Teksti: Lasse Keinonen

Kuvat: Wikimedia Commons, Flickr

 

Pirstaloitunut Peru

 

Peru itsenäistyi Espanjasta jo vuonna 1821 ja on siitä lähtien ollut itsenäinen. Kuten monissa muissa alueen maissa, maan historiassa ovat vaihdelleet vallankaappausten ja
demokratian jaksot. Vertaillessa Perua muihin alueen maihin sitä voidaan pitää hieman muita keskimääräistä oikeistolaisempana. Perulaisten luottamus politiikkaa ja sen eri instituutioita kohtaan on hyvin alhainen, yksi Latinalaisen Amerikan matalimmista. Myös puoluejäsenyys on pientä. Demokratian ja politiikan toimivuuden kannalta erityisesti laaja korruptio on syvä ongelma.

 

 

Peru hyvin usein jaetaan kolmeen eri alueeseen: rannikko (costa), vuoristoon (sierra) ja sademetsään (selva). Tämä ei ole ainoastaan maantieteellinen jako, vaan sitä käytetään kuvaamaan myös niin poliittisia kuin kulttuurisia sekä väestötieteellisiä eroja. Maa on hyvin monikulttuurinen, ja esimerkiksi alkuperäiskansoihin kansasta kuuluu lähes puolet ja myös mestitit muodostavat merkittävän osan väestöstä. Perinteisesti valtaeliittiä on ollut eurooppalaistaustainen vähemmistö. Muita erityisen merkittäviä ryhmiä ovat japanilais- ja kiinalaistaustaisten siirtolaisten jälkeläiset. Kansa on poliittisesti ja sosioekonomisesti hyvin polarisoitunutta ja pirstaloitunutta.

 

Kuvaavaa on, että ensimmäiset alkuperäiskansataustaiset presidentit valittiin 2000-luvulla, ensin Alejandro Toledo ja sitten Ollanta Humala. Muut presidentit, Alberto Fujimoria lukuun ottamatta, ovat olleet eurooppalaistaustaisia. Lukuunottamatta viimeisiä vuosia etnisyys ja rotu eivät ole olleet samalla tavalla politisoituja asioita kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa.

 

Demokratia ilman puolueita? Turbulentti politiikka

 

Peru on jaettu hallinnollisesti kolmeen tasoon, joilla kaikilla on oikeus asettaa lainarvoisia normeja. Tasot ovat keskus-, alue- ja kunnallishallinto. Peru ei kuitenkaan ole federaatio, vaan se on sekä keskitetty että hajautettu – tietynlainen hybridivaltio. Alemmilla tasoilla on normivalta tietyillä perustuslaissa määritetyillä aloilla ja omat demokraattiset edustuselimensä, mutta vain rajoitetuilta osin. Ylin valta on kongressilla. Aluehallinnon ja kunnallishallinnon erikoisuus on se, että niiden edustuksellisten elimien yksittäisiltä jäseniltä voidaan poistaa mandaatti referéndum revocatorio –prosessin kautta. Tässä kansalaiset voivat tietyn prosessin kautta (kerättyään tarpeeksi nimiä) vaatia kansanäänestystä edustajan paikasta ja poistaa näiden suorien vaalien kautta yksittäisen edustajan mandaatin ennenaikaisesti.

 

 

Peru on tämän menettelytavan ahkerin käyttäjä maailmassa. Perun kongressi on 130-paikkainen ja yksikamarinen. Peru asettuu hieman omaan luokkaansa parlamentarismin ja presidentialismin välimaastoon, painottaen kuitenkin presidentin valtaa. Presidentti on sekä valtionpää että hallituksen johtaja. Hallituksen ministerit ja pääministerit ovat vastuussa sekä yksilöinä että kollektiivisesti presidentille ja kongressille. Hallitus on presidentin valitsema ja nimittämä, mutta sen tulee nauttia myös kongressin luottamusta, sillä kongressi voi luottamusäänestyksen kautta erottaa ministereitä tai koko kabinetin. Perussa on myös pääministerin rooli (kabinetin puheenjohtaja), mutta hänen roolinsa on lähinnä koordinoiva.

 

“Perulaisten luottamus politiikkaa ja sen eri instituutioita kohtaan
on hyvin alhainen, yksi Latinalaisen Amerikan matalimmista.”

 

Kongressi voi erottaa presidentin vain, mikäli hän on kyvytön hoitamaan tehtäviään tai häntä syytetään perustuslain 117 pykälän mukaisista teoista (maanpetos, vaaleihin puuttuminen). Lainsäädäntövalta on kongressilla, mutta myös presidentillä ja hallituksella on tietynlaista suoraa lainsäädäntövaltaa rajatuissa asioissa. Presidentillisten asetusten ja lakiesitysten tulee olla hallituksen hyväksymiä. Kongressin valtaa on kuitenkin pyritty lisäämään viime vuosina. Perussa on perustuslakituomioistuin ja itsenäinen oikeuslaitos, jonka korkein oikeus sijaitsee Limassa, ja se on jakautunut myös alemmille tasoille. Perussa vaalit järjestävät ja valvovat kaksi perustuslaillista autonomista elintä, ONPE ja JNE, eli toisin kuin vaikkapa Suomessa, vaaleja ei järjestetä ministeriön alaisuudessa.

 

Peru on monipuoluejärjestelmä ja järjestelmä perustuu koalitioihin. Kiinnostavasti presidentin hallituksen ministerit eivät ole 2000-luvulla yleensä olleet minkään puolueiden jäseniä vaan ovat olleet enemmänkin virkamies- tai asiantuntijaministereitä.

 

Perun politiikka on perinteisesti hyvin henkilöitynyttä ja esimerkiksi 90-luvulla Perun politiikkaa kutsuttiin ajoittain vielä ”demokratiaksi ilman puolueita”. Etenkin Alberto Fujimorin valinnan ja perustuslakiuudistuksen jälkeen poliittinen jatkuvuus on vähentynyt ja puolueiden merkitys sekä puolueuskollisuus laskenut merkittävästi. Myös poliitikkojen puolueuskollisuus on suhteellisen heikkoa ja vaalikausien välissä puolueesta toiseen siirtyminen tai uuden listan luominen on melko yleistä.

 

Perussa äänestäminen on pakollista

 

Perussa on käytännössä kahdet vaalit. Ensimmäisissä vaaleissa valitaan yhtä aikaa presidentti (+varapresidentit), kongressin jäsenet sekä Andien parlamentin (Parlamento Andino) jäsenet. Näitä vaaleja kutsutaan nimellä elecciones generales. Toisissa vaaleissa, elecciones regionales y municipalidades, valitaan alueiden ja kuntien edustajat sekä kuvernöörit ja pormestarit. Andien parlamentti on Andien yhteisön CANin eli Ecuadorin, Perun, Kolumbian ja Bolivian välinen kauppayhteisön edustuksellinen elin.

 

 

Presidentin ja kansanedustajien kausi on viisi vuotta, eikä presidenttiä voida valita välittömästi uudelle kaudelle. Edustajia valitaan 130 suhteellisilla listaperusteisella vaaleilla. Listat ovat puoliavoimet: vaaleissa äänestetään listaa, mutta listan sisällä äänestäjä saa suosia kahta edustajaa. Puolestaan presidentti valitaan samalla periaatteella kuin Suomessa: mikäli kukaan edustaja ei saa viittäkymmentä prosenttia äänistä ensimmäisellä kierroksella, järjestetään toinen kierros. Äänestäminen on pakollista ja äänestämättömyys johtaa sakkoihin, ja rangaistuksena myös esimerkiksi passin luovuttaminen voidaan kieltää. Presidentti, Andien yhteisön edustajat ja kansanedustajat valitaan samalla äänestyslipukkeella, paitsi jos presidentinvaalit menevät toiselle kierrokselle. Kongressinvaaleissa maa on jaettu vaalipiireihin, joista edustajia valitaan asukaslukuun suhteutetulla määrällä – kuitenkin niin, että Liman alue saa hieman vähemmän paikkoja, kuin sen pitäisi saada. Järjestelmän yksi erikoisuus on se, että ulkoperulaiset saavat myös kaksi paikkaa kongressista.

 

Vaalijärjestelmä on johtanut esimerkiksi vuonna 2016 siihen, että vaaleissa enemmistön
kongressin paikoista voittaneen Fuerza Popularin presidenttiehdokas Keiko Fujimori ei päätynyt johtamaan maan hallitusta, sillä presidentinvaalien toisella kierroksella Fujimorien vastustajat lähtivät tukemaan Pedro Pablo Kuczynskiä, joka onnistui päihittämään Fujimorin hyvin pienellä marginaalilla. Koska hallitus ei ole suoraan kongressin valitsema, sillä se on presidentin nimittämä, pystyi Kuczynski kuitenkin muodostamaan hallituksen. Kongressi on kuitenkin onnistunut erottamaan myöhemmin yksittäisiä ministereitä.

 

Fujimorit – kyseenalainen valtasuku

 

Perun nykypolitiikkaa ei voi ymmärtää ilman Alberto Fujimoria. Japanilaisten maahanmuuttajien jälkeläinen Fujimori toimi Perun presidenttinä vuosina 1990-2000. Hänet tunnetaan fujimorismin isänä, mitä voidaan kuvailla poliittiseksi ideologiaksi, joka yhdistelee neoliberalistista talouspolitiikkaa, sosiaalista konservatismia, henkilökulttia ja populistisia strategioita. Hänen presidenttikautensa on nähty hyvin ristiriitaisena, sillä vaikka hän vakauttikin Perun talouden ja onnistui kukistamaan maolaisen Loistava Polku –sissiliikkeen, hänet on myöhemmin tuomittu laajoista ihmisoikeusrikkomuksista ja korruptiosta. Hänen kautensa päätyi korruptiosyytöksiin ja maanpakoon Japaniin. Hänet saatiin lopulta kiinni vuonna 2005 ja tuomittiin seuraavina vuosina erilaisista korruptio- ja ihmisoikeusrikoksista – näihin kuului muun muassa tuomioita kavalluksista, tapoista ja kidnappauksista. Ihmisoikeusrikkomukset liittyivät sissiliikkeiden kukistamisen varjoilla tehtyihin armeijan julmuuksiin. Alberto Fujimori kirjoitti Perun uusimman perustuslain 1993 armeijan tuella tehdyn kaappauksen jälkeen, muuttaen monin eri tavoin Perun poliittisia instituutiota ja vaalijärjestelmää.

 

 

Kaikesta huolimatta Fujimorin presidenttikausi on vielä viime vuosinakin kerännyt suhteellisen korkeaa hyväksyntää kansalaisten parissa. Nykyään Alberto Fujimori istuu vankilassa ihmisoikeusrikkomuksista.

 

“Näyttäisi kuitenkin siltä, että verrattuna moniin muihin maihin, jotka ovat osa kyseistä
korruptioskandaalia, Peru näyttäytyy maana, joka on vahvasti alkanut kitkeä ja selvittää tilannetta.”

 

Fujimorin tarina ei kuitenkaan jää siihen. Hänen tyttärensä Keiko Fujimori, joka oli Perun ensimmäinen nainen vuosina 1994-2000 isä-Fujimorin ja hänen vaimonsa erottua, perusti 2010 puolueen nimeltä Fuerza Popular. Puolueesta tuli välittömästi yksi kongressin suurimmista puolueista. Vuoden 2016 vaaleissa puolue sai 71 paikkaan Perun kongressin 130 paikasta, mutta hävisi presidentinvaalit kuitenkin hyvin pienellä marginaalilla Pedro Pablo Kuczynskille, jääden näin oppositioon, vaikka puolueella olikin määräenemmistö kongressissa. Puolue on kuitenkin menettänyt jo ison osan kannatuksestaan, Keiko Fujimorin approval ratingin ollessa kymmenen prosentin luokkaa. Tällä hetkellä Keiko Fujimori on tutkintavankeudessa. Tutkinnan alla ovat Odebercht -skandaali ja rahanpesusyytökset.

 

Jotta perheen skandaalinkylläinen tarina ei loppuisi vielä tähän, myös Keikon veli ja Alberton poika Kenji Fujimori on jäänyt kiinni omasta osallistumisestaan lahjontaskandaaliin. Kenjivideo- nimisessä skandaalissa Kenji ja muutama muu oppositiopolitiikko jäivät kiinni yrityksestä ostaa ääniä muilta edustajilta auttaakseen presidentti Kuczynskia virkasyyteäänestyksessä. Seurauksena Kenji Fujimori erotettiin tehtävistään. Hän nousi alun perin kongressiin siskonsa Fuerza Popularin listalta. Hän kuitenkin erosi Fuerza Popularista 2018 ja perusti oman puolueensa.

 

Odebracht-skandaali – draamaa ja poliittisia vaikeuksia

 

Brasilialaislähtöisellä, rakennusalan yritykseen liittyvällä Odebracht – korruptioskandaalilla on ollut Perun politiikassa viime vuosina erittäin iso rooli. Samoin on ollut muuallakin Latinalaisessa Amerikassa, kuten Brasiliassa, Argentiinassa, Kolumbiassa, Meksikossa ja Ecuadorissa. Korruption vastainen taistelu on ollut tänä vuonna Perun politiikan kuuma peruna, mikä johti lopulta syyskuun 30. päivä nykyisen presidentin, Martín Vizcarran, päätökseen hajottaa kongressi sekä sen vastatoimeen erottaa presidentti. Presidentti Vizcarra ja Fuerza Popularin hallitsema kongressi ovat olleet koko vuoden kiistoissa Vizcarran yrityksistä kitkeä korruptiota maasta. Uudet vaalit järjestetään tammikuussa 2020.

 

Kyseiseen skandaaliin on liitetty tähän mennessä lähes kaikki Perun 2000 – luvun presidentit sekä Fujimorit. Se on johtanut esimerkiksi entisen presidentin Alan Garcían itsemurhaan ennen hänen aiottua pidätystään tänä vuonna. Alan Garcíaa tutkitaan lahjusten vastaanottamisesta vaalikampanjaansa varten. Hän toimi Perun presidenttinä 1985-1990 ja uudestaan 2006-2011.

 

Skandaali sai alun perin alkunsa vuonna 2014, kun brasilialainen tuomari paljasti siihen liittyvät tiedot. Rakennusalan jättiläisen Odebrechtin epäiltiin maksaneen jopa 800 miljoonan euron edestä saadakseen poliittisia palveluksia ja saadakseen monia kymmeniä rakentamissopimuksia, usein julkisista hankkeista. Yritys on yksi Latinalaisen Amerikan suurimpia rakennusfirmoja ja se on ollut rakentamassa esimerkiksi Caracasin
metroa ja vuoden Brasilian World Cupin infrastruktuuria. Odebrecht –skandaali on osa isompaa Operacíon Autolavadoa (operaatio autopesula), joka lähti liikkeelle rahanpesututkinnasta ja päätyi tutkimaan brasilialaisen valtio-omisteisen öljy-yhtiön Petrobrasiin liittyviä rikoksia.

 

Perussa muun muassa entistä presidenttiä Ollanta Humalaa on syytetty lahjusten vastaanottamisesta julkisten hankkeiden rakennussopimusta vastaan. Lisäksi toinen entinen presidentti Alejandro Toledo (2001-2006) tällä hetkellä taistelee Perun antamaa pidätysmääräystä vastaan Kaliforniassa. Häntäkin syytetään lahjusten vastaanottamisesta moottoritien rakennussopimuksen vastaisesti.

 

 

Pedro Pablo Kuczynskiä (presidenttinä 2016-2018) vastaan nostettiin virkasyyte vuonna 2017 laittomien maksujen peittelystä liittyen hänen yritykseensä. Tätä virkasyytettä ajoi erityisesti Keiko Fujimori, joka oli Kuczynskin haastaja presidentinvaaleissa 2016. Muutama päivä tämän epäonnistuneen virkasyyteäänestyksen jälkeen Kuczynski armahti Keikon isän, entisen presidentin Alberto Fujimorin. Myöhemmin virkasyyteäänestyksen jälkeen myös Keiko yhdistettiin Odebrechtiin, missä häntä syytettiin korruptoituneen kampanjarahoituksen vastaanottamisesta. Jotta tilanne ei olisi näin yksinkertainen, Kuczynski joutui eroamaan toisen virkasyytteensä jälkeen, mikä aloitettiin uusien skandaalien myötä. Juuri ennen toista virkasyyteäänestystä julkaistiin videot, jossa Keikon veljen Kenjin ja Kuczynskin lakimiehen, paljastettiin yrittäneen ostaa ääniä virkasyytteen kaatamiseksi, minkä jälkeen Kuczynski erosi. Tämän seurauksena nykyinen presidentti Martín Vizcarra nousi presidentiksi.

 

Näyttäisi kuitenkin siltä, että verrattuna moniin muihin maihin, jotka ovat osa kyseistä korruptioskandaalia, Peru näyttäytyy maana, joka on vahvasti alkanut kitkeä ja selvittää tilannetta. Tätä kuvaa esimerkiksi se, että syytettyjen listalla on poliitikkoja politiikan eri laidoilta eikä sitä etsitä vain yhdestä paikkaa.