, kunnes sai huomautuksen Tietosuojavaltuutetulta puutteellisista toimenpiteistä. Nykytietojen valossa yrityksen johto, eli ensisijaisesti toimitusjohtaja Ville Tapio, on ollut mitä ilmeisemmin tietoinen tapahtuneesta tietomurrosta jo pidemmän aikaa.

Vaikka hyökkääjän ei uskota olevan valtiollinen toimija, on tilanne nostanut esiin huolen Suomen kansallisesta turvallisuudesta. Suuren osan kyberhyökkäyksistä tekee yksittäinen hakkeri tai organisaation sisältä tuleva toimija tai ryhmä, eivät muut valtiot. Huoli valtiollisesta turvallisuudesta on kuitenkin ilmeinen. Vastaamon tietomurron uhrit muodostava arviolta jopa prosentin Suomen väestöstä. Tietoja voidaan myydä eteenpäin ja käyttää hyväksi esimerkiksi informaatiovaikuttamisessa, joka on merkittävä turvallisuusuhka Suomen kaltaiselle avoimelle demokratialle. Esimerkiksi Kreml-myönteisistä Twitter-trolleista raportoinut Jessikka Aro on joutunut Venäjän laajan disinformaatiokampanjan kohteeksi.

”Huoli valtiollisesta turvallisuudesta on kuitenkin ilmeinen.”

Kyberympäristön syntyminen on laajentanut turvallisuusnäkökulmaa perinteisestä turvallisuudesta, kuten maanpuolustuksesta kohti yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Kokonaisturvallisuudessa turvallisuudesta huolehtimisen katsotaan kuuluvan paitsi perinteisille turvallisuusalan toimijoille, myös tavallisille kansalaisille ja yrityksille. Kyberturvallisuus on tavoitetila, jossa kybertoimintaympäristöön voidaan luottaa ja jossa sen toimintaa turvataan. Yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että erilaiset yhteiskunnan kriittiset toiminnot, kuten energiahuolto, ovat turvattuna. Ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan mukaan Suomen kokonaisturvallisuudessa Venäjän asemaa keskeisempää on Suomen sijainti suhteessa Itämereen. Kriittisen infrastruktuurin, kuten verkkojen tai rahtiliikenteen pitkäaikainen häiriintyminen olisi Euroopasta maantieteellisesti erillään olevalle Suomelle katastrofaalista.

Vastaamon tapauksessa hämmennystä on herättänyt se, miten tällaista tapausta ei ole käynyt Suomessa aiemmin. Näyttöä vastaavista murroista löytyy muista maista. Myös kyberturvallisuuden työelämäprofessori Jarno Limnéll ja prikaatikenraali Mikko Heiskanen ovat esittäneet julkisuudessa oman huolensa Suomen kyberturvallisuuden tilasta. Virallisten selvitysten valossa julkisen vallan pitäisi olla tietoinen siitä, että iso osa kyberhyökkäyksistä kohdistuu nimenomaan terveydenhuoltoon. Onneksi moni hakkeri on luvannut jättää sairaalat rauhaan koronakriisin ajaksi.

Julkisessa keskustelussa unohdettiin väkivallan uhka

Vastaamon tapaus nosti esiin myös huolen inhimillisestä turvallisuudesta, eli yksittäisten uhrien kohtalosta. Moni suomalainen osoitti tukensa tietomurron uhreille postaamalla #enjaa-hashtagia somessa. Journalistiliiton kampanjassa vakuutettiin, että asialliset tiedotusvälineet eivät jaa tietomurron uhrien luottamuksellisia tietoja. Myös viestintätoimisto Ellun Kanat pyrki purkamaan terapiassa käymisen stigmaa käynnistämällä #terapiassatavataan-nimisen somekampanjan. Vaikka kampanjoiden tarkoituksena oli auttaa uhreja, eivät tällaiset solidaarisuuden osoitukset olleet kuitenkaan kaikkien mieleen.

Ihmisten tarpeet käydä terapiassa vaihtelevat. Ei ole lainkaan sattumaa, että valtaosa julkisuudessa esiintyneistä uhreista on ollut sellaisia, joiden huolet ovat liittyneet ensi kädessä henkilöturvatunnuksen menettämiseen tai potentiaalisiin taloudellisiin vahinkoihin. Vaikka viranomaiset tekivät asian suhteen kiistatta ansiokasta työtä, näkyivät panostukset ensi kädessä uhreille kohdistuvien taloudellisten vahinkojen minimoimisessa. Ohjeet henkisen kuormituksen vähentämiseen uupuivat monista viranomaisten antamista alkuperäisistä listoista, joissa annettiin neuvoja Vastaamon tietomurron uhreille. Päivitetyissä versioissa keskusteluapu on huomioitu.

Poissa julkisuudesta olevilla anonyymeilla keskustelupalstoilla tunnelma oli hyvin erilainen. Ylilaudalla uhrien ongelmia vähäteltiin ja joidenkin oikeutta käydä terapiassa kyseenalaistettiin. Vaikka tällaiset käyttäjät on syytä jättää muutenkin omaan arvoonsa, olisi kaikkien hyvä sisäistää muutama asia terapiasta ja uhrien tilanteesta. Ensinnäkin, erilaiset dissosiatiiviset oireet ovat hyvin tavallisia esimerkiksi traumataustaa omaavalle henkilölle, jonka takia vaikeita kokemuksia saatetaan purkaa terapiassa hyvinkin arkisten teemojen kautta. Ei ole myöskään lainkaan poissuljettua, että terapiassa potilas venyttää totuutta tai jopa suoranaisesti valehtelee, kun kokemuksista puhuminen on liian vaikeaa. Tätä ovat tutkineet esimerkiksi Barry A. Farber, Matt Blanchard ja Melanie Love. Joidenkin terapeuttien kirjaukset ovat hyvin yleistajuisia ja kertovat vain pintaraapaisun potilaan todellisesta tilanteesta. 

Terapiassa saatetaan paitsi vaieta, myös avautua. Monen uhrin mielestä #terapiassatavataan-kampanja tuntui jopa loukkaavalta, sillä ongelmana ei ollut vain terapiassa käymiseen liittyvä stigma: anonyymeilla keskustelupalstoilla ahdistusta ja jopa itsetuhoisuutta aiheuttivat nimenomaan kirjaukset käyntien sisällöistä. Terapeutit ovat velvoitettuja kirjaamaan käyntejä koskevat lakisääteiset tiedot, joihin lukeutuvat esimerkiksi tulosyy, esitiedot, nykytila, havainnot ja ongelmat. Lakisääteisten velvoitteiden jälkeen kirjausten tarkkuus on kuitenkin riippuvainen itse terapeutista. Vaikka potilaskertomukset eivät sisällä litteroituja keskusteluja, kuten jossain vaiheessa uskoteltiin, voivat joidenkin uhrien potilaskertomukset olla hyvinkin yksityiskohtaisia.

Terapiassa ei paljasteta asioita vain itsestä, vaan myös muista ihmisistä, kuten vanhemmista, sukulaisista, työnantajista, opettajista sekä entisistä ja nykyisistä kumppaneista. Käynneillä voidaan puhua esimerkiksi raiskauksen uhriksi joutumisesta, lapsena tapahtuneesta hyväksikäytöstä tai kumppanin tekemästä väkivallasta. Asioiden tuleminen ulkopuolisten tietoon muilla kuin uhrin omilla ehdoilla on julmaa ja äärimmäisen vaikeaa, mikäli väkivallan tekijä on edelleen osa uhrin elämää. Tiedon levittäminen kiristäjän toimesta tai sen päätyminen vääriin käsiin saattaa antaa reaalimaailmassa olevalle väkivallan tekijälle etulyöntiaseman, joka voi vaikeuttaa esimerkiksi oikeussyytteen nostamista tulevaisuudessa.
Tilannetta pahentaa, jos uhrin hyväksikäyttäjä on tiennyt uhrin käyttäneen Vastaamon palveluita. Journalistiliiton #enjaa-kampanja unohti, ettei ongelmana ole vain tietojen jakaminen vaan ylipäänsä niiden lukeminen. Julkisessa keskustelussa jäi vähälle huomiolle se, että jonkun tavoite voi olla nimenomaan tietovuodon uhrin satuttaminen.

Miten sukupuolistunut väkivalta liittyy tietomurtoihin?

Suomessa suurimman osan naisiin kohdistuneista henkirikoksista tekee nykyinen tai entinen kumppani. Kehitysvammaisten naisten kohdalla väkivallan todennäköisyys on jopa nelinkertainen verrattuna vammattomiin naisiin. Väestöliiton mukaan väkivallan tekijä tavanomaisesti eristää uhrin sosiaalisesti kontrolloimalla ja hallitsemalla kaikkea uhrin tekemistä. Väkivaltainen kumppani saattaa syyllistää uhria tapahtumien avaamisesta terapiassa, joka voi johtaa uuteen väkivallantekoon. Kotiosoitteiden vuotaminen ei ollut mikään pikkujuttu niille, jotka ovat joutuneet aiemmin väkivallan uhreiksi ja pelkäävät osoitteen paljastumista hyväksikäyttäjälle.

Kybermaailmaa tulkittaessa unohdetaan helposti se, ettei kyberympäristössä tapahtuvat ilmiöt ole irrallaan siitä, mitä reaalimaailmassa tapahtuu. Tätä näkökulmaa on syytä korostaa erityisesti silloin, kun puhutaan tasa-arvon toteutumisesta ja väkivallan uhasta. Kuten offline-ympäristössä, niin myös kybermaailmassa tapahtuva väkivalta on kytköksissä sukupuoleen. Sukupuolistuneella väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, jossa väkivallan muodot, käytännöt ja merkitykset eroavat sukupuolen mukaan. Sukupuolistunutta ja sukupuolittunutta väkivaltaa käytetään usein toistensa synonyymeina. Sukupuolistunut väkivalta viittaa enemmänkin sukupuolen ja väkivallan väliseen dynamiikkaan ja prosessiin, kun sukupuolittunut väkivalta kuvaa itse väkivallan lopputulemaa. Molemmat antavat kuitenkin ymmärtää, ettei väkivalta ole eri sukupuolten edustajille samanlaista. Erot vaihtelevat väkivallan käytön, piirteiden, seurausten sekä uhrin kokemuksen mukaan.

”Abortin ollessa Brasiliassa laitonta, tietomurto ei ainoastaan loukannut naisten yksityisyyttä, vaan myös altisti heidät ja aborttiin suostuneet lääkärit oikeussyytteille.”

Hyvä esimerkki sukupuolistuneen väkivallan todentumisesta kyberympäristössä liittyy tietomurtoihin, sillä potentiaalisia uhreja saatetaan seuloa sukupuoli-muuttujan mukaan. Vuonna 2016 São Paulon terveysjärjestelmään tehdyssä tietomurrossa varastettiin arviolta 650 000 potilaan tiedot. Henkilötiedot viittasivat lähes kaikissa murretuissa tapauksissa naisten raskausajan hoitoon, johon lukeutui tieto naisten tekemistä aborteista. Abortin ollessa Brasiliassa laitonta, tietomurto ei ainoastaan loukannut naisten yksityisyyttä, vaan myös altisti heidät ja aborttiin suostuneet lääkärit oikeussyytteille. Vuonna 2016 Chileläiseen sairaalaan tehdyssä tietomurrossa vuoti lähes kolmen miljoonan potilaan tiedot, joihin sisältyi luettelointi naisten pyytämästä jälkiehkäisystä. Abortti on ollut laitonta Chilessä poikkeuksetta vuoteen 2017 asti. Nykyään se on sallittua vain, jos äidin henki on uhattuna, jos sikiö ei selviä synnytyksestä, tai sikiö on alle kaksitoista viikkoa vanha tilanteessa, jossa nainen on raiskattu.

Vaikka tietomurtoa ei tehtäisi sukupuolen perusteella, ovat sen seuraukset kiistatta erilaiset eri sukupuolten edustajille. Vuonna 2016 WikiLeaks julkaisi sosiaaliseen mediaan linkkejä, jotka sisälsivät tuhansien ihmisten yksityisiä tietoja, mukaan lukien tietokannan melkein kaikista Turkissa asuvista aikuisista naisista. Vaikka WikiLeaksin tietovuodon tarkoituksena ei ollut seuloa kohteita sukupuolen mukaan, se asetti erityisesti naiset vaaraan, uskoo sosiologi Zeynep Tüfekçi. Naisten osoitteet olivat vapaasti saatavilla stalkkereille, entisille kumppaneille, vainoaville sukulaisille ja tuntemattomille. The Guardianin mukaan 474 naista joutui kumppaninsa tai sukulaisensa murhaamaksi Turkissa vuonna 2019. Turkin kontekstissa on puhuttu jopa niin sanotusta naismurha-ilmiöstä (eng. femicide), jonka takia osoitteiden vuotaminen asetti uhrit merkittävään vaaraan. Turkin uhkaus irtautua Istanbulin sopimuksesta on ollut monille suuri järkytys.

Tietomurrot voivat olla erityisen kriittisiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Chileläisen sairaalan tietomurrossa paljastui tietoa sellaisista potilaista, joilla on HIV-tartunta. Tietovuoto voi altistaa sateenkaarivähemmistöt muita helpommin syrjinnälle, jonka todennäköisyys kasvaa, jos henkilö kuuluu marginalisoituun ryhmään, kuten etniseen ja näkyvään vähemmistöön. Mikäli tietomurron uhri ei ole tuonut reaalimaailmassa esiin seksuaalista suuntautumistaan, sukupuoli-identiteettiään tai sukupuolen ilmaisuun liittyvää identiteettiään, saattaa vahvistus tietomurron kohteeksi joutumisesta olla suuri järkytys. Asian tuleminen läheisten tietoon ilman uhrin omaa suostumusta voi olla joillekin uhreille ahdistavaa. Uhri saattaa pelätä myös oman turvallisuutensa puolesta. APC:n (Association For Progressive Communication) ja EROTICS:in (Exploratory Research on Sexuality and the Internet) globaalin tutkimuksen mukaan LGBTIQ+-vähemmistöön kuuluvista 75 prosenttia on kohdannut häirintää verkossa. Homo-, bi-, inter- ja transfobisessa valtiossa kuuluminen LGBTIQ+-vähemmistöön saattaa olla loppu sosiaaliselle elämälle ja uralle.

”Homoseksuaalisuus on rikos 58 maassa ja esimerkiksi Iranissa homoseksistä voi saada kuolemantuomion, jonka takia tietomurrolla voi olla merkittävä vaikutus uhrin fyysiseen koskemattomuuteen.”

Tietomurtojen seuraukset ovat erittäin kriittisiä sellaisissa maissa, joissa LGBTIQ+-oikeudet eivät ole suojattuja laissa. APC:n mukaan Internet ja erilaiset deittisovellukset ovat tarjonneet ainutlaatuisen tilan kommunikoida turvallisesti ilman vainoa ja stigmaa, jota sateenkaarivähemmistöt kokevat usein perinteisissä deittailutavoissa. Deittisovelluksiin kohdistuvat tietomurrot voivat olla LGBTIQ+-vähemmistöille poikkeuksellisen vaarallisia. Homoseksuaalisuus on rikos 58 maassa ja esimerkiksi Iranissa homoseksistä voi saada kuolemantuomion, jonka takia tietomurrolla voi olla merkittävä vaikutus uhrin fyysiseen koskemattomuuteen. APC:n haastatteleman Iranilaisen queer-henkilön mukaan jokaista kontaktia voidaan käyttää yksilöä vastaan. Vainoaminen kyberympäristössä ei ole irrallaan reaalimaailmassa tapahtuvasta vainosta.

Jo pelkän nimen paljastuminen saattaa olla liikaa. Osa Vastaamon uhreista on ollut alaikäisiä. Europol on nostanut useita kertoja esiin huolen grooming-ilmiöstä, jossa lasta houkutellaan kanssakäymiseen, jonka päämääränä on seksuaalinen väkivalta. Huoli liittyy myös verkossa tapahtuvaan häirintään, joka kohdistuu erityisesti tyttöihin. Suomessa 42 prosenttia tytöistä on joutunut verkkohäirinnän uhriksi. Häirintään kuuluvat seksistiset, naisvihaiset, syrjivät, rasistiset, provosoivat ja ennakkoluuloiset kommentit. Monet ovat raportoineet myös ei-toivottujen seksuaalisten kuvien vastaanottamisesta ja ovat kokeneet häirinnän herättäneen huolta fyysisestä koskemattomuudesta. Lastenoikeusjärjestö Plan Internationalin mukaan vähemmistöön kuuluminen lisää merkittävästi verkkohäirinnän todennäköisyyttä. Etniseen vähemmistöön kuuluvista tytöistä jopa 65 prosenttia on kokenut häirintää verkossa. Vamman tai heikentyneen toimintakyvyn omaavilla tytöillä kyseinen luku on 64 prosenttia.

Digiturva- ja yhdenvertaisuusasiantuntijan Cecilia M. Maundun mukaan ongelma on, että väkivaltaa voi tehdä verkossa lähestulkoon ilman seurauksia. Koska syylliset on vaikeaa asettaa vastuuseen, turvautuvat uhrit usein itsepuolustukseen. Planin mukaan joka kolmas tyttö on raportoinut tekijöistä tai estänyt heidät, mutta häirintä jatkuu, sillä häiriköt voivat luoda uusia käyttäjätilejä. Haitalliseen sisältöön ei puututa ennen kuin siitä on raportoitu riittävän monta kertaa. Paradoksaalista on, että esimerkiksi Instagram sensuroi kyllä itse marginalisoituja kehoja sisältäviä kuvia ja sateenkaarivähemmistöihin viittaavia hashtageja. Sensuuri vahvistaa normatiivisia kauneusihanteita ja ylläpitää algoritmien rasistista ja seksististä toimintalogiikkaa. Vastaavanlainen itsepuolustus näkyi myös Vastaamon tapauksessa: uhrit kertoivat keskustelupalstoilla käyttäneensä jopa useita päiviä oman digitaalisen jalanjälkensä ja käyttäjätiliensä rajoittamiseen ja poistamiseen verkosta.

Puutteellinen digitaalista todellisuutta koskeva lainsäädäntö ja valvonta ovat ilmeisiä syitä verkossa tapahtuvan väkivallan ja verkon kautta mahdollistuvan fyysisen väkivallan tekemiseen. Vastaamon tapauksessa on ollut erittäin harmillista huomata, kuinka iso vastuu asioiden hoitamisesta jäi lopulta uhrien omalle kontolle. Osa uhreista ei kykene pyytämään apua, koska pelkäävät, että kertominen uhriksi joutumisesta lisää potentiaalista väkivaltaa verkossa ja reaalimaailmassa. Samaan aikaan erilaiset tekijät, kuten ikä tai vamma voivat vaikuttaa siihen, miten hyvin tietomurron uhri on kyennyt hoitamaan virallisten toimijoiden antamat suositukset eri suojaustoimenpiteistä.

Koronapandemia korostaa tarvetta tasa-arvoistaa kyberympäristöä

Edellä mainitut argumentit avaavat jo hyvin sitä, miksi Vastaamon tietomurto on saattanut olla joillekin sen uhreille poikkeuksellisen ahdistava. Esimerkit aiemmin tehdyistä tietomurroista havainnollistavat, miksi kyberturvallisuutta ja verkkoympäristöä koskevat väkivallan muodot, seuraukset tai kokemukset eivät ole kaikille samanlaisia. Tähän vaikuttavat useat eri tekijät, kuten sijainti, ikä, etnisyys, koulutus, sosioekonominen asema sekä sukupuoli.

Sukupuoli on vain yksi näkökulma, jonka kautta väkivaltaa voidaan jäsentää. Koronapandemia on kuitenkin korostanut kyseisen näkökulman tärkeyttä. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa avopuolisoiden välinen väkivalta nousi vuoden 2020 keväällä mittavat 67 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Väkivallan uhreista noin 80 prosenttia on naisia. UN Women on raportoinut varjopandemiasta, jolla viitataan naisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan eksponentiaaliseen kasvuun, jonka uskotaan johtuvan koronan tuomista liikkumisrajoituksista. Rajoitusten ohella yksi vaikuttava osatekijä saattaa liittyä mobiililaitteiden omistajuuteen. Monissa maissa mobiililaite, jolla voidaan pitää yhteyttä muihin, on yleensä aviomiehen kontrolloima. Asiaa on tutkinut esimerkiksi professori Laura Stark. Näin ollen naisten kontaktit ja oikeus yksityisyyteen voivat olla pandemian aikana miehiä rajallisemmat. Tämä on ollut monien naisten realiteetti jo kauan sellaisilla alueilla, joissa on poliittisia levottomuuksia. Konfliktien, väkivallan ja epätasa-arvon välillä on vahva korrelaatio.

Elämä on ollut siirtymässä kohti kyberympäristöä jo kauan ennen koronapandemiaa. Vaikka esimerkiksi kokonaisturvallisuuden käsite onkin monipuolistanut käsitystä kyberturvallisuudesta, tarvitsemme entistä monipuolisempaa tutkimusta, joka pystyy laajentamaan kybernäkökulmaa entisestään uudenlaisiin aiheisiin, kuten tasa-arvoon ja sukupuolistuneeseen väkivaltaan. Kyberympäristössä tapahtuvat rikkomukset vaikuttavat suorasti ja epäsuorasti uhrien turvallisuuteen, mikä todentuu tietomurtojen piirteissä, seurauksissa ja uhrien kokemuksissa. Vastaamon tapaus päätyi tätä argumenttia tukevan listan jatkeeksi. Kyberturvallisuutta koskevien asenteiden ja käytäntöjen on muututtava. Vaikka taloudellisia menetyksiä kyberympäristössä ei ole syytä unohtaa, tulisi jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota niihin uhkiin, jotka liittyvät henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan – unohtamatta sukupuolen väkivallalle tuomia merkityksiä.

Kirjoittaja opiskelee Helsingin yliopistossa maailmanpolitiikkaa neljättä vuotta. Hän teki viime keväänä harjoittelun kansallisesta kyberturvallisuudesta vastaavassa Kyberturvallisuuskeskuksessa. Leppälaakso on toiminut Helsingin YK-nuorten sekä Suomen YK-liiton hallituksissa ja valittiin marraskuussa Suomen YK-nuorisodelegaatiksi vuosille 2021-2022. Oman kautensa teemaksi Leppälaakso on valinnut sukupuolistuneen ja sukupuolittuneen väkivallan.