Esa Saarinen – Ajattelun ylärekisterissä

Esa Saarinen on 66-vuotias filosofi, yritysvalmentaja ja kirjailija. 24-vuotiaana filosofian tohtoriksi väitellyttä Saarista on kutsuttu värikkään persoonansa vuoksi ”Punk-tohtoriksi”. Punk-imago on sittemmin vaihtunut bisneskonsultin imagoon. Hänet nimitettiin vuonna 2002 Teknilliseen korkeakouluun soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professoriksi.

Aalto-yliopisto on tuotteistanut Saarisen luennot hyvin, ja ne vetävät vuodesta toiseen 570-paikkaisen salin täyteen. Päätoimitus jalkautui paikan päälle selvittämään, mitä antia Saarisella on valtio-opin opiskelijoille.

Saarinen oli ovella kättelemässä sisään ahtautuvia opiskelijoita, ja luentosalin kaiuttimista pauhasi musiikki. Runebergin päivänä järjestetty luento oli nimeltään ”Tie Pohjoiseen”. Mika Kaurismäen elokuvaan viittaavasta luennon nimestä huolimatta en olisi uskonut, että Saarinen raahaa paikalle Vesa- Matti Loirin muistelemaan elämäänsä. Kahden ja puolen tunnin luentospektaakkelin aikana taputetaan, liikututaan ja käydään väliajalla ostamassa kahvia. Luento oli viihdyttävä, ja suurten ahaa-elämysten sijaan se tarjosi elämänohjeita: ”ole läsnä, uskalla rikkoa rajoja ja rakasta mitä teet”.

Luennon päätteeksi Saarinen suostui nopeaan haastatteluun.

Mitä kirjaa, elokuvaa ja albumia suosittelisit valtio-opin opiskelijoille?

Hararin ensimmäinen kirja. Tuntematon sotilas, alkuperäinen. Ei Akunkaan versio hullumpi ole, mutta valtio-opin opiskelijoiden kannalta nimenomaan sitä alkuperäistä suosittelen, koska siinä näkyy 1950-luvun tunnelma. Sibeliuksen toinen sinfonia.

Slovenialainen filosofi Slavoj Zizek on puhunut siitä, että hän inhoaa viisauden käsitettä ja suorastaan vastustaa viisautta. Kun ihminen tituleerataan viisaaksi, hän voi pitkälti sanoa mitä vain niin, että sanoma menee läpi ja se otetaan totena. Näetkö asian samalla tavalla, siis vastustatko viisauden käsitettä? Millaiseksi koet vastuusi siitä mitä sanot arvostettuna ajattelijana?

Toisin kuin hän, en ole niin innostunut olemaan eri mieltä kaikkien kanssa. Siinäkin toki on oma arvonsa. Että valitaan jokin teema, esimerkiksi hyveet, rakkaus, oikeudenmukaisuus tai viisaus, ja sitten tuodaan esiin mitä kielteistä teemaan liittyy. Kaikkeenhan liittyy kielteistä sosiologisesti katsottuna. Jos ajattelen valtio-opin opiskelijoita tai koko ”valtsikaa”, niin se keskeinen asia, mitä teidän kannattaa vaalia, on semmoinen mitä kutsun ajattelun ylärekisteriksi. Sen ohella että löytää kielteistä – eli niin sanottua alarekisteriä – tarvitaan myös toivoa, uskoa ja inhimillistä lämpöä. Ja kokonaisuuden, mitä me ihmisolentoina olemme toistemme kanssa, virittämistä sellaiseksi, mikä tekee elämästä parempaa. Parempaa kuin millaisena sen olemme saaneet käsiimme.

Tarkennan vielä aikaisempaa kysymystä. Pohditko sitä, miten asemaasi käytät viisaaksi tituleerattuna miehenä?

Yritän toimia niin vastuullisesti ja niin täysillä kuin pystyn. Se on eräänlaista urheilijan tai taiteilijan etiikkaa, joka minulle on tärkeää filosofina ja ihmisenä. Inhimillisyyteen liittyvän vaivaisuuden ja kompuroivuuden tiedostaminen ja se, että pystyy säilyttämään nöyryyden, on osa tietä pohjoiseen. [Tie Pohjoiseen on luennolla käytetty metafora.]

Mitä haluaisit sanoa valtio-opin opiskelijoille juhlavuotenamme?

Se, mitä valtio-opin opiskelijat opiskelevat, on jossakin suhteessa tärkeämpää kuin mikään muu. Mutta kuten kaikessa yliopisto-opiskelussa, haaste on se, että pelkästään älyllisyys ja älyllisyyden kautta syntyneet rakennelmat voivat sokaista ihmisen luulemaan, että se kartta mikä näin syntyy, on itse elämä. Näin ei ole, vaan elämä on isompi kuin mikään kartta. Herkkyys elämän ilmiölle on syytä pitää mielessä.

Siis elämä voittaa teorian?

Niin.

Opetat Aalto-yliopistossa filosofiaa ihmisille, jotka eivät ole ensisijaisesti tulleet opiskelemaan filosofiaa. Minkälaisia vaikeuksia se tuottaa? Minkälaisia kompromisseja joudut työssäsi tekemään?

Koen etten tee mitään kompromisseja. Tärkeänä pitämäni filosofian opettaminen on täällä helpompana kuin mitä se Helsingin yliopistolla esimerkiksi oli. Siellä filosofia oli enemmän siinä ympäristössä oppirakenteesta lähtevää tiedonsiirtoa. Aalto-yliopistossa on mahdollista tehdä – tai ainakin yrittää – jonkinlaista paluuta antiikin Kreikan tilanteeseen, missä filosofian tarkoitus on auttaa ihmisiä ajattelun, kasvun ja kehityksen kautta elämään parempaa elämää. Toivon, että sitä tarkoitusta luentoni Aallossa palvelevat.

 

Teksti: Aaro Taina

Kuva: Jessica Eerikas

jeca3.1

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s