Wet City

Wet City on Nate Shermanin ja Nick Vokeyn luoma kolmiosainen minisarja, joka sijoittuu post-apokalyptiseen lähitulevaisuuteen New Jerseyn edustalle. Maailman jäätyä veden alle on elämä merkityksettömän ajan hidasta ohilipumista. Sitten yht’äkkiä protagonistin lemmikki-kyberhai kaapataan. Päähenkilö lähtee pelastusretkelle. Matkan aikana piirtyy kuva luonnontilasta, jossa jokainen on oman elämänsä auringonpalvoja – energiajuoma on valuuttaa siinä missä aurinkorasvakin. 

Wet City on mielikuvituksellinen seikkailu. Samalla se on satiiri, joka irvailee  viihdemaailman normeille. Tyylikäs musiikki, minimalistisen animointi ja monotoninen, mutta loistava, ääninäyttely luovat pysähtyneessä vesimassassa vellovan maailman. Varsin yksinkertaisesta tyylistään huolimatta, kerronta ja juoni pitävät otteessaan. Katsoja jää kaipaamaan kokonaista post-apokalyptista Odysseiaa.

Lyhyessä ajassa sarja kertoo viihdyttävän ja vaihderikkaan tarinan, jossa on enemmän sisältöä kuin monessa täyspitkässä elokuvassa. Tämä alle 15-minuuttinen kokonaisuus on erinomainen vaihtoehto kiireiselle opiskelijalle, jonka aikataulu ei taivu koko illan elokuvaan. Wet City löytyy niin Vimeosta kuin Youtubestakin.

Merzbow – Pulse Demon (Remastered)

Masami Akitan alias Merzbown genreklassikoksi noussut Pulse Demon on varsin pysäyttävä tekele. Viime marraskuun loppupuolella uudelleenjulkaistu ja remasteroitu albumi kallistuu konemusiikin kokeelliselle puolelle jo 78 minuutin kestollaan. Uusin versio pitää sisällään ennen julkaisemattoman Extract 1 -kappaleen, joka odotusten mukaisesti on linjassa albumin koherentin kokonaisuuden kanssa.

Alunperin vuonna 1996 julkaistu teos ei tunnu vanhentuneen päivääkään. Jokainen kuuntelukerta on erilainen. Volyymiä lisäämällä löytää nyanssien maailman, joka tuntuu kerta kerralta loputtomammalta. Lähes puolitoistatuntisen pitkäsoiton aikana perspektiiviin asettuu koko populaarimusiikin kaanon vapaasta jazzista euroviisuihin. Akitan sävellyksissä harmonian kahleet rikkonut ääni väreilee taajuksien spektrillä aiheuttaen ohimon tykytystä ja unettomuutta. Yksittäisen huippukohdan nimeäminen on mahdotonta, mutta albumin neljäs kappale My Station Rock on myöhäisillan karaokebravuurini. 

Ravintola Dacca – Ruoholahti

Siinä missä Ruoholahti kanavaa reunustavine viherkasveineen on Helsingin pikku-Amsterdam, Ruoholahden sydämessä sijaitseva ravintola Dacca on pikku-Intia, Italia, Lähi-itä ja Teboil samanaikaisesti ja yhtäaikaan. Kormaa kebabia ja pasta-annoksia sisältävä menu kalpenee vain oluen hinnalle ja ravintolan kanta-asiakkaille. Puolentusinan vahvuinen seurue päivystää kulmapöydässä päivästä toiseen. He takaavat vierailijalle taukoamattoman syömä- ja juomaseuran – oivana vastapainona henkilökunnan harjoittamalle mykkäkoululle. Nurkkaan sijoitetut rahapelikoneet luovat ison maailman tunnelman pienen maailman baariin. Kesäisin terassilla tarkastellessa tarkkasilmäinen voi todeta ravintolan merinäköalan. Erikoisoluista mainittakoon vielä Karhu ja Karjala.

Teksti: Peik Rastenberger