Tunteella

Teksti: Marja Silvolahti

Kuva: Wikimedia Commons

Asioiden hoitoa, omien etujen ajamista, priorisointia, päätösten tekoa. Politiikassa kysymyksiä lukujen valossa uupumatta puntaroivat päätöksentekijät määräävät tulevaisuuden suunnan. Vaaleissa valveutunut, perehtynyt kansalainen arvioi, miten asianhoitajat ovat työssään onnistuneet. Tasaisen järkeviä, järkevän tasaisia ollaan puolin ja toisin.
Vai eikö?
Mikä politiikassa menee tunteisiin?

Kivikasvojen valtakunta
Suomalaisen poliitikan kentän tunnemaisema on perinteisesti ollut varsin vaatimaton, ja
suomalaisen poliitikon tärkein hyve uskottavuus. Uskottavuus on ollut vakavasti otettavuutta – ja käytännössä vakavuutta. Hyvän poliitikon esiintymisen vireystason on tullut olla matala, eivätkä kasvot ideaalitapauksessa kavaltaisi tunteen tunnetta, vaikka haastattelun ohessa maailma kaatuisi. Kriisi, juhla, kansallinen hätätila, revalvaatio, devalvaatio, vaalivoitto, murskaava tappio? Normipäivä verstaalla, ilme on vakio.

Paletin pahin synti on virnuilu. Maltillisetkin ilon pirskahdukset poliitikon kasvoilla viestittävät äänestäjälle, että tämä ei ota työtään tosissaan ja pahimmillaan pitää äänestäjää häpeämättä pilkkanaan. Katkeran koulun hymyviestinnästä kävi Alexander Stubb pääministeriaikoinaan, kun tämän brändin tärkeä osa, leveä hammashymy, sai paljon niin palstatilaa kuin kritiikkiäkin. Hymy oli uskottavuusongelma. Ilta-Sanomien vakava ja kaikin puolin sertifioitu selvitys (IS 6.7.2015) paljastaakin kansalaiselle Stubbin hymyn hyytyneen: katsauksen 451 kuvan perusteella Stubbin hymyprosentti on laskenut 25:sta yhdeksään prosenttiin.

Muutkin poikkeamat pokerinaamasta ovat keränneet huomiota. Juha Sipilän suuttumiset ovat saaneet aikaan paitsi hämmästeleviä otsikoita, myös kansallisen tason kriisin Ylen journalistisesta riippumattomuudesta. Uutisoituja itkuja on puolestaan päässyt ainakin Paavo Lipposelta, Astrid Thorsilta ja Anne Berneriltä. Tunne tuottaa näppäriä otsikoita toisaalta siksi, että se erottuu harmaan asianhoitopolitiikan normista, toisaalta siksi, että se on niin inhimillistä. On helpommin lähestyttävää keskustella Esson baarin pöydän ympärillä ministerin kyyneleistä kuin tämän suhtautumisesta kaavoitushallinnon järjestämiseen.

Muutos kohti tunteikkaampaa poliittista kulttuuria hakee lisää kierroksia sitä mukaa, kun politiikka henkilöityy. Pöydät pyörähtänevät siihen malliin, että harmaapukuisen asiapoliitikon imago alkaa nimenomaan kaivata näkyvämpiä tunteen ilmauksia. Pitää olla elämän makua, tarttumapintaa.

Miten olisivat pienet itkupotkut hallitusneuvotteluissa? Ihan näin uskottavuussyistä.

Pelko
Kansalaisten pelon tunteiden hyödyntäminen politiikassa on manipuloinnin keinona vanha kuin aika. Historian saatossa on poliittisten tarkoitusperien ajamiseksi turvallistettu esimerkiksi ihmisryhmiä, köyhiltä kaupunginosilta nouseva pahanhajuinen ilma ja yksittäisten valtioiden silkka olemassaolo. Trumpista, Brexitistä ja uuden populismin näyttävästä renessanssista valistunut lukija onkin kuullut niin paljon pelkoanalyysia, ettei niistä tässä kannata edes aloittaa.
Pelko on vahva, perimmäinen tunne, jonka juuret ulottuvat lopulta eloonjäämisviettiin. Siksi sen mobilisointi on tehokasta. Pelko ajaa muiden tunteiden ohi ja saa näyttämään vihreää valoa sellaisillekin asioille, jotka normaalisti törmäisivät moraalin tai empatian estoihin.

Mitä tulee pelon politiikkaan, on hyödyllistä kiinnittää huomiota siihen, mikä oikeastaan pelottaa. Sosiologia tarjoilee ajatuksen sijaispeloista eli ilmiöstä, jossa yksilön yleinen turvattomuuden tunne heijastuukin johonkin pelon syntipukkiin. Laaja-alaista taloudellista tai sosiaalista turvattomuutta tunteva yksilö voi – itsekin tähän uskoen – ajatella pelkäävänsä vaikkapa rikollisuutta tai maahanmuuttoa. Selkeä uhka helpottaa pelon ja epävarmuuden emotionaalista käsittelyä.

Tunteisiin on helppo tarttua. Kaltoin kohdelluksi itsensä kokeneet ihmiset ovat aina olleet vallankumousten käyttövoima. Epävarmuutta tuntevat yksilöt hakevat turvaa helpoista ratkaisuista asioihin, joissa sellaisia ei välttämättä olekaan. Toisaalta yhteiskunta itsessään vaatii jonkin asteisia empatian ja yhteenkuuluvuuden tunteita pysyäkseen yllä, ja onpa historiassa asioita tapahtunut eittämättä aidon hyväntahtoisuudenkin voimalla. Erityisesti tunnebensaa liekkeihin kaipaa muutos –
barrikadeille asti lienee varsin harva päässyt puhtaasti järkisyistä.
(Kysymys erikseen on, onko jako järkeen ja tunteeseen edes mielekäs. Jonkin tyyppistä intuitiivista kaasu ja jarru -työnjakoa niillä joka tapauksessa voi nähdä olevan.)

Yllätys
Tunnereaktio tulee nopeasti ja intuitiivisesti, vaikka ihanteissamme ihmisen toiminnassa
rationaalisuus on tehdasasetus. Tosiasiassa poliittisenkin elämän tapahtumat ovat usein
mielivaltaista pingistä yksilön ja yhteisön reaktioiden välillä. Reaktioiden poukkoilevat kudelmat löytävät jossain vaiheessa pysyvämmän suvannon, joka sitten ajatellaan luonnolliseksi asiantilaksi. Vallanjako ja demokraattiset jarrut, kuten perustuslaillisuus, ovat omalta osaltaan olemassa myös siksi, ettei peruuttamatonta haittaa olisi mahdollista tehdä mielijohteesta.

Asioiden katsominen tunteen ja reagoinnin kautta antaa vapaammat ohjakset tuntemamme historian spekuloinnille. Yhteisön ja yksilön tunteet käyvät vuoropuhelua, ja myöhemmin nimetyille kausille löytyy käännepisteensä. Miten olisi käynyt Berliinin muurin, jos berliiniläiset eivät olisikaan reagoineet Günther Schabowskin lapsukseen suorassa lähetyksessä riemulla ja uteliaisuudella, vaan jäämällä pelokkaina koteihinsa? Olisiko nykyistä Euroopan unionia koskaan nähty, ellei tunnemaisema toisen maailmansodan jälkeen olisi kannustanut etsimään tapoja estää tapahtumia
koskaan toistumasta? Entä missä kulkee yksilön ja kollektiivin raja? Talouden vaihteluissakin kansalaisten luottamus tulevaisuuteen on tunne, joka samalla indikoi tapahtumien suuntaa ja vaikuttaa siihen.

Politiikka on ihmisen, mokailun ja tunteen toimintaa. Tunne lietsoo, hidastaa, estää ja mobilisoi loputtomasti yllättävillä tavoilla.

Ja toki välissä viilaillaan budjettia.
Mikä tunne meitä liikuttaa vaalikeväänä 2019?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s