Teksti: Iikka Arve

Maailma on hajonnut pirstaleiksi, ihminen on solipsisminsa vanki ja epätasa-arvo jyllää. Mikä on  minuuden suhde ulkomaailmaan? Voivatko runollinen ja poliittinen tulkinta maailmasta kulkea  rinnakkain? 

Maria Matinmikon Kolkka on matkakertomuksen viittaan puettu runoromaani usvasta,  perspektiiveistä ja rajoista. Samalla se on terävä poliittinen kannanotto. Teos kaihtaa romaanimuodon  perinteitä, mutta pohja on löydettävissä: minä-kertoja matkustaa maahan, jota ei ole. Loppu on  kertojan runollista, paikoin surrealistista tajunnanvirtaa, jonka seasta kritisoidaan niin talouskasvua  kuin rauhanturvaamista.  

Matinmikon kerronta on rikasta, eevaturusmaista suvereenia kielenhallintaa: nuole tyynykarkkia  kitalaen hevonen. Teoksen poeettinen osuus onkin sen parasta antia. Kertoja, joka tarkastelee  kaleidoskooppimaisesti ympäristöään näköaistin ja filosofoinnin kautta, luo kirjaan unenomaisen ja  loputtomalta tuntuvan maailman.  

Kolkan poliittiset osuudet, jotka usein vuorottelevat runollisten kohtausten kanssa, ovat harmillisen  ristiriitaisia. Tietyssä mielessä ne onnistuvat, sillä poeettisen ja poliittisen vuoropuhelu on kuin  paritanssia, jossa molemmille annetaan tilaa näyttää vahvuutensa. Poliittinen vain sattuu astumaan poeettisen varpaille ja kompastelemaan omiin jalkoihinsa. Matinmikon tietoisen suoraviivaiset poliittiset  katkelmat ovat turhan valmiiksipureskeltuja. Niissä hän ei luota lainkaan lukijaan, toisin kuin  poeettisissa osioissa, jotka ovat täynnä monitulkintaisia merkityksiä ja kestävät monet lukukerrat.  Matinmikko astuu tietoisesti ulos konventiosta, jossa yhteiskuntakritiikki annetaan kaiken muun  kirjassa tapahtuvan kannateltavaksi, lukijan itse kasattaviksi palikoiksi. Näin tehdessään Matinmikko  tulee tarjoilleeksi kasan luettelomaisia selontekoja kaikesta siitä, mikä nyky-yhteiskunnassa on pielessä.  

Kolkka ei silti ole yhteiskuntakritiikissään köyhä, päinvastoin. Matinmikko tarkastelee aiheita, kuten  valtarakenteita, identiteettiä ja sukupuolta tarkkanäköisesti ja usein humoristisesti. Ostoskeskukset  poseeraavat kitch-militantisti ja ökyhotellissa paikoilleen puuteroidut pariskunnat syövät  artesaanikakkupaloja perityillä rahoilla.