Vieraskynä: Asuminen murroksessa

Aloitan tekstini vitsin sijaan kaikkien sääntöjen vastaisesti pylväsdiagrammilla. Älä pelästy, vaikka päässäsi pyörisi ajatus kääntää sivua Policyn kultturivinkkien puolelle.

Se, miten asumme, on muuttunut. Pylväsdiagrammini kuvaa koko maan kaikkia vuokra-asuntoja ja niiden määrällistä muutosta. Miten ja miksi tämä muutos on tapahtunut? Mitä seurauksia sillä on?

taulukko
Taulukko: tilastokeskus

Vaikka yllä oleva diagrammi ei näytä Netflixin koronakriisin aikaisten katsojalukujen kaltaiselta eksponentiaaliselta kasvukäyrältä, muutos lähtökohtaisesti stabiilissa tilastossa on merkittävä. Neljäntoista vuoden aikana Suomeen on syntynyt lähes 130 000 uutta vuokra-asuntokuntaa. Kun tarkasteluun otetaan pääkaupunkiseudulla vuokralla asuvien pienten kotitalouksien määrä, muutos on entistä jyrkempi.

Syitä tälle muutokselle on karkeasti jaoteltuna neljä. Kasvukeskuksiin suuntautuneesta muuttoliikkeestä johtuva asuntojen hinnannousu, pankkien ja lainsäätäjien tekemistä muutoksista johtuva lainansaannin ehtojen kiristyminen, nuorten asennemuutos omistusasumiseen sekä lainanottajien epävarmuus pitkään jatkuneesta heikosta talouden tilasta. 

dav

Vuokralla asuminen ei sinällään ole huono asia, eikä sitä missään nimessä voi – eikä pidä – yrittää kitkeä. Se on erinomainen vaihtoehto monen elämäntilanteeseen, ja itsekin asun vuokralla.

Oma asunto on kuitenkin kohtuullisen varma tapa säilyttää ja kasvattaa varallisuuttaan. Sen voi remontoida täysin mieleisekseen, eikä kenenkään lapsenlapsen muuttaminen asuntoon johda poismuuttoon. ”Kotini on linnani”, kuten sanotaan.

Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse asua omistusasunnossa, mutta on huolestuttavaa, jos mahdollisuus omistaa asunto lipuu tavallisen ihmisen saavuttamattomiin.

”Vanhoina hyvinä aikoina” tarpeeksi suurilla vakuuksilla pankista sai hakea rahaa kottikärryillä, kun taas nykyään lainoja myönnetään lähinnä tulojen perusteella. Uudistus ennaltaehkäisee kotitalouksien ylivelkaantumista, mikä on tietenkin hyvä asia. Jossain on kuitenkin vika, jos tavallinen palkansaaja joutuu asumaan vuokralla, koska tulot eivät riitä asuntolainan saamiseen.

Helsingin ja Suomen vuokra-asuntoja omistavat entistä enemmän suuret yritykset ja kansainväliset sijoitusrahastot. Tuntemattomilta kuulostavat Round Hill Capital, Starwood Capital, BVK ja monet muut omistavat yhteensä jo lähes 15 000 asuntoa Suomen kasvukeskuksista.

Nämä suuryritykset ovat tehneet ylisuuria voittoja vuokrien noustessa ja lainarahan ollessa halpaa. Uusien kilpailijoiden tullessa markkinoille voitot on jo syöty. Edelleen vuokraustoiminnan vahva kannattavuus näkyy kuitenkin esimerkiksi siinä, että rakennusyhtiöt ovat ensimmäistä kertaa jäämässä omistajiksi rakentamissaan taloissa. Myös suuret kotimaiset asunnonvuokraajat ovat nauttineet pörssikurssiensa noususta ja suurista osingoista.

Haluammeko varallisuutemme lipuvan suuryritysten taskuihin? Kansantalouden kannalta miellyttävämpänä vaihtoehtona näen varallisuuden ja arvonnousun siirtyvän keskiluokalle sen sijaan, että voitot korjaa suuryritysten omistajat tai ulkomaalaiset pääomasijoitusyhtiöt.

cof

Miten meihin nuoriin vaikuttaa se, jos vuokra-asumisesta tulee pysyvä ja kasvava trendi? Tulevaisuudessa saatetaan huomata, että suuri osa väestöstä ei ole kyennyt kerryttämään merkittävää varallisuutta, sillä he eivät omista asuntoaan. Samalla asuntojen omistajuus on keskittynyt muutamalle isolle yritykselle. Mitä sitten?

Jos luottaa suomalaiseen eläkerakenteeseen, ei usko maailmalla tapahtuviin talouskriiseihin, eikä halua jättää perintöä mahdolliselle jälkikasvulle, niin ongelmaa ei ole. Näiden asioiden ajattelu saattaa tuntua kaukaiselta nuorelle, jolla on päällimmäisenä mielessään IBE:n uusin albumi tai TikTokin seuraajamäärä. Asiaa kuitenkin kannattaa ajatella, edes hieman.

On hyvä tiedostaa, että suurten vuokra-asuntoja tarjoavien yritysten intresseissä on vaikeuttaa lainansaantia ja taata itselleen mahdollisimman monta pitkäaikaista vuokralaista. Niillä on rahaa käytettäväksi kalliisiin markkinointikampanjoihin, joiden sloganit, kuten ”Oma koti, jota ei tarvitse omistaa”, koristavat katukuviamme ja digitaalisia alustojamme.

On harmillista, jos ihminen ajautuu asiaa liiemmin ajattelematta tilanteeseen, jossa eläkeikä koittaa ja alla on vieläkin vuokra-asunto. Vuokralla asuminen on elämänvalinta, mutta jos yksilö ei saa asiasta tarpeeksi tietoa – tai jos mahdollisuutta oman asunnon ostamiseen ei ole – on demokraattinen markkinatalous silloin epäonnistunut.

Kirjoittaja opiskelee Aalto-yliopistossa ja on lämpimissä väleissä valtio-opin opiskelijoihin.

 

Teksti: Matias Van Houtum
Kuvat: Aaro Taina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s