Yhdysvaltain esivaalit on prosessi, jossa Yhdysvaltain kaksi suurinta puoluetta, republikaanit ja demokraatit valitsevat ehdokkaansa presidentinvaaleihin. Se ei ole demokratian historian yksinkertaisin tapahtuma. Esivaalit ovat täynnä monimutkaisia käytänteitä ja outoja poikkeuksia. Sukellan tekstissä keskeisimpiin kysymyksiin Yhdysvaltain esivaaleista. Keskityn ennen kaikkea demokraattien esivaaleihin, mutta kerron tekstin lopussa myös republikaanien esivaaleista. 

Miten esivaalit voitetaan?

Esivaaleja ei välttämättä voiteta saamalla eniten ääniä puolueen jäseniltä. Demokraattien esivaalit voitetaan saamalla eniten puoluekokousdelegaatteja. Vuonna 2020 delegaatteja on oltava 1991, jotta ehdokas saa enemmistöön. Delegaatteja saadaan osavaltioiden äänestysten perusteella. Yksinkertaisimmalla tasolla ihmiset äänestävät yksittäisessä piirikunnassa eri ehdokkaita. Piirikunnista nämä äänet muutetaan osavaltio-delegaateiksi. Jos esimerkiksi ehdokas A saa 60% äänistä, saa hän noin 60% piirikunnan osavaltio-delegaateista. Tämän jälkeen lasketaan, kuinka monta osavaltio-delegaattia kukin on saanut ja sitten nämä muutetaan puoluekokousdelegaateiksi.

Vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta ongelmia esiintyy monessa eri kohdassa. Esimerkiksi jos piirikunnassa on 5 delegaattia ja ehdokas A saa 49% äänistä, kun taas ehdokas B saa 51% äänistä, saa B 60% osavaltio-delegaateista. Koska yksittäisten äänien muuttuessa puoluekokousdelegaateiksi pyöristetään monta kertaa, tulos voi näyttää hyvin erilaiselta kuin annetut äänet. 

Toiseksi delegaattien määrä piirikunnissa ei mene yksi yhteen väestön koon kanssa. Yleensä pienissä piirkunnissa on enemmän delegaatteja suhteutettuna väestöön. Niinpä voittamalla näissä piirikunnissa, voi ehdokas saada enemmän delegaatteja pienemmällä äänimäärällä. 

Osavaltiotason pyöristystä monimutkaistaa taas se, että osavaltiot ovat usein jaettu pienempiin alueisiin. Esimerkiksi Iowa on jaettu neljään äänestysalueeseen, joista jokainen jakaa pienen osan puoluekokousdelegaateista sen perusteella, kuinka paljon ehdokas on saanut ääniä juuri tällä alueella. Tämän lisäksi osa puoluekokousdelegaateista jaetaan osavaltiotason äänimäärän perusteella. Jokaisella äänestysalueella ja jokaisessa osavaltiossa on ylitettävä 15% äänikynnys. 

Kuva: Pixabay

Mitä ovat superdelegaatit?

Superdelegaatit ovat puoluekokousdelegaatteja, jotka voivat äänestää oman tahtonsa mukaan. Superdelegaatteina toimivat kaikki demokraattiset senaattorit ja kongressin edustajat, demokraattipuolueen kuvernöörit, vanhat presidentit sekä puolueen nykyiset ja vanhat johtohenkilöt. Näiden kaikkien lisäksi on myös muita merkittäviä puolueen jäseniä, jotka ovat superdelegaatteja. Yhteensä demokraattien kokouksessa  “luvattuja” delegaatteja on 3 979 ja superdelegaatteja on 771.

On hyvin epätodennäköistä, että superdelegaatit tulevat vaikuttamaan demokraattien esivaaleihin vuonna 2020, sillä todennäköisesti yksi ehdokas tulee samaan yli 1991 delegaattia ensimmäisellä kierroksella. Jos kukaan ehdokas ei saisi 1991 ehdokasta ensimmäisellä kierroksella, tulisivat superdelegaatit mukaan äänestykseen toisella kierroksella. Republikaanien puoluekokouksessa superdelegaatit voivat äänestää jo ensimmäisellä kierroksella.

Superdelegaatit ovat hyvin selkeästi epädemokraattinen järjestelmä, jossa puolueen johdolle annetaan enemmän valtaa kun jäsenille. Aikaisempina vuosina superdelegaatit ovat voineet äänestää myös demokraattien esivaaleissa jo ensimmäisellä kierroksella, mutta sääntöä muutettiin vuonna 2018. Silti puolueen johto ei ollut valmis täysin luopumaan vallastaan.

Kuka saa äänestää?

Demokraattien esivaaleissa yhdeksässä osavaltioissa vain demokraattisen puolueen jäsenet saavat äänestää, eli niissä on suljetut esivaali. Yhdeksässä riippumattomilla äänestäjillä ja puolueen jäsenillä molemmilla on äänioikeus, eli niissä on semi-suljettu esivaali. Kahdessatoista osavaltiossa järjestetään niin kutsutut avoimet esivaalit, joissa myös republikaanisen puolueen jäsenet saavat äänestää. Lopuilla osavaltioilla on käytössä edellä mainittujen järjestelmien erilaisia välimuotoja. Eräässä näistä hybridimalleista puolueeseen kuulumattomat äänestäjä rekisteröidään äänestämisen yhteydessä puolueen jäseniksi. 

Äänestysikäraja on 18 vuotta. Poikkeuksena joissain esivaaleissa ennen presidentinvaaleja täysi-ikäisyyden saavuttavat 17-vuotiaat ovat myös äänioikeutettuja.  

Pääosassa osavaltioita on rekisteröidyttävä äänestämään jo selvästi ennen äänestyspäivämäärää. Jos päättää äänestää vasta juuri ennen esivaaleja, on äänestäminen yleensä mahdotonta. 

Kuva: Wikimedia Commons

Missä voi äänestää?

Esivaaleissa voi äänestää 57 alueella. Näistä 50 on osavaltioita. Yhden äänestysblokin luo Yhdysvaltain ulkopuolella asuvat demokraattisen puolueen jäsenet. Loput esivaalien kuusi äänestysaluetta ovat Yhdysvaltain territorioita, alueita, jotka eivät ole osavaltioita. Näistä suurin on Puerto Rico, joka on asukasluvultaan suurempi kuin noin puolet osavaltioista. Suurin osa territorioista on tosin erittäin pieniä, ja siten niillä on vain vähän delegaatteja. Jokaisella niistä on kongressissa oma edustajansa, jolla ei ole äänioikeutta. Territorioilla ei ole mahdollisuutta äänestää itse presidentinvaaleissa.

Miten äänestetään?

Tämän luulisi olevan yksinkertainen kysymys, mutta näin ei ole. Osavaltioissa äänestetään käyttäen kahta eri järjestelmää, jotka ovat esivaalit (primaries) ja vaalikokoukset (caucuses). Esivaalit ovat suomalaisesta näkökulmasta helppo ymmärtää. Esivaaleissa äänestäjä saa salaisen äänestyslipukkeen, jonka hän pistää vaaliuurnaan. Vaalikokouksissa ei toimita näin. 

Vaalikokous aloitetaan aina tiettyyn aikaan, jolloin kaikkien pitää olla paikalla. Aluksi ihmiset jaetaan huoneen (joka on yleensä koulun urheilusali tai vastaava suuri tila) eri kulmiin heidän kannattamiensa ehdokkaiden mukaan. Tämän jälkeen lasketaan, kuinka monta kannattajaa kullakin ehdokkaalla on. Kannattajia, joiden ehdokkaalla on alle 15% kokouksen kannatuksesta, pyydetään siirtymään toisen edustajan joukkoon tai yhdistymään yhden ehdokkaan taakse, jotta tämä saisi yli 15% kannatuksen. Tässä vaiheessa voidaan myös keskustella. Eri ehdokkaiden kannattajat voivat perustella, miksi oman ehdokkaansa menettäneiden pitäisi siirtyä tukemaan juuri heidän ehdokkaitaan. Äänestäjät voivat myös olla valitsematta ketään ehdokasta. Lopulta lasketaan yhteen toisen kierroksen kannatusluvut ja tämän perusteella jaetaan osavaltiodelegaatit.

Vaalikokoukset ovat ongelmallinen järjestelmä, sillä äänet eivät ole salaisia. Tämä lisää painetta äänestää tiettyjä ehdokkaita ja olla äänestämättä toisia. Vaalikokouksissa on yleensä ollut myös matala äänestysaktiivisuus, sillä monilla ei ole mahdollisuutta viettää mahdollisesti tuntia tai useita tunteja keskustelemassa ehdokkaasta. Esimerkiksi iltatyötä tekevien ja pienten lasten vanhempien on usein erittäin vaikea päästä äänestämään.

Mitä tapahtuu republikaanien esivaaleissa?

Republikaaneilla istuva presidentti Donald Trump hakee toista kautta. Yhdysvaltain lähihistorian aikana istuva presidentti on aina valittu puolueen ehdokkaaksi, jos hän on hakenut toista kautta. Niinpä republikaaneilla ei ole edes ollut varteenotettavaa vastaehdokasta. Osa republikaanipuolueen osavaltiotason organisaatioista on päättänyt olla pitämättä esivaaleja ollenkaan. Näissä osavaltioista kaikki delegaatit menevät Trumpille ilman, että republikaanipuolueen jäsenet äänestävät ollenkaan. Onkin melkein varmaa, että republikaanit valitsevat Trumpin ehdokkaakseen. Siitä huolimatta republikaanien esivaaliprosessi käydään läpi melko samanlaisena kuin demokraattien.

Teksti: Leo Valkama