Siiri luukkanen

Feministisiä kamppailuja tasa-arvon puolesta käydään monella rintamalla. Yksi edellytys tasa-arvolle on oikeus ja mahdollisuus turvalliseen aborttiin. Ilman sitä naisilla ei ole mahdollisuutta päättää lisääntymisestään, toisin sanoen itsemääräämisoikeus ei toteudu. Tämä oikeus on hyökkäyksen alla Euroopassa, ja sen puolesta on nyt taisteltava.

Konservatiivisten arvojen ja äärioikeiston noususta Euroopassa puhutaan paljon, mutta abortin vastustaminen osana tätä ilmiötä jää usein piiloon. Ja silloin kun siitä puhutaan, keskustelun keskiössä on usein esimerkiksi Puola, mikä on toki ymmärrettävää sen kiristyvän aborttilainsäädännön vuoksi. Aborttia vastustava liike on kuitenkin levittäytynyt ympäri Eurooppaa, eivätkä sen kannattajat ole vain keski-iän ohittaneita äärioikeistolaisia. Tämä havainto konkretisoitui minulle muutamia viikkoja sitten. Antiaborttiliikettä käsittelevää kanditutkielmaani varten otin yhteyttä ProLife Europeen (aborttia vastustava, erityisesti nuorille suunnattu järjestö) pyytääkseni heiltä eräitä materiaaleja. Käsitykseni tyypillisestä ”prolife-aktiivista” murskaantui, kun minulle vastasi hyvin ystävällisesti nuori nainen, joka esitteli itsensä politiikan tutkimuksen alumniksi.

ProLife Europe on yksi lähes viidestäsadasta tunnetusta abortin vastaisesta järjestöstä ja liikkeestä Euroopassa. Nämä toimijat ovat tavoitteiltaan ja luonteiltaan hyvin erilaisia ja levittäytyvät ainakin kolmenkymmenen maan alueelle, mutta ne ovat keskenään verkostoituneita. Suurimpana yksittäisenä abortin vastaisena toimijana pidetään Vatikaania, ja se onkin pyrkinyt jarruttamaan seksuaalioikeuksien edistämistä monilla poliittisilla areenoilla, kuten YK:ssa. Niin kuin Vatikaani, tai tarkemmin Pyhä istuin, monet näistä toimijoista vastustavat aborttia osana suurempaa ”sukupuoli-ideologiaa” (eng. gender ideology), johon kuuluvat myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeudet sekä seksuaalikasvatus.

Antiaborttitoimijoiden verkostoituminen ei nouse usein otsikoihin. Oletko koskaan kuullut Agenda Europesta? Minä en ollut, ennen kuin katsoin dokumentin Abortion: Backlash in Europe, eikä ihme, sillä Agenda Europea ei varsinaisesti ole edes olemassa. Se on epävirallinen kristillisten, aborttia ja muita seksuaalioikeuksia vastustavien toimijoiden verkosto, jossa on jäseniä ainakin viidestäkymmenestä eri konservatiivisesta järjestöstä. Onko World Congress of families (WCF), Yhdysvaltalainen, mutta kansainvälisistä toimijoista koostuva vihan koalitio, osunut silmiisi? Se lienee todennäköisempää, sillä verkoston edellinen kokous vuonna 2019 pidettiin Italian Veronassa, ja siihen osallistui useita eurooppalaisia poliittisia johtajia, kuten silloinen Italian sisäministeri Matteo Salvini sekäUnkarin perheministeri Katalin Novak. Kokous saikin huomiota kansainvälisessä mediassa.

Tutustutaan seuraavaksi tarkemmin näihin verkostoihin toimijoineen ja kannattajineen. Ensin on syytä mainita, että Agenda Europe sekä WCF ovat myös keskenään linkittyneitä – Agenda Europe on ikään kuin WCF:n eurooppalaisen osan keskus, ja useat jäsenet ovat aktiivisia molemmissa. Toisekseen monet näihin verkostoihin kuuluvista yksilöistä ovat johtohahmoja muissa seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia vastustavissa järjestöissä. On epäselvää, kuka rahoittaa näitä verkostoja, mutta ainakin Agenda Europen osalta syyttävä sormi osoittaa Vatikaaniin, Venäjälle ja Meksikoon.

Agenda Europen sekä WCF:n tavoitteena on tiivistetysti luoda Eurooppa ja maailma, jossa ”luonnollinen perhe” on jälleen yhteiskunnan perusta. Perheen muodostavat (ikuisessa) avioliitossa olevat nainen ja mies ja heidän luonnollisesti saamansa lapset. Perheideaali sulkee pois kaikki seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, yksinhuoltajat, uusioperheet – kaiken, mikä poikkeaa ”luonnollisesta järjestyksestä”. Perheideaalin jakavat useat muutkin aborttia vastustavat toimijat, joskin osa (kuten ProLife Europe) esiintyy ideologialtaan liberaaleina. 

Agenda Europen sekä WCF:n tavoitteena on tiivistetysti luoda Eurooppa ja maailma, jossa ”luonnollinen perhe” on jälleen yhteiskunnan perusta.

Abortti on luonnollisen perheen ideaalille suuri uhka, sillä se tarjoaa yksilöille mahdollisuuden päättää omasta lisääntymisestään sekä ”tuhoaa syntymättömiä lapsia”. Oikeus ja mahdollisuus aborttiin halutaan kieltää, mutta pitkälti sekulaarisessa ja liberaalissa Euroopassa ideologia ei saa helposti kannatusta. Kannatuksen puute tarkoittaa vaikeuksia saada agendaa edistettyä politiikassa.

Kannatusongelman taklaamisessa auttaa se, että viidensadan verkostoituneen toimijan joukosta löytyy taitavia viestinnän ja vaikuttamisen ammattilaisia. He tietävät, että vaikka ”oikeus elämään” ja ”abortti tappaa” -retoriikka vetoaa joihinkin, monille se näyttäytyy fanaattisena. Yksi taktiikka kampanjoinnissa aborttia vastaan on piilottaa todellinen agenda naisten oikeuksien sekä hyvinvoinnin edistämisen taakse. Esimerkiksi britannialainen Society for the protection of unborn children -järjestö kampanjoi abortin olevan äärimmäisen vaarallinen ja haitallinen sen tekevälle naiselle, jolloin sen säätelyä tulisi tiukentaa. Useat abortin vastustajat eivät kampanjoikaan aina abortin totaalikiellon puolesta, vaikka se on niiden todellinen tavoite, sillä tämä herättää vastarintaa. Agenda Europen kylmäävässä julkaisussa Restoring the natural order: An agenda for Europe esitetään selkeästi, että lopullinen tavoite on abortin totaalikielto, mutta lyhyellä tähtäimellä pyritään vaikeuttamaan sen saatavuutta vähän kerrallaan.

Antiaborttiliike on myös ottanut haltuunsa digitaalisen ympäristön propagandan ja valetiedon levittämisessä. Erityisesti nuorta yleisöä tavoiteltaessa Youtube-videokampanjat, nettipelit ja rap-biisit toimivat kirkollista paasausta paremmin. Esimerkiksi OpenDemocracy kuvaa ranskalaisen Les Survivants -järjestön käyvän digitaalista sissisotaa aborttia vastaan. Les Survivantsin dokumentissa sanotaan esimerkiksi näin: “The target must think they are on a website of young people who will not judge them or tell them what to do even if, in fact, this is what we seek to do”. Toisaalla valetietoa abortista tarjotaan niin kutsutuissa “kriisiraskauskeskuksissa”, joita löytyy jopa julkisista sairaaloista esimerkiksi Italiassa.

Antiaborttiliike on myös ottanut haltuunsa digitaalisen ympäristön propagandan ja valetiedon levittämisessä. Erityisesti nuorta yleisöä tavoiteltaessa Youtube-videokampanjat, nettipelit ja rap-biisit toimivat kirkollista paasausta paremmin.

Kuulostaako kaikki tämä salaliittoteorialta? Niin minustakin. Laaja, hyvin rahoitettu ja koulutettujen ammattilaisten hallitsema seksuaalioikeuksia ja tasa-arvoa vastustava verkosto on kuitenkin todellisuutta. Onneksemme näiden toimijoiden poliittiset aloitteet eivät ole juurikaan kantaneet hedelmää. Esimerkiksi Agenda Europen piiriin kuuluva Hazte Oír -järjestö puski Espanjassa erittäin tiukkaa aborttilakia vuonna 2013, mutta se kaatui lopulta pitkän veivaamisen jälkeen. Myöskään eurooppalainen kansalaisaloite One Of Us, joka vaati EU-rahoituksen lopettamista ”ihmisalkioiden tuhoamista” harjoittaville toimijoille, ei johtanut toimiin komissiossa.

Poliittiset epäonnistumiset eivät kuitenkaan tarkoita, etteikö meidän tulisi olla huolissamme. Abortin vastainen taistelu jatkuu kansalaisaktivismina sekä niin kansallisten kuin Brysselinkin poliitikoiden lobbaamisena. Aborttia hakevien naisten häirintä ja ahdistelu ”auttamisen” nimissä lisääntyy Isossa-Britanniassa. Hyvinkin uskottavalta vaikuttavan valetiedon levittäminen abortin ”vaaroista” niin verkossa kuin julkisessa terveydenhuollossakin uhkaa oikeutta turvalliseen terveystietoon. Valtavat ”prolife-marssit” keräävät osallistujia ympäri Eurooppaa. Aiemmin mainitsemani One of Us -kansalaisaloite ei suinkaan kaatunut kannatuksen puutteeseen, se sai yli puolitoista miljoonaa allekirjoitusta.

Joitain poliittisiakin voittoja seksuaalioikeuksien vastustajat ovat saaneet; Estrela-raporttina tunnettu ehdotus seksuaalikasvatuksen ja seksuaaliterveyden edistämisestä unionin tasolla äänestettiin kumoon vuonna 2013. Lisäksi on muistettava, että monissa Euroopan maissa laki kieltää abortin tiukasti. Hyvin lähellä meitä itsemääräämisoikeus ei ole jotain, mitä puolustetaan, vaan jotain, mistä unelmoidaan. Vaikka Suomessa ja suuressa osassa Eurooppaa lisääntymisoikeudet toteutuvat nyt melko hyvin, se ei tarkoita, etteikö niitä voitaisi vetää pois.

Lisäksi on muistettava, että monissa Euroopan maissa laki kieltää abortin tiukasti. Hyvin lähellä meitä itsemääräämisoikeus ei ole jotain, mitä puolustetaan, vaan jotain, mistä unelmoidaan.

Onneksi elämme kuitenkin demokratiassa, jossa on sallittua pitää meteliä oikeuksiemme puolesta. Ei ole turhaa osoittaa mieltä solidaarisuudessa Puolan naisia kohtaan, eikä ole turhaa vaatia uudistusta Suomen kivikautiseen aborttilainsäädäntöön. Nämä ovat keinoja osoittaa seisovansa seksuaalioikeuksien ja tasa-arvon takana. Aiemmin mainitsin, että lakiehdotus lähes totaalisesta aborttikiellosta Espanjassa ei onnistunut. Ehdotus ei saanut tarpeeksi poliittista tukea. Espanjalaiset protestoivat sankoin joukoin sitä vastaan, eikä taistelu oikeuksista ollut turhaa. Pidetään siis kiinni omista ja kanssaeurooppalaisten oikeuksista, näkyvästi.

Liaää tietoa aiheesta:

–          European Parliamentary forum on population and development: RESTORING THE NATURAL ORDER The religious extremists’ vision to mobilize European societies against human rights on sexuality and reproduction

–          Elena Zacharenko: Perspectives on anti-choice lobbying in Europe Study for policy makers on opposition to sexual and reproductive health and rights in Europe

–          Agenda Europe: Restoring the Natural Order – An Agenda for Europe

Tekstin kuvat: wikimedia commons, Getty Images