“Ei nelkyt senttii paljoo oo”

Teksti: Aku Houttu

Kuvat: Jessica Eerikas

Moni saattoi hieraista silmiään palatessaan syksyllä eristäytyneen kevään jälkeen yliopistokampuksien opiskelijaravintoloihin. Melko pitkään vakiona ollut lounaan hinta oli noussut 2,60 eurosta keskimäärin 40 senttiä. Taustalla on hallituksen keväinen päätös nostaa opiskelija-aterian sallittua enimmäishintaa 4,56 eurosta viiteen euroon, jotta ravintolat pystyivät vastaamaan kasvaneisiin kustannuksiin. Halukkuutta ateriatuen nostoon ei kuitenkaan sillä erää löytynyt, vaan tuki pysyi 1,94 eurossa. Sittemmin syksyn budjettiriihessä tukea nostettiin 2,30 euroon ateriaa kohden. Ravintoloiden on siis mahdollista laskea hintoja ensi vuoden puolelle siirryttäessä.   

Keskustelu ateriatuen nostamisesta kertoi kuitenkin periaatteellisella tasolla jotakin opiskelijoiden omasta näkemyksestä taloudellisen asemansa tilasta. Korkeakouluopiskelijoiden ylioppilas- ja oppilaskunnat sekä erityisesti niiden kattojärjestöt ottivat keväällä näkyvästi kantaa ateriatuen korotuksen puolesta. Kannanottoja näkyi myös syksyn budjettiriihen lähestyessä. Monien opiskelijoiden suusta saattoi kuitenkin kuulla, että ei neljänkymmenen sentin korotus hintoihin ole suuri ja että kyllä opiskelijalla on ihan hyvä ja varma asema taloudellisesti.

Keskustelu ateriatuen nostamisesta kertoi kuitenkin periaatteellisella tasolla jotakin opiskelijoiden omasta näkemyksestä taloudellisen asemansa tilasta. 

Ravitsemuksellisesti tärkeän aterian olisi kuitenkin hyvä olla mahdollisimman saavutettava. Syödessä monta kertaa viikossa pieni korotus nousee isommaksi ja kokonaiskuvaa tarkastellessa muodostuu merkittäväksi. Toki ensi vuonna on odotettavissa hinnan lasku, mutta esimerkin tasolla tapaus kertoo, miksi asia on ollut tärkeä opiskelijoita edustaville järjestöille.  

Toisena esimerkkinä opiskelijan menojen kasvusta käy pari vuotta sitten HSL:n kausilipun opiskelija-alennuksen laskeminen 50 prosentista 45 prosenttiin, sekä alennuksen poistaminen kokonaan kertalipuista. Yleisemmin monet opiskelijalle keskeiset hintaindeksit ovat viime vuosina nousseet enemmän tai vähemmän. Asumismenojen kasvu näkyy merkittävänä menoeränä erityisesti pääkaupunkiseudulla. Kuluttajatutkimuskeskus on vuonna 2018 arvioinut tällä alueella yksinasuvan vähimmäisbudjetiksi 1400 euroa, kun mukaan lasketaan vain välttämättömät menot. Opiskelijan saamat tuet (opintoraha, opintolaina ja suurin mahdollinen asumistuki) muodostavat reilu 1300 euroa. Huomioitavaa on sekin, että opiskelijat ainoana ihmisryhmänä Suomessa joutuvat velkaantumaan saadakseen katettua edes vähimmäismenot.  

Tarkemmin tarkastellessa asiaa huomaa, että viime vuosina tulopuolen kehitys on ollut kaksijakoista. Juha Sipilän hallitus kuuluisasti leikkasi opintorahaa neljänneksellä (85 euroa). Tuen lainapainotteisuutta kasvatettiin kompensoimaan vajetta. Vaikka laina on hyvin edullinen ja valtion takaama, on se joka tapauksessa maksettava takaisin. Menojen kasvun ja opintorahan leikkauksen seuraukset näkyvät nyt jo melko selvästi: 2015 lainaa oli nostanut noin 45 prosenttia opiskelijoista, 2019 vastaava luku on noin 65 prosenttia.   

Koska opiskelijan lainapainotteinen tuki ei riitä kaikille, monet työskentelevät opintojensa ohella. Lähes 60 prosenttia korkeakouluopiskelijoista ovat työsuhteessa samaan aikaan, kun heiltä voidaan olettaa täysipäiväistä opiskelua ja valmistumista tavoiteaikataulussa. On selvää, että tämä yhtälö aiheuttaa haasteita opiskelijoille. Työssäkäynti hidastaa opintoja, mikä on vastoin viimeaikaisia korkeakoulupoliittisia päätöksiä, jotka tähtäävät aikaisempaan siirtymiseen työmarkkinoille. Päätöksiin lukeutuu esimerkiksi Sipilän hallituksen antama “keppi”: tukikuukausien enimmäismäärää laskettiin kuudestakymmenestäneljästä kuukaudesta viiteenkymmeneenneljään kuukauteen. Myös todistusvalinnan merkittävä kasvattaminen, mikä lisäsi painetta erityisesti lukioihin, käy esimerkkinä tästä. Valitettavasti Antti Rinteen hallitusohjelman pohjalta jatkanut Sanna Marinin hallitus ei ole merkittävästi kohentanut opiskelijoiden tilannetta vaalilupauksista huolimatta. 

Opiskelijaliike on viime vuosina oikeutetusti nostanut ylös mielen hyvinvoinnin tärkeyttä, sillä kolmasosa opiskelijoista kärsii mielenterveyden ongelmista. Samalla on hyvä muistaa, että köyhyys, jossa merkittävä osa opiskelijoista elää, altistaa edellä mainituille ongelmille.

Opiskelijaliike on viime vuosina oikeutetusti nostanut ylös mielen hyvinvoinnin tärkeyttä, sillä kolmasosa opiskelijoista kärsii mielenterveyden ongelmista. Samalla on hyvä muistaa, että köyhyys, jossa merkittävä osa opiskelijoista elää, altistaa edellä mainituille ongelmille. Riittävä toimeentulo on tärkeä osa tasapainoista elämää. Ei ole monessa mielessä oikeudenmukaista, jos opiskelija joutuu opiskelupäivän jälkeen tekemään työpäivän kuitenkin samalla velkaantuen toimeentulonsa turvaamiseksi.  

Nämä toimeentuloamme rapauttavat uudistukset on hyvä pitää mielessä, sillä opiskelijoiden on itse pidettävä ääntä oman asemansa puolesta. Sitä eivät toiset ryhmät meidän puolestamme tee. Siispä vaikka jokin hinta nousisi vain senteissä, tulee sen vaikutuksia arvioida kokonaiskuva mielessä pitäen. 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s