Teksti: Eetu Kukila

Kuva:  Wikimedia Commons

 

 

”Kaikki laivaan”, kuului huuto terminaalista, kun pirteä joukko valtiotieteilijöitä marssi kohti paattia. Oli taas aika vuoden suurimman ja kauneimman, Voon rissen, jossa tänä
vuonna oli ennätysmäärä risteilijöitä mukana! Vähät he kuitenkaan tiesivät olotiloista, joita tulisivat potemaan kävellessään takaisin samaisia putkia pitkin parin päivän kuluttua. Ennen sitä oli nimittäin vielä kokonainen risteily edessä!

 

Laiva lähti matkaan ilman sen kummempia viivästyksiä ilmastoaktivistien tai myötätuntolakkojen osalta. Alkuun oli tuttuun ja totuttuun tapaan vuorossa buffet, jossa parveili satamäärin punahaalarisia etsimässä vegelinjastoa. Viinihana puolestaan löytyi pisimmän jonon takaa, joten nokkelimmat täyttivät useita laseja syliin kuljetettavaksi. Erään Silja Line Specialin säkeistön jälkeen laulaminen kiellettiin henkilökunnan
pyynnöstä, mutta kuten arvata saattaa, mitkään toimet eivät saaneet valtsikalaisia vaikenemaan. Niinpä kuiskaillen kävi laulut, kunnes henkilökunta taipui (vähemmän) hiljaisen protestimme edessä.

 

Buffetissa parveili satamäärin punahaalarisia etsimässä vegelinjastoa.

 

Juoma kouraan Tax Freesta ja eikun fiilistelemään käytävälle Punaisen tiilen raikuessa salakuljetetuista matkakaiuttimista. Kello 21:30 pärähtikin sitten kauan odotettu karaoke käyntiin huikeine biiseineen, joiden siivittämänä tanssiliikkeet tulivat esiin kuin luonnostaan. Bailaamista jatkui myöhään yöhön karaoken vaihduttua diskoksi.

 

Laivan keulassa sijainneessa Starlight-yökerhossa ei voolaisia näkynyt, vaan housebandin soittaessa tanssilattia ammotti tyhjyyttään. Rissekapteenin ja muutaman vanhemman tieteenharjoittajan voimin täytyikin keski-ikäisille kanssamatkustajille näyttää mallia, kuinka reivata. Pian tanssilattia täyttyi ja koimme tehtävän suoritetuksi.

 

Jännittävän ja hullunkurisen fuksispektaakkelin voittajiksi suoriutuivat tiukan kisailun jälkeen hallituslaiset. Voiton voi kuitenkin ainoastaan selittää kokemuksen tuomalla taidolla ja loppuun asti hiotulla strategialla, josta kannattaakin ottaa opiksi tulevia risteilyjä silmällä pitäen. Menomeininki jatkui käytävällä aamuyön myöhäisille tunneille saakka. Energisimmät soittivat menevimpiä klassikoita Abbalta ja Queenilta tanssiliikkeiden alkaessa myötäillä laivan nukuttavaa keinuntaa.

 

Vielä aamuyöllä oli laivassa liikkunut sitkeä huhu jatkoista Pataässässä.

 

Vaikka huominen on huomenna, iski aamu yllättäen ja aivan liian nopeasti. Maihin oli kuitenkin mentävä. Eräät vaelsivat nauttimaan hengenravintoa kansankodin tarjoamissa museoissa, toiset (joihin allekirjoittanut kuuluu) luopuivat kulttuurihaaveista oitis. Asetimme siis tavoitteeksemme legendaariseksi muodostuneen vegebuffetin, joka keräsi sankoin joukoin risteilijöitä. Buffetia buffetin perään.

 

Tihkusateisen Tukholman jälkeen päivätorkut olivat voittajan valinta. Mutta kyllähän sen fuksikin tiesi, ettei laivalle rentoutumaan tultu, vaan never stop the madness ja kohta vedettiin taas. Aktiviteetteihin kuuluivat hyvin samanlaiset ohjelmanumerot kuin edellisenä iltana: beer pongia käytävällä, karaokea ja bailaamista. Erään hyttikäytävän
opastekyltti sai tarpeekseen ja otti hatkat. Maarianhaminassa yhdentoista tienoilla eräs sektio puolestaan korkkasi skumppapullon veisaten samalla Kansainvälistä ratkottuaan ensin postilakon.

 

Lauantaina maihin tultaessa paatista antautui joukko koomaisia zombeja. Vielä aamuyöllä oli laivassa liikkunut sitkeä huhu jatkoista Pataässässä, mutta kirjoittaja todella toivoo, että kyseessä oli niin kutsuttu fake news, ja että kaikki pääsivät koteihinsa lataamaan akkuja pikkujoulukautta varten. Loppukaneetiksi voikin todeta, että risteily antaa ja risteily ottaa. Rissejournalistille iski nimittäin laivaflunssa, josta seuranneet kuumeiset olotilat vauhdittivat tämän reportaasin kirjoittamista. Ja edelleen keinuttaa.

 

Toimitus kiittää kaikkia kanssamatkustajia ja toivottaa voimia tuleviin koitoksiin niin laineilla kuin karaokelattiallakin.