Vihainen VOOlainen

Voiko vitutukseen kuolla? 

Löysin alaotsikossa esitettyyn legendaariseen kysymykseen vihdoinkin vastauksen. Vastaus kuuluu, että ei. Vitutukseen ei voi kuolla, vaan sen voi ylittää.

Asia on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Vieläpä näin kevään korvilla, jolloin allergiaoireet piinaavat ja pitäisi jaksaa taiteilla luentopäiväkirjojen, kesätyöhausta koituneiden pettymyksen tunteiden ja viikonlopun jälkeisen krapulan viitoittamalla rankalla polulla.

Kokeilin muuttaa asennettani ja muokata sisäisiä näköaloja. Käännyin kirjaimellisesti antiikin aikaiseen self-helppiin: stoalaisuuteen. Kivikasvoisen tyyneen filosofiaan. Eräs kaverini oli aikoinaan varoitellut stoalaisuudesta, sanoen sen olevan haastava elämänohje seurattavaksi. Akateemisuuteni takia en kuitenkaan voinut uskoa väitettä ilman empiiristä kokeilua.

Ensi töikseni hankin kirjastosta käsiini todellisen filosofikeisarin Marcus Aureliuksen teoksen Itselleni. Luin elämäntapaoppaassa esiintyviä viisauksiksi puettuja toteamuksia elämän merkityksettömyydestä ja ankaruudesta. Porttiteorian tapaisesti ajauduin yhä syvemmälle kaninkoloon lukemalla stoalaisuudesta Filosofia.fi- sivustolta ja kuuntelemalla podcastia Senecasta. Kaverini oli ehdottanut sinistä pilleriä, mutta olin Neon lailla valinnut punaisen.

Seurasin myös turhautumiseen asti pinnallisia Youtube- videoita, joissa listataan antiikin (all male)filosofien teoksiin pohjautuvia arkielämän neuvoja. Ohjeissa kehotettiin mielikuvaharjoittelulla pohtСнимок экрана 2018-03-15 в 23.32.06imaan kaikkia tulevan päivän vastoinkäymisiä etukäteen. En kuitenkaan halunnut aloittaa jokaista päivää miettimällä kaikkia mahdollisia negatiivisia skenaarioita. En nimittäin halunnut muuttua tosielämän Petyr Baelishiksi, seitsemän kuningaskunnan kovimmaksi peliteorian harrastajaksi, jolle mikään tapahtuma ei tule yllätyksenä.

Päätin siis olla seuraamatta moista elämänoppia. En kuitenkaan tyhjin käsin poistunut stoalaisuuden syövereistä, vaan yksi Aureliuksen tunnustus teki itseeni lähtemättömän vaikutuksen, jonka pidän mielessä kevään beerpong ja lätkäkisojen koittaessa: ”Kasvattajaltani, ettei minusta tullut vihreiden tai sinisten kannattajaa eikä kevyiden tai raskaiden kilpien”.

Ei, Marcus Aurelius ei ennakoinut vuoden 2019 eduskuntavaaleja, vaan tarkoittaa puolueiden sijaan roomalaisten rakastamia valjakkoajoja, joissa vihreät ja siniset olivat
kilpailevia joukkueita valkoisten ja punaisten ohella. Kevyet ja raskaat kilvet puolestaan viittaavat gladiaattoritaisteluihin. Tämän ohjeen pidän mielessä hurratessani muuhun joukkoon sulautuneena prewapun pingisbissetournamentissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s