Voihan viheliäinen vaalivauva, vääristellyt gallupit ja vaalirahoitus. Harmitus, kismitys ja sapetus sentään, taasen lainaan omia viisaita sanojani. Voisin kai nimetä itseni, nuorison sanoin, kovan onnen kundiksi. Viisi voitokasta vuosikymmentä politiikassa eivät tunnu vinoutuneen mediapelin ja oikeistolaisen puoluehegemonian takia saavuttavan ansaitsemaani arvostusta. Kiusanteko ja populistipilkka saisivat heikomman horjumaan, mutta oma tumma kuontaloni vain heilahtelee arvokkaasti saamassani vastarinnassa. Turhautumiselle, ja etenkään leikin jättämiselle, ei ole sijaa. Ässäkortteja riittää taskuista ja vaalimukeista kiskottaviksi kuin Kekkosella kannatusta.

Presidentinvaaleissa voitin kaikki heikommin pärjänneet, itseään etsivän vasemmiston, Lauran ja kansalaisten tuen. Ennen kaikkea nousin puolueporvareiden taskuista kaivetuilla kolehdeilla kasattujen kampanjoiden yläpuolelle. Vaalirahoitukseni perustui vankkaan uskollisuuteen ja nousi ainoana ilman puolueorganisaatiota toteutettuna aivan kärkikahinoihin. Voitin Keskustapuolueen osoittaen sen tarvitsevan kiireesti pelastusta. Pahaisten presidentinvaalien jälkeen muut ehdokkaat kieriskelivät Saulilta liienneissä kannatusluvuissa kun minä jo porskutin Keminmaan kansan lailla vakaasti kohti seuraavaa mäkeä. Yön mietittyäni olin taas valmis valtataistoon. Tarjosin Sipilän pyörittämille keskustan jäänteille köyttä tai Vuokon kuteen pätkää, johon tarttua ennen lopullista turmiota. Vaikka tarjous teilattiin, tulevat vahva kokemus sekä iänikuinen alkiolainen allianssi peittoamaan insinöörijuipin höpönlöpön puoluekokouksessa yhtä varmasti kuin EU syö suomen itsenäisyyttä. Laitan keskustajohdon housut tutisemaan, keinolla millä hyvänsä, sillä sinnikkyyden palkitsemiseen, jos johonkin, siihen minä uskon.

Kaikissahan on näin valtionmiehenäkin omat vahvuutensa, mutta sattuu vain olemaan niin että minussa nämä kaikki vahvuudet yhdistyvät. Tarjoan tahtoa, tietoa, taitoa ja tunnetta valtiolle, jonka suunta on kadotettu jo vuosikymmeniä sitten. Sitkeys ja itsevarmuus sen kuin kasvavat, en vapise tai vittuunnu. Mukit, kirjat ja kansanopistot olette jo nähneet, mutta areenakiertueet, astiasarjat ja omaelämäkertanäytelmät – ne ovat tulossa vielä. Kuin purkka tukassa, pysyttelen tiukasti politiikan pelikentällä.

Poliittinen tähti syttyi 71 vuotta sitten, eikä sitä saa sammumaan mikään. Räntäsade, laki tai epätoivo eivät pysäytä poliittista ikiliikkujaa, jonka näkemys vielä pelastaa tämän Kekkolaisuuden jälkeen eksyneen maan. Tunne ei tapa, mutta jääköön lause elämään.

Paavo Keskustan johtoon 2018!

Paavo pääministeriksi 2019!

Paavo presidentiksi 2024!

Kuva: Ella Palkoaho