Lobbari nukkuu yönsä hyvin

Снимок экрана 2018-10-15 в 12.03.15
Olli Hellgren

SASKA SUVIKAS/OLLI HELLGREN

Suomen kontekstissa lobbaaminen on turhan harvoin esillä, eikä tietoa tai kiinnostusta aiheeseen paneutumiseen tahdo löytyä. Policyn täytyy ottaa siksi asiakseen selvittää, päätetäänkö maan asioista ammattilaisten salakähmäisillä kädenpuristuksilla vai onko lobbaritoiminta vain pukumiesten harmitonta teatteria. VOOn oma luottolobbari, konsulttitoimisto Blicin poliittinen konsultti, neljännen vuoden politiikan tutkimuksen opiskelija Olli Hellgren on onneksi enemmän kuin halukas raottamaan ikkunaa lobbaamistoimintaan. Vastapainona Policy on lähettänyt haastattelijaksi oman managerivallan ja kapitalismin kriitikkonsa pitämään huolta siitä, että vastauksia saadaan.

Blicin toimisto on perjantai-iltapäivänä hiljainen, konsultit ottavat ilmeisesti lounasajan vakavasti. Neuvotteluhuoneen ikkunasta näkee melkein suoraan Esplanadille. Tunnelma on odottava. En ole vielä päättänyt kuinka vahvasti aion Hellgreniä hiillostaa, mutta tiedän kokemuksesta, että mielipiteemme ovat usein aivan perusasioissa vastakkaiset, enkä halua harhautua sivupoluille. Hellgren päättääkin Boeing-kahvikuppinsa takaa selvittää, mistä lähtökohdista haastatteluun lähdetään.

OH: Millaisena käsitys sinulla haastattelijana on lobbaamisesta ylipäänsä? Mitä se tarkoittaa?

SS: Se millainen kuva itselleni on lobbaamisesta tullut on, että on olemassa kaksi ryhmää, jotka toimivat tällä areenalla. On eturyhmälobbarit, jotka selkeästi ajavat jotain omaa agendaa ja sitten on se porukka, kuten esimerkiksi te, jotka olette yksityisiä ja konsulttitoiminnassa, tuette ja lobbaatte ikään kuin toisten puolesta.

OH: Joo, tämä on hyvä lähestymistapa. Me konsulttitoimistothan ollaan suhteellisen uusi ilmiö. Mutta kun mietitään lobbaamista Suomessa, niin sitähän on tapahtunut siitä asti
ensimmäiset valtiopäivät pidettiin. Sitä on vain toteutettu järjestöjen kautta. Silloin tällöin pulpahtelee tämä lobbauskysymys esiin, jolloin oletetaan, että kun me olemme tulleet tälle kentälle niin lobbaaminen on syntynyt Suomeen. Ei, lobbausmarkkinat korkeintaan.

Eli lobbaamista on erilaista, tämä tuskin on kenellekään yllätys. Silti sanaa harvoin kuulee varsinkin lobbaamista harrastavien ihmisten keskuudessa.

SS: Puhutteko kuitenkin itsestänne lobbareina? Teilläkin on kaikkia kaunistelevia kiertoilmauksia, puhutaan vaikuttajaviestinnästä, ja omakin nimikkeesi on Political Consultant.

OH: (naurahtaa) Hyvä kysymys. Koko ala puhuu vaikuttamisesta mutta se pitäisi pyrkiä muuttamaan, koska eihän lobbaamisen negatiivinen kaiku muuten muutu. Ja siksi on hyvä, että tässäkin puhutaan avoimesti lobbaamisena.

SS: Jos ajattelee mistä sanakin on syntynyt, niin sehän on Lobbying, aulassa kuiskitaan toisten korviin ja vaihdellaan palveluksia. Onko tämä mielestäsi yksi syy siihen, miksi ihmisillä on niin epäilyttävä kuva toiminnasta?

OH: Se ei ole paras nimike, kun sanotaan olevamme lobbarikonsultteja. Siinä on kaksi ihmisten epäluuloja herättävääasiaa yhdistelmänä. Mutta me ollaan ensisijaisesti konsultteja ja autetaan meidän asiakkaita olemaan itse parempia lobbareita. Siitä, miksi lobbaamisella on huono maine, voi syyttää historiaa ja olematonta keskustelua asiasta. Ihmisten kuva on helposti se, että siellä Etelärannan saunassa ministeri ja liiton puheenjohtaja istuvat ja tekevät päätöksiä. Ja jos katsotaan ulkomaita, vaikka Yhdysvaltoja, missä oikeasti raha puhuu järjestelmässä niin meistäkin tulee sellainen kuva.

SS: Se on totta, kun tietoa on vaikea saada, niin ihmiset alkavat lähtökohtaisesti epäilemään kaikkea koko alassa, ihan sama minkä asioiden puolesta lobataan.

OH: Ymmärrän sen lähtökohdan. Mutta kysymykseen, onko tietoa vaikea saada, niin tietoahan on enemmänkin usein vaikea kuvailla. Meidänkin poliittisessa prosessissa, vaikka se on avoin ja läpinäkyvä, on niin paljon tietoa mitä ei yhteiskuntaopin kirjassa opeteta. Insinööri tietää vaikka jonkin mittarin prosessin ja miten sellainen rakennetaan. Me tunnetaan se poliittinen prosessi, mitä ei kirjasta lueta, ja siitä syntyy se ammattitaito, mitä me kauppaamme asiakkaille.

SS: Eli myytte tietoa ja osaamista?

OH: Tieto on valtaa.

Alamme selvästi päästä asiaan. Mikä on lobbareiden toiminnan salaisuus?

SS: Onko tuo sitten sellaista tietoa mikä on vain lobbareilla vai pitäisikö se olla kaikilla?

OH: Tietoahan on. Meillä on julkisuuslait. Kaikki on lähtökohtaisesti avointa, voit soittaa ministeriöön ja pyytää ne dokumentit, jotka eivät ole salaiseksi luokiteltuja ja saat sen tiedon. Se, miksi se näyttää epäselvältä ja luo meille markkinan on, että ei ymmärretä julkisuuteen näkyvän lainsäädäntöprosessin olevan vain jäävuoren huippu. Se, mistä lobbarit tietävät enemmän on esimerkiksi poliittiset intohimot, ihmissuhteet, miten ihmiset käyttäytyvät ja suhtautuvat asioihin.

SS: Eli olet tosiaan sitä mieltä, että teillä lobbareilla EI ole mitään sisäpiiritietoa, mitä tavallinen kansalainen ei näkisi. Varsinkin EU:n tasolla puhutaan siitä, että lobbareilla nimenomaan on informaatiota, jota me muut emme edes voi saada selville ja että valta syntyy siitä.

OH: Onhan meillä tietysti pääsy poliittisiin kulisseihin ja saada sieltä helpommin taustoja jostain tietystä asiasta. Mutta vaikka olisi sisäpiiritietoakin, niin enemmän vaikutusta on sillä, osaako yhdistää pisteet yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tavallisella kansalaisella tai yrityksellä ei ole välttämättä resursseja tai aikaa prosessoida tietoa tarpeeksi. Me osataan muodostaa se analyysi ja käyttää sitä asiakkaan hyväksi. Mikä liittyy esimerkiksi eri puolueisiin tai yksittäisiin poliitikkoihin. Muuten informaatio on vain hajanaisia pisteitä.

SS: Onko yleinen näkemys lobbarikunnassa, että tämä on nimenomaan se mitä teette?Että toiminta lähtee enemmän osaamisen kuin kontaktien kautta?

OH: Kyllä itse niin uskon, että valta syntyy analyysin kautta, vaikka verkostoillakin on merkitystä. Riippuu tietenkin siitä kenestä puhutaan lobbareina. Onko myös se, kun päiväkoti aiotaan sulkea maakunnassa ja sieltä tulevat ihmiset vaatimaan paikallisilta kansanedustajilta, että koulua ei saa sulkea, lobbaamista? On. Se on ihan samalla tavalla lobbaamista kuin se, mitä mekin teemme.

SS: Totta kai aina kun pyritään vaikuttamaan päätöksentekoon niin se on jollain lailla lobbaamista. Mutta se ei kuulosta lobbaamiselta, koska lobbaaminen on nimenomaan ammattimaista.

OH: Suurin osa konsulteista jakaa sen ajatuksen, että me olemme eräänlaisia sillanrakentajia. Meidän tehtävänä on auttaa yritykset yhteen päättäjien kanssa. Missä vaiheessa jutella ihmisille? Missä vaiheessa lainsäädäntöprosessi menee ja miten omaa viestiä kannattaa tukea tehokkaasti? Ja kuitenkin aina loppupeleissä kansan valitsema poliittinen päättäjä tekee sen päätöksen ja kantaa siitä vastuun seuraavissa vaaleissa.

Sillanrakentajia ja ammattimaisia neuvojia, Hellgrenhän saa lobbaamisen kuulostamaan melkein hyväntekeväisyydeltä! Puhutaanpa siis hieman valta-asetelmista.

SS: Faktahan kuitenkin on se, että kaltaistenne toimijoiden asiakkaat ovat usein yrityksiä ja jo vaikutusvaltaisia toimijoita. Tehän ette tee mitään pro-bono työtä, vaan teillä on maksavia asiakkaita. Aikanne ja osaamisenne on arvokasta. Tulee vaan mieleen, että eikö tämä vahvista jo yhteiskunnassa vahvassa asemassa olevia, kun te tarjoatte palveluksianne esimerkiksi isoille yrityksille.

OH: Ei välttämättä. On myös selkeästi pienempiä tahoja ja järjestöjä. Voihan meillä yritystenkin puolesta olla start-up tai kymmenen miljardin arvoinen yritys. Pitää myös muistaa se, että me konsultit olemme hyvin pieni osa koko Suomen lobbaamisesta. Suomessahan on erittäin vahva kansalaisyhteiskunta ja kolmas sektori, joka on täynnä älyttömän taitavia lobbareita. Meillähän on valtava määrä erilaisia ry:itä, jotka vaikuttavat omien intressiensä mukaan.

SS: Järjestöjen luvattu maa, siitähän puhutaan. Eli te olette muka jonain vastapainona tällaiselle lobbaamiselle?

OH: Ei minään vastapainona. Tehdään yhdessä. Me olemme jossain siinä välissä ja nämä toimijat voi joko ajaa itse etujaan tai olla myös meidän asiakkaita. Totta kai me ollaan bisnes ja asiakas maksaa rahaa siitä, että me autetaan heitä vaikuttamaan. Näinhän se menee, ei sitä tarvitse peitellä mitenkään. Mutta tämä ajatus siitä, että olisimme jotain suuryritysten palvelijoita ei määritä meitä, eikä koko Suomen lobbausta, koska suurin osa siitä on joka tapauksessa kolmannen sektorin ja intressiryhmien omissa käsissä.

Kuulostaa siltä, että Hellgren uskoo vallan jakautuvan kovin tasaisesti yhteiskunnassa. Nostetaanpa valtaa käyttävien ihmisten liikkuminen esille!

SS: Mitä mieltä olet sitten ns. pyöröovipolitiikan roolista? Uskotko, että se lisää sisäpiiritietojen vaikutusvaltaa liikaa tai on muuten epäeettistä?

OH: Vierastan ajatusta, että ihmisten siirtyminen julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä olisi jotenkin huono asia. Ennemminkin toisinpäin, on yhteiskunnan
kannalta kriittistä, että oikea osaaminen löytää paikkansa. Julkisuudessa olleet kokoomuksen sote-lobbarit edustavat vain osaa siitä joukosta, joka siirtyy politiikasta muihin tehtäviin. Liikkuvuus toimii myös molempiin suuntiin ja pyöröovi voi tarkoittaa yhtä hyvin sitä, että yksittäinen järjestö tai yritys saa äänensä paremmin kuuluviin sitä koskevia päätöksiä tehtäessä. Jos on pelko, että politiikassa toimii henkilöitä, jotka voivat ”viedä” sisäpiiritietoa muualle, on mahdollista asettaa karensseja, joita kannatankin vahvasti. Ne pitää kuitenkin kohdistaa oikein ja veronmaksajien on hyvä muistaa, että he maksavat julkisen sektorin karenssijärjestelmän kulut esimerkiksi kuuden kuukauden ylimääräisinä palkkoina.

Asia kunnossa! (Ehkä)

SS: Mistä ihmiset katsovat esimerkkejä lobbaamisesta? Mietitään vaikka EU:ta, missä lobbarit ovat pyörineet kymmeniä vuosia. Kun tehdään isoja päätöksiä, hyvänä esimerkkinä on TTIP-sopimus, jonka prosessia paljon kritisoidaan sekä avoimuuden puutteen että nimenomaan eturyhmälobbareiden liian suuren vallankäytön takia. Mielestäsi Suomessa ei siis pitäisi olla tällaisia samankaltaisia ongelmia?

OH: Onhan suomalainen demokratia todella avoin ja läpinäkyvä lähtökohtaisesti. Suomessa kun puhutaan lobbaamisesta niin faktat puhuvat, siinä ei missään vaiheessa puhu raha. Lobbaajalla voi olla miljoonaresurssit, mutta silti se kenellä on paremmat faktat ja osaaminen vaikuttamisessa saa tahtonsa läpi. Tietenkään ei pidä olla naiivi. Päätöksenteossa edustetaan omia intressejä tai poliittisia näkökantoja. Ei sieltä mitään dokumentteja katoa välistä, vaan se on politiikkaa. Siellä on ihmissuhteita, puoluekilpailua, valtataistelua ihan kuin missä tahansa, missä päätetään yhteisistä asioista. Ymmärrän, että tämä näyttää suhmuroinnilta ulospäin mutta se on juuri sen takia, kun tästä ei keskustella tarpeeksi. Ja siihen päälle eduskunta alkaa esimerkiksi tuhoamaan vierasrekistereitään, niin ymmärrän hyvin, jos osa kansasta miettii mitä ihmettä tuolla tapahtuu. Se on ihan luonnollinen reaktio.

Hellgren on selvästi valmistautunut hyvin. Kaikki kuulostaa Suomen kontekstissa uskottavalta, vaikka en voikaan muuta kuin luottaa lobbarin sanaan. Informaatio on tässäkin asiassa hänen puolellaan.

SS: Eli lobbarin etiikkaa eivät ohjaa vain seteliniput taskussa?

OH: Ei ei! (Nauraa) Resursseilla on merkitystä, mutta raha ei takaa onnistunutta vaikuttamista. Mutta tämä on vain Suomessa, en epäile yhtään etteikö Yhdysvaltojen järjestelmässä olisi toisin. Kun puhuttiin näistä mielikuvista niin joku House of Cards on varmaan tehnyt erittäin hyvää tälle kaikelle.

SS: Oletko sitten koskaan kohdannut mitään eettisiä ongelmia lobbarin työssä? Vaikka raha ei puhuisikaan, niin tuleeko silti jotain vääränlaista eteen?

OH: Olen ollut tässä työssä vajaat kolme vuotta ja en ole vielä kohdannut eettisesti arveluttavia tilanteita. Lobbarin eettisyys on sitä, että aina puhutaan totta, kerrotaan
kenen asialla ollaan ja millä intresseillä. Toki jokaisella on omat henkilökohtaiset näkemyksensä siitä, mitä on eettistä ajaa. Meidän firmassa on vapaus, että jos on asiakas, kenen asiaa ei koe omaksi ja jota ei halua edistää, niin sitä ei tarvitse tehdä. Silloin nukkuu yönsä hyvin. (Nauraa) Näen tuon jo otsikossa, Olli Hellgren nukkuu yönsä hyvin. 

Laitetaan muistiin. Tunnustan että olin ajatellut laittaa jutulle otsikoksi Hyvän ja pahan tuolla puolen, mutta en näe sen sopivan haastattelun teemaan. Hellgren ei selvästikään ole tarpeeksi kyyninen. Yksi kuriositeetti on kuitenkin pakko nostaa esiin.

SS: Eli myöskään hävittäjien lobbaaminen ei tuota mitään ongelmia? (Yhdysvaltalainen Boeing on Blicin julkinen asiakas)

OH: Suomi aikoo ostaa joka tapauksessa uudet hävittäjät. Tuen sitä, olen siinä lobbaustyössä itse mukana. Mielestäni Suomen pitää hankkia yhdysvaltalainen hävittäjä, joka on puolustuksellisesti suorituskykyisin. Jos mietitään sitä kokonaisuutta, niin eihän se ole vain yhdysvaltalaisen aseteollisuuden lobbaamista, vaan me teemme töitä myös Suomen puolustuksen eteen. Näin sen itse tulkitsen.

Ei kai tähän ole lisättävää. Moraalikysymykset ovat selvän subjektiivisia.

SS: Jotkuthan näkevät lobbaamisen uhkana kansalaisyhteiskunnalle ja hurjimmissa muodoissaan jopa uhkana demokratialle, kun päätökset katoavat näkyvistä. Tästä haastattelusta saa nyt sen käsityksen, että tämä on täysin virheellinen mielikuva?

OH: Jokaisella on tietenkin oikeus mielipiteeseensä. Näen että lobbaaminen on kriittinen osa demokratiaa. Jos puhutaan, että se on uhka kansalaisvaikuttamiselle niin en yksin kertaisesti näe sitä, koska Suomessa on hyvin vahva kansalaisyhteiskunta. Tietenkin voidaan olla yhteiskuntajärjestyksestä eri mieltä, mutta itse näen, että yritykset ovat toimivan yhteiskunnan ja sosiaaliturvajärjestelmän ehdoton edellytys. Niillä pitää olla hyvä toimintaympäristö.

SS: Eli mielestäsi yhteiskunta on jo tarpeeksi pluralistinen ja täällä on tarpeeksi ääniä saatu kuuluviin?

OH: Kyllä, ehdottomasti. On liittoja, järjestöjä, yksittäisiä yrityksiä… Ja siihen päälle vielä yksittäisiä aktiivisia kansalaisia, jotka ottavat yhteyttä päättäjiin. Suomen ollessa demokraattinen järjestelmä poliittinen päätöksenteko kuuntelee kaikkia jäseniä, ei vain taitavimpia ja fiksuimpia.

Nielen kommenttini, koska muuten tappelisimme tästä koko päivän. Ilmeisesti lobbarina toimiminen joko vaatii tai synnyttää hyvin ruusuisen kuvan Suomen poliittisesta järjestelmästä. Ah, voisinpa itsekin nähdä asiannäin kevyesti!

SS: Ehkä vielä muutama kysymys tästä lobbaamisen tulevaisuudesta. Miten kenttä muuttuu?

OH: Isoin asia, mitä tälle markkinalle toivottavasti tulevaisuudessa tapahtuu on se, että Suomeen saadaan lobbarirekisteri. Tämä on saatava läpinäkyvämmäksi. Tässä ei ole mitään pahaa mitä me tehdään, niin ei pitäisi olla ongelmaa, että tiettyjä tietoja listataan esimerkiksi eduskunnan tai oikeusministeriön sivuille.

SS: Riittääkö lobbarirekisteri mielestäsi tähän?

OH: Se on alku verrattuna nykytilanteeseen, missä ei ole mitään. Rakennetaan alkuun rekisteri, että kansalaiset tietävät ketkä siellä vaikuttaa, minkälaisia resursseja niillä suurin piirtein on ja mihin valiokuntiin ja lainsäädäntöön ollaan vaikutettu. Ihan perusjuttuja, mitä EU:n rekisterissä on tällä hetkellä. Sen toivon, että lobbaamisen tulevaisuudessa tästä tulee paljon legitiimimpi ala kansalaisten silmissä, ja avoimuuden ja läpinäkyvyyden lisääntyminen on sille edellytyksenä.

SS: Jälleen kerran tämä näkemys eroaa niistä mielikuvista joissa lobbarit toivovat, että heidän annettaisiin vain tehdä työnsä rauhassa.

OH: Minua ärsyttää, kun Suomen lobbaamiskeskustelu menee tällä tavalla. Tulee vaikka tämä vierasrekisterikohu, sitten kohistaan siitä. Suurin osa toimialasta sanoo, että se tarvitaan ja me lobataan sitä itse paljon. Ja sitten taas keskustelu laantuu eikä mikään välttämättä muutu. Ja kun tulee seuraava kohu, niin on helppo syyttää meitä lobbareita, että te siellä taas säädätte. Keskustelua tarvitaan. Puhutaan lobbaamisesta! Otetaan se vaaliteemaksi!

SS: Onko vielä joku viesti, minkä haluat lähettää kansalaisille tai voolaisille lobbaamiseen liittyen. Mitä meidän kansalaisten pitäisi tehdä, että me ei vihattaisi teitä!

OH: (Nauraa) Vihaatteko te meitä? En tiennytkään!

SS: Tai että me ei epäiltäisi teitä? Miksi lukijan pitäisi edes uskoa lobbarin sanaa lobbaamisesta? Olethan kuitenkin ammattimainen ihmisten vakuuttaja!

OH: Kysykää lisää kriittisiä kysymyksiä! Vaatikaa vastauksia! Kenenkään ei tarvitse tietenkään uskoa lobbarin sanaan. Minä tuotan näkökulmia asiaan ja lukija muodostaa lopullisen mielipiteensä. Meillä on tietysti myös toimialan näkökulmasta velvollisuus avata näitä asioita enemmän. Mutta muistakaa myös, että älkää olettako automaattisesti kun te olette katsoneet House of Cardsia että Suomessa se on samanlaista!

Poistun kauniiseen kesäpäivään pää hieman pyörryksissä ja epäilevän tunteen vallassa. Olinko liian kiltti? Tulinko ylipuhutuksi? Joka tapauksessa, ainakin tunnen ymmärtäväni suomalaista lobbaustoimintaa ja sen vaikutuksia paremmin. Jouduinhan juuri itsekin voimakkaan lobbauksen kohteeksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s