Teksti: Ella-Maria Palkoaho
Kuva: Toni Pakarinen

Tervehdys. Haluan toivottaa kaikille fukseille lämpimästi tervetuloa uuteen yliopistoon ja teille, jotka palaatte, tervetuloa takaisin. Mietin pitkään, minkä viestin haluan perinteisellä puheenjohtajan tervehdyksellä välittää. Pyrinkö maalaamaan kuvan toiveikkaasta tulevaisuudesta ja riehakkaista opiskelijavuosista? Kehotanko ihmisiä hakeutumaan järjestötoimintaan, osallistumaan speksiin tai muihin satoihin vaihtoehtoihin, joita yliopistolla on tarjota? Kerronko, kuinka ihanaa on olla valtiotieteellisen opiskelija ja kuinka avoin yhteisö meillä täällä on? En koe paikakseni sanoa, mitä yliopistossa pitäisi tehdä, se on täysin sinun päätettävissäsi. En myös-
kään koe oikeudeksi väittää, että valtsika tarjoaisi kaikille oman paikan ja yhteisön, johon kuulua. Voin kuitenkin jakaa sen, mitä olen kolmen vuoden aikana oppinut yliopistossa, valtsikassa ja VOOssa.

Syksystä sanotaan monta asiaa; syksy on opiskelijan joulu, syksy on opiskelijan parasta aikaa. Monella tavalla tämä on totta, syksy tarjoaa opiskelijalle mahdollisuuden. Fuksille
syksy on mahdollisuus aloittaa uusi elämänvaihe, tutustua uusiin ihmisiin ja tuntea pääsevänsä elämässään eteenpäin. Vanhalle opiskelijalle syksy taas on mahdollisuus päästä kiinni rutiiniin, aloittaa alusta, luvata taas panostaa opiskeluun ja terveeseen elämään ja nähdä vanhoja ystäviä, joille ei kuitenkaan kesällä viitsinyt laittaa viestiä. Syksy tarjoaa tapahtumia, jotka koet joko ensimmäisen, toisen tai ännännen kerran. Syksyllä vanhat opiskelijat jakavat viisauttaan ja painottavat fukseille, miten se ja se asia on ”pakko kokea”: mene speksiin, mene järjestötoimintaan, mene fuksitoimikuntaan, nämä bileet ovat valtsikan parhaat bileet, tämä kurssi on paras kurssi ikinä. Syksy tarjoaa paljon, mutta se myös ottaa paljon ja etenkin fukseille usein painotetaan vain opiskelemisen ja järjestötoiminnan hyviä puolia.

Kaikki nämä opiskelijaelämän hyvät puolet pitävät kyllä paikkansa, mutta kannattaa pitää mielessä, että opiskelijaelämä ei ole aina helppoa. Joskus se on uskomattoman rankkaa, oli kyse sitten kasaantuvista palautuksista, kandista, joka ei kirjoitakaan itseään, järjestötoiminnasta, johon voi upota 80 tuntia viikossa, tai uusista ihmisistä, joiden nimiä ei muista ja pelosta, että jää ulkopuolelle. Yliopistossa tulee olemaan hyviä ja aivan uskomattomia hetkiä, mutta on tärkeää ymmärtää myös sosiaalisen ja akateemisen menestymisen paine ja väsymys, joita opiskelijana tulee kokemaan.

Meille kaikille on leikitetty tutustumisleikkejä, juoksutettu ympäri Kaisaniemeä ja Kruununhakaa, jotta voisimme tutustua toisiimme ja ystävystyä keskenämme. Meille kaikille on sanottu, että aina voi tulla nykäisemään hihasta, jos on jotain kysyttävää. Heti kättelyssä meille on esitelty valtsikan yhteisö ja järjestöt, jotka juuri meidän koulutusohjelmamme opiskelijoita edustavat. Me kirjoitamme ja omaksumme yhdenvertaisuussuunnitelmia ja vakuutamme koko Suomen yliopistokentälle olevamme yhdenvertaisuuden ja avoimuuden edelläkävijöitä. Me haluamme teidän saavan käsityksen, että järjestöt tekevät kaikkensa, jotta valtsika olisi paikka, jossa kaikkien on hyvä olla. Näin pyrimme tekemään siirtymästänne yliopistoelämään mahdollisimman helppoa ja varmistamaan, että sinulla on täällä oma tukiverkkosi.

Yhdenvertaisuussuunnitelmamme ovat täynnä isoja sanoja, jotka muodostavat kauniita lauseita. Me emme kuitenkaan pysty luomaan paikkaa, jonne jokainen tuntisi automaattisesti kuuluvansa. Vaikka kuinka pyrimme helpottamaan tätä sosiaalista prosessia ja toimimaan tukenasi, sopeutumisesi on silti hyvin pitkälle kiinni sinusta itsestäsi. Saatat tuntea painetta tutustua ihmisiin ja pelkäät jääväsi ulkopuolelle, jos missaat yhdetkin bileet, tai et pidä juhlimisesta lainkaan tai et koe edustavasi juuri sitä ”oikeaa” ideologiaa. Valtsikalaisen yhteisön yhdenvertaisuuden ihanne on ihailtava ajatus, mutta se on tehtävä, johon ei kykene edes Tom Cruise.

Valtsika on suhteellisen pieni tiedekunta, mutta siihen nähden meillä on suunnaton määrä aktiivisia opiskelijoita, jotka toimivat niin opiskelijoiden edunvalvontatehtävien, kansalaisaktivismin, politiikan kuin journalisminkin parissa. Ja koska kanssaopiskelijamme kykenevät kaikkeen tähän, sen on tarkoitettava sitä, että minä en ole tarpeeksi hyvä. Pyrkimyksessämme olla tyypillinen valtsikalainen kohtaamme turhautumista ja riittämättömyyden tunnetta ja syytämme itseämme, jos emme jaksa.

Olen ihminen, joka pärjää ja jopa menestyy valtsikan ultrasosiaalisessa, suorituskeskeisessä ympäristössä. Ai nakin olen kyennyt sopeutumaan siihen jo kolmen vuoden ajan erittäin hyvin. Parhaimmillaan toimin kolmessa eri järjestössä samanaikaisesti (kahdessa näistä puheenjohtajana), näyttelin speksissä ja en koskaan missannut ainoitakaan bileitä ja kykenin jopa pitämään suhteellisen uskottavan keskiarvon. Tämän lisäksi suoritin vuodessa 120 noppaa, tein kokoaikaista työtä ja toimin samaan aikaan tutorina ja hallituksessa, olen kirjoittanut kandiani yli vuoden eikä se ole vieläkään valmis. Onneksi oma suorituskeskeisyyteni herätti minut kiinnittämään huomiota jaksamiseeni. Lopulta päädyin terapiaan, jonne olisi toki pitänyt mennä jo paljon aikaisemmin.

Yliopistossa tulee olemaan rankkaa, mutta täällä tulee olemaan myös lukuisia unohtumattomia hetkiä. Minä olen löytänyt VOOsta paikkani ja ystäväni, joihin olen voinut tukeutua kaikkien vaikeiden aikojen aikana. Vuosien stressaamisen jälkeen minusta tuntuu, että olen myös vihdoin oppinut rauhoittumisen jalon taidon. En voi luvata, että valtsikasta löytyy paikka juuri sinulle, mutta voin vakuuttaa, että tulemme aina toivottamaan sinut tervetulleeksi. Sinä saat tehdä täällä juuri sitä mitä haluat, mutta muista antaa itsellesi aikaa ja muista antaa itsellesi anteeksi. Aikasi yliopistossa on kuitenkin todennäköisesti vapain vaihe elämässäsi. Kehotan sinua siis nauttimaan tästä ajasta ja ottamaan siitä kaiken irti, sillä se kuluu nopeasti; ennen kuin huomaatkaan, olet jo noutamassa maisterin papereitasi.

Ennen kaikkea toivon, että löydät yliopistosta oman paikkasi ja suuntasi ja teet juuri sitä, mikä sinusta tuntuu hyvältä. Oli se sitten uppoutuminen opiskeluun, järjestötoimintaan,
politiikkaan, speksiin, aktivismiin, vapaa aikaan, töihin tai ystäviin, tärkeintä tässä vaiheessa on tehdä valinnat minä edellä. Viimeisenä tahdon toivottaa sinulle onnea valitsemallasi tiellä ja antaa neuvoni tulevaisuuteen suomalaisen musiikin aliarvostetuimman lauluntekijän ja unhoon jää neen tähden, Jonnan sanoin: ”Kaikki lähtee itsestä, sua ei voi mikään estää. Vaikka joku ei sua kestä, älä anna suutas pestä. Täytyy olla realistinen, mutta ei pessimistinen. Tiedän mitä haluun, mitä en. Tavoite on olla tyytyväinen.”

Ella-Maria ”Palkkis” Palkoaho, VOO ry:n hallituksen puheenjohtaja